Mulla on totaalinen Cassie-olo... Himmailen valkonen lyhyt mekko päällä ympäri miehen kämppää ja oon laihtunu ihan hirveesti. Vielä ei ihan paista luut, muuta kun lantioluut... Ei mitään hajua paljonko painan, mutta huomenna meen kotiin ja katon, tai sit odotan tiistaihin että saan aamupainon.
Muru haluaa tehä mulle ruokaa tänään, se pelottaa vähän. Pelkään syöväni liikaa. Söin aamulla jo puolikkaan banaanin. En oo tuolle yhelle kertonu kuinka iso ongelma syöminen mulle on, enkä aiokkaan kertoa. Sanoin kyllä että välillä oon syömättä aika kauan mutta oon aina ollu sellanen, että tulee sellasiakin kausia että syön hirveesti. Tällä hetkellä pelkään kuollakseni sitä että alan taas syömään... Kuitenkin tapahtuu taas jotain pahaa.
Perjantaina on hautajaiset, en tiiä yhtään miten reagoin sillon, en vieläkään usko että mummo on kuollut. Huomenna on lääkärin ja hoitajan kanssa tapaaminen ja aion pyytää niiltä tasaavia ja rauhottavia, siis parempia rauhottavia kun nyt on ja sit myös parempia unilääkkeitä, koska nuo mitä mulla on, tekee sitä että Muru saa joka aamu yli tunnin mua herätellä ennen kun edes avaan silmät tai sanon mitään. Mä herään kyllä, mutta en pysty puhumaan tai avaamaan silmiä, ynisen vaan.
En malta odottaa että oon luuta ja nahkaa, tällä kertaa oon aika positiivinen onnistumisen suhteen, mutta kattoo nyt miten käy. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti