lauantai 22. heinäkuuta 2017

Piristys

Just kun olin saanu edellisen tekstin kirjotettua, mun oveen koputettiin ja siellä olikin yks mun rakkaimmista kavereista. Se on ollu 3 päivää valveilla ja menossa, niin se tuli tänne että sen olo helpottuis. :) Se sano ettei missään muualla ole tällasta palautuspistettä, missä ei tarvii olla mitään muuta kun on ja niin kun miltä tuntuu. Se oli kyllä ihan paskana, annoin sille särkylääkettä, magnesiumia, juotavaa ja sitten se keitti kahvit ja söi leipää kun tuputin sitä syömään. Sanoin vielä että menee suihkuunkin, kun se oli ihan hikinen kun sillä oli niin paha olo fyysisesti.

Pakko sanoa että omakin olo helpotti ensin heti niin, kun vaan näin sen, että se yhtäkkiä ilmesty oven taakse just sillon kun mua alko ahdistaa, vaikka pelkällä vilkaisulla huomasin että nyt ei ole kaikki hyvin sillä. Sitten helpotti oma olo vielä enemmän kun huomasin että sen olo parani. Äsken se käytti mua kaupassa hakemassa röökiä ja sitten se lähtikin kotiin. Ihan hyvä, oon käskeny sitä huilaamaan ja nukkumaan vähän väliä, ei tollanen valvominen ole hyväks kenellekään. Se oli lähtiessä ihan kun eri ihminen kun tänne tullessa oli. Ressukka makas mun lonkkaa vasten takapihan sohvalla kun oltiin tupakalla, ihan litimärkänä hiestä kun siihen sattu ja oli muutenkin niin paha olo. Äsken se oli taas ihan kunnossa, pirteä, hymyili aidosti ja kiitteli, vaikka sen auttaminen helpotti mun omaakin oloa ihan hirveästi. Hymyilen itekseni tässä koko ajan. :)

Oon tänään juonu yhen jugurtin, mitään muuta ei ole tehny mieli ollenkaan. Ei tehny mieli sitäkään, mutta oli pakko saada jotain ravintoa. Kohtapuoliin pitäis alkaa taas huilaamaan että huomenna jaksaa taas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti