Olishan se pitäny arvata... Laitoin eilen kaloja hoitoaltaaseen, ja tänä aamuna niitä oli kuollu ihan hirveästi. Piti vaihtaa vesi siihen ja pelastaa kaikki paitsi monnit takasin isoon altaaseen. Mä en halua monneja tuohon isoon altaaseen, käyn huomenna hakemassa pandamonnisia siihen. Pitäis ostaa hienoa hiekkaakin tuonne isoon altaaseen, kun käärmekalat ei oikeen pääse kaivautumaan tuonne karkeaan hiekkaan. Onneks ne sentään selvis hengissä. Kaikki leväbarbit, verkkobarbit ja puolet keltabarbeista, yks nuoliainen ja yks lehtikala kuoli ainakin.
Onneks tänään tuli paketti zooplussalta, missä oli vedenhoitoainetta kasveille ja kaloille, ja toista lääkettä kaloille. Laitoin vedenhoitoainetta isoon ja pienimpään altaaseen ja lääkettä isoon ja monnialtaaseen. Nyt ne saa luvan parantua!
Paino oli taas jotain niin tähtitieteellistä että mun oli pakotettava itteni syömään leipä vahvan vihreän teen hörppimisen lomassa. Se toimi. Vähän liiankin hyvin. Nyt pitää sitten juosta koko ajan vessassa, mutta ainakin maha tyhjenee kunnolla. Mua inhottaa olla tekemättä mitään. Haluaisin vaan touhuta koko ajan jotain vaikka oon ihan väsyksissä ja selkään sattuu. Mä haluan vaan liikkua että paino putoais nopeammin. Mulla alkaa olla heikko olo, eli vaihdan teen mehuun. Eipä siinäkään kyllä paljoa ravintoa ole, mutta ainakin se auttaa heikotukseen ja suun kuivuuteen, mikä johtuu tuosta teestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti