dreaming of being tiny

hm, säälittävää. silmissä sumenee ja meinaa jo vähän heikottaa... jo toisena päivänä! mutta vieläkään ei ole nälkä niin en aio syödä. eipä täällä kyllä mitään syömistä oliskaan. tai noh, muutama banaani ja jugurttia... ei maistu. katoin yhen anoreksia dokumentin ja jotenkin toivoin jollain tasolla olevani niiden naisten tilassa... tai ainakin yhtä laiha. en ehkä kuitenkaan ihan niin sairas kun ne. tällä hetkellä syömättömyys tuo mulle vaan mielihyvää. tästä heikotuksesta huolimatta. iltasin on aina sellanen onnistumisen tunne että en osaa verrata sitä mihinkään muuhun. joka päivä, kun pystyn olemaan syömättä tai vähällä syömisellä, vie mua lähemmäs tavoitetta ja laihempaa kroppaa. tällä hetkellä laihdutus (vaikka näin sairaalla tavalla sitä teenkin) tuo mulle mielihyvää. ruoka ei sinänsä ahdista mua ollenkaan, eli sen takia en laske itteäni syömishäiriöiseks. haluan vaan laihtua mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti.

vois ehkä lähteä ulos raittiiseen ilmaan kunhan tuo poikaystävä tulee koulusta. jos se jaksaa lähteä mun kanssa. tekis mieli päästä vähän liikkeelle, kun oon koko päivän ollu vaan täällä. ulkona on vielä niin hieno ilmakin.