Wake me up

Äh, tänään väsyttää. Nukuin huonosti, näin painajaisia ja eilen söin jokseenkin "normaalisti"... Ihan jees sinänsä, koska kumma kyllä sillon ei ahdistanu syöminen oikeastaan ollenkaan. Ekaa kertaa vuosiin mä saatoin jopa salaa ehkä vähän nauttia siitä. Kuitenkin joku pieni (iso) ääni pään sisällä huutaa että niin ei saa käydä enää ikinä, että söin ihan liikaa. Noh, yritän järkeillä vähän että mä kuitenkin liikuin eilen tosi paljon ja tänään pitää liikkua myös, ja ehtiihän sitä tänään ja huomenna sitten olla vähän syömättä.

Perjantaina on kuitenkin ne hautajaiset, joten ei varmaan ruoka oo ihan päällimmäisenä mielessä. Ei ole kyllä ne hautajaisetkaan, koitan vaan kovasti harhauttaa itteäni miettimään jotain muuta. Pitäis keksiä jotain sanottavaa siinä haudalla kukkia laskiessa. Päätin tehdä ite kukat sinne... Tai siis kerätä ja asetella. Kellokukkia, päivänkakkaroita ja ruusuja... Kai. Ehkä ostan vielä neilikoita tai jotain. En tiiä yhtään.

Soitin sossuun ja sielläpä ollaankin lomalla... Mihin mä nyt sitten soitan, mistä mä saan rahaa.. Eikai ne kaikki voi lomalla olla?? Ei... Mutta mihin numeroon mä nyt soitan? Pitää koittaa löytää joku. Helvetti, mä tarviin rahaa NYT. En kyllä tiiä mihin, pitää kai jotain ostaa. Colaa ja röökiä ainakin. Ja maksaa äitille velat. Ja käydä ottamassa tatuointia... Äääh, mun pää hajoo, keuhkoihin sattuu ja perkele. Tämä on perseestä.

---

Sain sitten kuitenkin jonkun kiinni ja ei ollu kuulemma koko hakemusta siellä?? JOO, haistakaapa vittu.

Noh, tehtävä uus ja vietävä sinne ihan kädestä pitäen ja sanottava samalla että pitää kiirettä sen kanssa.

shit...

Hyi hyi hyi hyi, söin eilen ihan hirveesti ja paino on noussu yli kilon... Sen siitä saa ku polttelee... Noh, jos tänää ei sit tekis niin. Tänää mennään banaani ja salaatti linjoilla. Tänää pitää myös tehä paljon, joten eiköhän se painokin lähe taas tippumaan. Ja ajattelin käydä myös saunassa tänää ennen kun lähen mihinkään.

FFFFUUUUU

Ääh, nyt tuli taas se sama ällöttävä läskiolo... Oikeastaan se tuli jo eilen, koska muru teki lämpimiä voileipiä ja söin niitä ensin 3 ja sitten illalla vielä 2. Mä en halua olla tässä ruumiissa nyt...

Tänään ois lääkäri ja pitäis mennä kotiin... Mä en halua tehä mitään. Haluan vaan mennä sänkyyn, laittaa kuulokkeet korville ja kuunnella musiikkia niin kauan että häviän olemattomiin. Noh, tulee sentään liikuttua kun kävelee sinne lääkäriin ja kotiin... Tai siis linkillä mä sinne kotiin meen, mutta siitä taas se kilsa on käveltävä...

Huomenna ehkä tuun tänne takasin, saa nähdä minkä verran on tehtävää kotona.. Joka tapauksessa seuraavan kerran kun kotoa johonkin lähen niin laitan kyllä ne hemmetin nilkkapainot. Miks mä en ottanu niitä mukaan...? Ai nii, olin matkalla sairaalaan ku viimeks lähin kotoa :D Hullu mikä hullu. Voi kyllä olla että joudun sinne viikonloppuna uudestaan. Mummon hautajaiset on perjantaina, enkä oo vieläkään käsitelly sitä asiaa pätkääkään. Oon vaan sulkenu sen mielestäni.

Mä vaan toivon että se vaaka ei näytä mitään monsterilukemaa... Mä en halua. Mä en pysty. Nyt alkaa taas tuntua että kaikki on ihan liikaa, että mä en kestä, että on ehkä riskialtista mennä kotiin ja olla siellä yksin. Mutta mun on mentävä sinne kuitenkin. Kissojakin on ikävä, ja hiirulaista. Ois paljon parempi jos vois kuljettaa niitä mukana joka paikkaan nii ei tulis ikävä eikä tarviis olla huolissaan.

Oh, wow, lovely!

Mulla on totaalinen Cassie-olo... Himmailen valkonen lyhyt mekko päällä ympäri miehen kämppää ja oon laihtunu ihan hirveesti. Vielä ei ihan paista luut, muuta kun lantioluut... Ei mitään hajua paljonko painan, mutta huomenna meen kotiin ja katon, tai sit odotan tiistaihin että saan aamupainon.

Muru haluaa tehä mulle ruokaa tänään, se pelottaa vähän. Pelkään syöväni liikaa. Söin aamulla jo puolikkaan banaanin. En oo tuolle yhelle kertonu kuinka iso ongelma syöminen mulle on, enkä aiokkaan kertoa. Sanoin kyllä että välillä oon syömättä aika kauan mutta oon aina ollu sellanen, että tulee sellasiakin kausia että syön hirveesti. Tällä hetkellä pelkään kuollakseni sitä että alan taas syömään... Kuitenkin tapahtuu taas jotain pahaa.

Perjantaina on hautajaiset, en tiiä yhtään miten reagoin sillon, en vieläkään usko että mummo on kuollut. Huomenna on lääkärin ja hoitajan kanssa tapaaminen ja aion pyytää niiltä tasaavia ja rauhottavia, siis parempia rauhottavia kun nyt on ja sit myös parempia unilääkkeitä, koska nuo mitä mulla on, tekee sitä että Muru saa joka aamu yli tunnin mua herätellä ennen kun edes avaan silmät tai sanon mitään. Mä herään kyllä, mutta en pysty puhumaan tai avaamaan silmiä, ynisen vaan.

En malta odottaa että oon luuta ja nahkaa, tällä kertaa oon aika positiivinen onnistumisen suhteen, mutta kattoo nyt miten käy. :)

Höpötihöpöti

En olis kyllä koskaan uskonu että mulla olis joskus näin vastuullinen tai aikuinen olo... Siis en mä ihmisenä oo muuttunu mihinkään, mutta oon jonkun murroksen äärellä, tänää olin shoppailemassa äitin kanssa sille vaatteita hautajaisia varten ja huomasin kattelevani sillä silmällä mekkoa, jota en olis aiemmin edes vilkassu... Muutenkin oon saanu hoidettua hirveesti asioita, varasin ajan gynelle mikä mun on pitäny tehä jo monta vuotta, soittelin kelalle ja sossuun yms... Enkä ottanu mistään stressiä! Yleensä olisin panikoinu ensin vähintään kolme päivää ennen kun olisin uskaltanu tarttua puhelimeen.

Ainoa asia mikä mua pelottaa on se, että kotiudun tänne miehekkeen luo liian nopeasti, oon siivonnu ja järjestelly tavaroita ja levittäny vähän omia tavaroitani tänne kanssa, tosin suurin osa niistä lähtee mun mukaan kun meen kotiin maanantaina, mutta mua pelottaa että sitä alkaa ärsyttää tai ahdistaa se että oon tällanen... Että mä pilaisin tän koko jutun tällä hössöttämiselläni. Se sanoo kyllä ettei haittaa mitään, mutta kuitenkin pieni ääni pään sisällä sanoo että "Sä mokaat tän, mistä lyödään vetoa? Ei tää tuu onnistumaan, sä et ansaitse tätä. Kuset kaiken alle viikossa. Katotaan vaan..."

Syömisestä sen verran, että en pysty syömään ja tulee inhottava syyllinen ja ahdistava olo jos syön, koska keväällä kuoli yks kaveri, ja lopetin syömisen sillon. Vähän sen jälkeen kun olin alkanu taas syödä, mummo kuoli. Nyt on sellanen ajatus koko ajan taustalla että jos mä syön, jotain pahaa tapahtuu taas. Joten en oikeastaan syö mitään muuta kun mitä mulle tarjotaan, jos sitäkään. Tänä aamuna muru syötti mulle 2 palaa kalapuikkoa ja sen jälkeen en oo syöny taas mitään. Eilen se laitto mut syömään pienen palan pitsaa ja suolatikun. Sillon kun joku käskee syömään, ei ahdista niin paljoa, koska sillon se vastuu siitä mahdollisesta pahan tapahtumisesta siirtyy pois mun harteilta...

Hullua, mutta kai tuo jotenkin käy järkeen mun pään sisällä.

Tänää en syöny psykoosilääkettä aamulla, koska ajattelin että alan syömään niitä illalla, koska niinkin voi kuulemma tehä. Ne nimittäin pistää mut niin tokkuraan että ei saa mitään aikaan ja kaikki on vaikeeta. Tosin ois ihan hyvä kai olla rauhallisesti välillä, koska tää päivä on ollu taas niin täynnä aktiviteettia että en oikeen tiiä johtuuko se kofeiinista vai onko mania taas tulossa. En kuitenkaan kofeiinista luovu, koska se auttaa olemaan syömättä. Oon syöny tuota synefriiniä nyt muutaman päivän ja siihen colaa, energiajuomaa yms päälle, mutta huomenna kokeilen ilman synefriiniä. Se piristää mielialaa tosin, joten huominen voikin olla taas sit niin vaikea päivä että huhhu, mutta onneks en oo sillon yksin. :)

Pitäis sunnuntaiks keksiä jotain kivaa, koska sillon tulee viikko täyteen kullan kanssa... Mut en vaan keksi yhtään että mitä mä sille antaisin tai jotain, mitä tehtäis jotain erityistä... Siis jotain pientä kivaa vaan... Viikon päästä sillä on synttärit, haluan ostaa sille jotain mistä se tykkäis tosi paljon mutta mulla ei oo hajuakaan mitä se haluais ja että onko mulla rahaa sillon. :/

Smaller and smaller...

Huhhuh, tää menee jo ihan absurdiks, missä vaiheessa mä oon aikuistunu näin paljon..? Ehkä 30-vuotiaalla poikaystävällä on jotain vaikutusta asiaan :D Ja tietty lääkityksellä. Pitkästä aikaa tuntuu että kaikki ei oo yhtä sotkua, koko elämä... Mutta silti en pysty syömään. Ei mitään hajua paljonko painan, mutta maanantaina meen kotiin ja siellä katon sit että paljon on lähteny. Joka aamu peilistä katsoo vähän pienempi hahmo. :)

Tuntuu hyvälltä. :)

Thin thin thin...

On tullu oltua aikas vähillä ruuilla jo monta päivää, mielenkiintosta tietää paino sit ku kotiin asti pääsen :D Pieniä heikotuksia ollu kyllä mutta mitäpä pienistä :D

Voi ei, aika matelee! Tulee tylsää ku ei mitään tapahdu. Pääsin tänää 2 tunniks ulos näkee kavereita ja sit yks kaveri tuli tänne tunniks auttaa mua lappujen kanssa ku niitä piti täytellä. On mulla huonekaveri mutta se on masentunu noin 180-kilonen akka joka vaa huokailee nii ei siitäkää paljoo seuraa oo :D

Kiitos Jah että mä en oo edes puolet tuon naisen koosta! :D

JAA!!!

Mä pääsen kuulemma huomenna jo pois täältä... WAAT!? Onko toi nyt ihan vastuullista toimintaa, mä en edes muista mitä tein vartti sitten... Psykoosilääkkeillä ja rauhottavilla mä sit kai pärjään kotona.... Nooh, ainaki näen jo huomenna sit Jyrin. :3

Mania

Nyt se sit iski, hirvee pakko tehä jotain mutta mitää ei oikeen voi tehä ennen ku lääkäri tulee käymää. Sit haluan kyllä lähteä ulos! :D

Psykoosi syvenee

suljetulla, jippii... mörköjä joka puolella, 4 päivää syömättä ja kroppa täynnä rauhottavia.
Ainoa asia mikä nyt on positiivista, on se, että mä sain sen miehen <3 Hän on Jyri. Kun pääsen ekalle kotiviikonlopulle, jonka perjantaina on mummon hautajaiset, niin pääsen sitten lauantaina sen luo yöks, koska on jo nyt hirveä ikävä sitä, vaikka tänään nopeasti nähtiin. :) Se anto sen hupparin mulle mukaan tänne, helpottamaan ikävää. :)

Mutta nyt lisää nappia naamariin...

Nights were made to say the things that you can't say tomorrow day

Mä en sit menny tapaamaan sitä yhtä... En uskaltanu, sitäpaitsi olisin joutunu odottamaan sitä monta tuntia ja sillon ahdisti ihan hirveesti. Plus mulla oli töitä. Sovittiin sit että nähdään ens viikolla :)

Oon nyt jutellu sen kanssa facessa, käyhän se näinkin... :) Voi että ku se saa mut koko ajan hymyilemään... :3

Syömiset jäi tänäänkin aika vähiin, onneks. :) Ja tein ihan hirveesti hommia kans. Puutarhahommia, vähän raksajuttuja, ajoin nurmikot ja siivosin. Ja kävelin kans jonkun verran. Ihan jees yhelle päivälle.

Loppuillan vois vaan kuunnella raskasta musiikkia ja olla vaan. Söis vitusti nappeja :D

Pää sanoo naks naks

Ääh... Heräsin aamulla kun herätys alko kilisee, ahdisti ihan hirveesti. Ahdistaa vieläkin. Ehkä mä alan vihdoinkin tulla alas maanisesta olosta. En tiiä. Tänää meen taas hoitajalle, pitää kyllä sanoa sille että mun on saatava joku lääkitys. En vaan tiiä että pitäiskö se alottaa sairaalassa... Ois varmaan hyvä mennä sinne. Toisaalta en haluais mennä sinne.. Jonkun pitäis ottaa nuo elukat hoitoon siks aikaa. En haluais olla vaivaks kellekkään, mutta toisaalta jos meen huonommaks niin sit mä oon vaivaks vielä enemmän. En tiiä yhtään mitä mun pitäis tehdä.

Pää hajoo, maha on sekasin ja mistään ei tuu mitään. Onneks ei sentään tarvii vuokrasta huolehtia ku isä sano että mä voin siitä hyvästä ajaa nurmikot kesän ajan täältä ja tuolta toiselta mökiltä. Saa ehkä säästettyä sen verran että on sit syksyllä takuuvuokra kun muuttaa johonkin muualle. Mulla ei oo mitään hajua missä haluan talven ajan asua... Varmaan tällä paikkakunnalla, mutta oon miettiny myös Jyväskylää.. Tosin en mä siellä osais olla. Liikaa ihmisiä ympärillä...

Out of control

Huhhuh... Eilinen menikin sitten ryyppäämiseks... Muistikuvia on hyvin vähän, ainaki käytiin uimassa jätkien ja muutaman muksun kanssa... Mä en kyllä edes tiiä mistä ne muksut sinne tuli mut sama se. Sain muuten sen yhen tyypin numeron, josta jo kirjotin... Se soitti mulle enkä mä ees muista mitä me puhuttiin, olin ihan kännissä sillonkin, helvetti soikoon!!! Eii... Noh, onneks se vaan otti sen huumorilla, ainakin se nauro mulle :D Ja oon kuulemma söpö :3 Huomenna pitäis mennä näkemään sitä... Sovittii että meen sen työpaikalle kun se pääsee töistä ja sit tehään jotain, mennään johonkin, kattoo mitä huvittaa.

Söin viimeks toissapäivänä... Ei mulla edes oo silleen ollu nälkä... On ollu tekemistä ja seuraa nii ei oo tullu edes mieleen syödä mitään. Saas nähdä jaksanko tänäänkään syödä... Ehkä jotain pientä.

Oon miettiny osastolle menemistä taas... Alkaa vähän huolestuttaa tää kun ei muista mitään viimesen kahen viikon ajalta, mulla ei oo mitään hajua mikä päivä tai viikko tai edes kuukausi on, tyypit kertoo mitä kaikkea oon tehny ja missä oon ollu, mutta mulla ei oo mitään muistikuvia. Ranteessa on viiltoja, mitään hajua mistä neki on tullu. On ne jo alkanu parantua sen verran että niissä ei oo enää edes rupea päällä eli ne on ainakin viikon vanhoja jo. Facesta löytyy keskusteluja mitä en muista käyneeni... Heräilen oudoista paikoista väärät vaatteet päällä ja välillä ilman vaatteita. Viime yönä kaveri oli ottanu musta kuvan ku nukuin sängyn alla... Siis mitä hittoa!?

Rahatilanne vituttaa. Äitin piti ostaa mulle tänää ruokaa ja tupakkaa kun ei mulla ole rahaa. Jouduin lainaamaan siltä rahaa linkkiäkin varten että pääsen huomenna hoitajalle ja moikkaamaan sitä yhtä... Tosin mun pitää mennä kylälle jo aamulla, koska mulla on aika hoitajalle joskus 11:30 muistaakseni, sit pitää keksiä jotain tekemistä siihen asti että se yks pääsee töistä.

Mua väsyttää ihan hirveesti... Eilen meni ilmeisesti myöhään ku olin lähettäny viestin joskus 3 aikaan...

Ääh... Mä haluun pois tästä elämästä... Oon kyllästyny tähän sekoiluun. Mun pitäis varmaan pyytää joku lääkitys tai jotain... Ja sekin ois varmaan paras alottaa osastolla.. Mulla menee aina kroppa ja pää ihan sekasin kun alotetaan uusia lääkkeitä. Täytyy huomenna sanoa sille hoitajalle... Mä en oo edes pystyny pitämään kiinni niistä ajoista mitä se on mulle antanu, ja yleensä mä menen aina ku on aika vaikka olisin kipeenä tai jotain...

Make me come alive

Eilen meni syömiset iltaan asti ihan hyvin, mutta sitten kun otin rauhottavat niin on hataria muistikuvia että söin 2 kasvispihviä ja riisiä.. Tosin oon ilmeisesti hävittäny todisteet, kattilaa ei näy missään ja pöydällä on vaan lautanen.

Katoin kelan sivuja ja huomasin että se b-lausunto on menny sinne jo viime viikolla, mutta sen käsittelyssä menee 8 viikkoa... Voi vittu, miten mä pärjään sinne asti, mulla on rahat loppu jo nyt. Tai no on mulla 30, mutta pitää ostaa ruokaa ja tupakkaa ja loput meneekin matkoihin, huomenna pitäis mennä terapiaankin.. Tosin jos menisin J:n luo loisimaan... Voisin kävellä terapiaan aamulla. En tiiä, pitää miettiä.

Paino on taas noussu... Ällöttävää. Mulla on puhelimessa jotain ihme videoita missä mä näyn kanssa ja täytyy sanoa että jos en ois ollu pilvessä kun näin ne, olisin varmasti oksentanu ja paiskannu seinään sen puhelimen.. Hyi saatana...

Kuumah...! Hitto ku sisällä ollessaki valuu hiki... Tänää vois ehkä olla se päivä kun käyn uimassa... Ehkä :D En oo vieläkää nimittäin käyny.

Taidan olla taas ihastunu... Yks harvoja asioita mitä muistan viime viikosta on se kun kävin kaupassa, ei mitään hajua mitä mä ees ostin, muistan vaan sen että se oli viereisellä kassalla ja se vilkutti ja hymyili mulle, moikkasin takasin ja alettiin sit juttelemaan ja käveltiin yhessä kaupasta ulos, se sano menevänsä yhen yhteisen kaverin luo, sit en taas muista mitä tapahtu ku se lähti, mutta sit A tuli ja mun oli ihan pakko nähdä se yks taas, joten soitin sille yhteiselle kaverille että me tullaan A:n kans tupakille :D Sit me mentii sinne ja mä sain hymyjä ja merkitseviä katseita... :3 Mä en nyt tiiä mitä mun pitäis tehä tän asian kanssa... Toisaalta tekis mieli sanoa sille että se on söpö yms, mutta toisaalta mä oon kyllä sanonu sen jo. Ekan kerran kun nähtiin, talvella. Oli taas jotku ihan kreisikotibileet ja mä kävin jätkien kanssa saunassa ja istuin sen syliin pelkkä pyyhe päällä ku käytiin tupakalla :D (Ja aamulla ku etin housujani nii se löyti ne keittiön pöydän alta... ) Sen jälkeen ollaan nähty vaan muutaman kerran, ku oon käyny J:n kanssa kahvilassa missä kyseinen henkilö on töissä...

Mulla on paha tapa hajottaa kaikki ihmiset joihin oon ihastunu, joten oon tosiaan kahen vaiheilla että teenkö jotain vai annanko asian olla... Mikä hitto siinä on ku vaikka sanon tyypeille etukäteen että mä tuun hajottamaan ne tahtomattani, että oon hirveän vaikea ihminen, että musta kannattaa pysyä kaukana, nii silti nää tyypit luulee että niin ei käy niille, että ne voi jotenkin parantaa tai pelastaa mut iteltäni... En tajua. Sitäpaitsi, mä en voi sille mitään että etin jatkuvasti pelastajaa, se on joku alitajuinen selviytymiskeino, mut anyways, siinä käy aina niin että lopulta mä alan inhota sitä ihmistä joka pääsee lähelle. Ja sekin kuuluu asiaan, mä en enää muista miks sitä sanotaan kun ihminen tekee näin, mä kuulin tästä jo pari vuotta sitten tai jotain, mutta tajusin sen vasta eilen että mähän teen niin joka kerta... Luottamisongelmia tai jotain. Kun joku pääsee liian lähelle, alan automaattisesti torjua sitä ja se muuttuu vihaks, ihan vaan että se menis kauemmaks, ettei mun tarviis käsitellä omia tunteitani tai laskea kaikkia muureja.

Ehkä mun pitäis vaan sanoa sille kaikki tää ja kattoa mitä se sanoo, koska ihan selvästi se tykkää musta myös. Pitäis kai vaan ottaa rennosti ja kattoa mitä tapahtuu. Ja tutustua siihen myös paremmin ensin. :)

Ääh, mä haluan tatuointeja!!! Jos sais jostain esim satasen nii pääsis jo ottaa yhen minkä haluan... Menis oikeankin käden musteneitsyys :D

Pläp pläp plää... Mitähän sitä tekis. Vielä tunti pitäis kuluttaa ennen ku lähtee linkille... Käärin topan lopusta viimeset röökit, täytyy ostaa lisää ku pääsee keskustaan.

Person or persons unknown

Mulla ei oo mitään hajua mitä viimesen viikon aikana on tapahtunu... Oikeastaan en oo edes varma mitä tänään on tapahtunu. Oon ilmeisesti ainakin vaihtanu vaatteet ja käyny saunassa.. Ja siivonnu vähän. Syöny ihan liikaa. Kaikki ruuat on hävinny ja itse asiassa oon syöny jotain ihan randomia myös, ei mitään hajua mitä toi on ja mistä ne on ilmestyny.

Joka kerta kun rekka tai traktori menee ohi tuossa tiellä, musta tuntuu että koko huone kaatuu mun päälle, mun pää tuntuu räjähtävän ja sit tulee blackout enkä muista enää mitä oon tehny sinä aikana. Tänään multa on hävinny 8 tuntia. Muistan että heräsin mutta sen jälkeen ei mitään hajua mitä oon tehny. Siis mitä vittua...

Random shit..

Huhhuh, koko viikko menny jossain sumussa... Ja eilisestä asti oon ollu pilvessä... Sillälailla. :D

Hirveesti tekis mieli kyllä ottaa se tatuointi nyt... Miksei mulla oo rahaa sillon ku sitä tarviis??? :P

https://www.youtube.com/watch?v=V5XzXx3iYGA
Tämä laulaja on tehny minun kaikki tatuoinnit... :3 Ja kerran se vahingossa hajotti minu jalan ku painittii :D

I'm losing my mind

Mä en tajua mitä mä teen... Ajatus ei kulje ollenkaan, oon täysin jumissa. Tai no ainakaan en saa pidettyä ajatuksista kiinni ollenkaan. Ne vaan tulee ja menee miten sattuu.

Mietin koko ajan mistä saisin äkkiä lisää rahaa, vaikka mulla ei oo hajuakaan miks mä sitä nyt tarviisin, unohdan sen koko ajan. Kolikkopurkissa oli 60e, lompakossa 10. 20 menee kaverille jos se nyt viittii tuoda mulle sitä mitä eilen sovittiin. Sit pitää ostaa tupakkaa ja on käytävä apteekissa kysymässä saisko temestaa, vaikka sillä reseptillä ei ookkaan enää, mutta se on kuitenkin voimassa vielä. Opamoxia en saa vielä, koska just kävin sitä hakemassa. Tupakkaa pitää ostaa kans. Tekis mieli ostaa myös viinaa tai jotain. Ruokaa on ihan turha ostaa ku en kuitenkaan pysty syömään mitään.

Tatuointiinhan mä sitä rahaa tarviinkin. Itse asiassa saatan ottaa kaks tatuointia... Toisessa kädessä kyynärpään alapuolella on I, voisin ottaa toiseen saman tyylisen A:n mummon muistoks.

Oho, mun ranne on paketissa, just huomasin. Taisin eilen viiltää pitkästä aikaa.

Laitoin nettiin tavaraa myyntiin. Voisin myydä pleikkarinkin, en mä sillä mitään tee. Se vaan ei toimi, pitäis exältä kysyä mitä sille voi tehdä, sit myis sen ku se on taas kunnossa. Sillä ehkä maksais jo ainaki toisen tatuoinneista.

Mitä vittua mä teen... En voi olla tekemättä mitään, mutta en tiiä yhtään mitä tekisin. Mun on saatava tänää pää sekasin tavalla tai toisella.

Sain terapiaa siirrettyä huomiselle. Hoitsu kysy että pääsenkö tulee sillä linkillä millä yleensä meen, sanoin että joo, se sano että tuu sit sillä. Kai se sit ottaa mut heti vastaan...

Goodbye

Vilkasin puhelintani ja oli tullu 6 puhelua vanhemmilta. Tiesin jo ennen kun soitin takasin että mitä asiaa niillä oli. Mummo ei heränny enää.

When will it ever end, when will my life begin?

Huhhuh, pyysin sitten eilen nappipäissäni yhen jätkän tänne, koska sillä oli kaljaa ja se lupas tarjota mulle. Noh, se jäi sit yöks ja aamulla vitutti aika paljon. Onneks se tajus lähteä suht nopeesti eikä jääny tänne hillumaan.

Tänää en oo syöny mitään, aamupainokin jäi kattomatta koska en viittiny sen yhen nähden mennä alasti vaa'alle... Enkä tiedä jaksanko edes syödä, ahdistaa. En kyllä varmaan viiti noita nappeja hirveesti syödä tänään, koska oon kahessa päivässä syöny puolet mun kahen viikon annoksesta, vasta 14. päivä voi hakea lisää. Ois vaan pitäny ostaa samantien enemmän.

Raha alkaa tosiaan ahdistaa.. Toivottavasti Kela käsittelee sen jatkon nopeesti. Oon porukoille velkaa jo 600e vuokrasta ja ois muutakin menoa... Esim tatuointi. Kaveri on tehny kaikki 5 mun tatuointia ja taas on uus idea, siihen menis 100e. Vois koittaa myydä tavaraa niin paljon ku vaan voi, sais ees vähän massia. Mua on jotenkin alkanu ärsyttää kun mulla on niin paljon tavaraa... Kun olis vaan vaatteet ja muutama koriste-esine, taiteiluvehkeet ja muutama astia nii se olis ihan tarpeeks. Mulla on ihan liikaa kaikkea turhaa krääsää ja typeriä vaatteita.

Tuli yllättävä energianpurkaus kun sain sen tatuoinnin suunniteltua ja juteltua sen kaverin kanssa joka sen tekee... Koko ajan tekee mieli jotain mutta en tiiä mitä, joten oon polttanu ihan liikaa tupakkaa. En ees tiiä mitä mä haluan tehä. Ainaki haluan käydä saunassa, mulla on likanen olo ja se johtuu täysin viime yöstä. Vois varmaan siivotakkin taas, vaikka ei täällä ees silleen likasta oo, on vaan sellanen olo että kaikkialla on likaa. Ehkä se kaikki on vaan mun pään sisällä...

Fuck my life...

Tää päivä on menny taas ihan ohi. Oon vaan kattonu skinsiä ja pelannu pasianssia.

Viime yönä en meinannu saada unta, joten kahen aikaan yöllä menin ulos ja siivosin koko ulkorakennuksen. Kannoin kaiken pihalle, lakasin lattiat ja jopa katon ja kannoin kaiken takasin sisälle ja järjestelin uudestaan. Aamulla heräsin suht aikasin ja vitutti. En tajua miten joku voi tykätä aikasin heräämisestä. Mulle tulee aamusin vaan pakokauhu siitä kun tietää että on oltava hereillä koko päivä, että pitää elää monta tuntia ennen kun pääsee taas häviämään uniin.

Porukat kävi... Toivat pyykkiä ja rahat pulloista mitkä pyysin äitiä palauttamaan. Ohimennen ja huolettomasti äiti sano että mummo on teholla hengityskoneessa ja saattaa herätä huomenna, jos herää. Kiva. Just mitä mä tarviin, lisää huolia. Jos se kuolee niin mulla ei ole enää yhtään sukulaista joka ymmärtäis mua edes vähän, ei ketään kenelle voin puhua mistään. Ei ketään joka ei tuomiste mua.

Vois vaan vetää taas pään täyteen rauhottavia, niinkun eilenkin. Harmi vaan ne loppuu aika nopeesti tätä menoa.