Tänään mä oon ollut tosi väsynyt. Oon jättäny asioita puolitiehen, koska on tullut seinä vastaan. Hoin vaan itekseni "mä en jaksa, mä en jaksa, mä en jaksa! Antaa olla!" Sain kuitenkin kaiken tehtyä mitä meinasinkin, mutta tänään on ollu hetkiä, kun oon vaan halunnu lopettaa kaiken. Mennä makuulle ja kadota maailmasta.
Tänään oli ensimmäinen päivä, kun mulla oli oikeasti nälkä, ja teki mieli syödä. En silti syönyt. Vasta illalla. Paino oli x4,4. 100g enemmän kun eilen. Mua inhottaa kattoa peiliin, mua inhottaa ajatella ruokaa tai ulkonäköäni tai oikeastaan mitään. Mä tunnen kadottavani itteni pikkuhiljaa. Kukaan ei kaipaa mua, oon yksin kotona 24/7. Naapuritkaan ei enää tervehdi.. Mä olen niin yksin.
En ole saanu purettua olojani mihinkään enkä kellekään. Ketään ei tunnu kiinnostavan miten voin. Tuntuu että kaikki on mulle vihasia, mutta ehkä se on vaan mun oman pääni tuotosta.
Sanoin eilen poikaystävälle että musta tuntuu että mä kuolen seuraavana. Se käski mun mennä lääkäriin, mutta ei ne tekis siellä mitään, eli sekin olis turhaa. Mä en pysty syömään enempää, enkä halua. En halua enää mitään. En unelmoi enää mistään. Mä olen jo luovuttanut, niinkun kaikki mun ympärillä. Miks mun pitäis jaksaa omaa elämääni, kun ei kukaan muukaan jaksa? Mä en tajua. Mun aivot ei ole käyny täysillä pitkään aikaan. Elän jatkuvasti jossain oudossa sumussa. En muista mitään, en näe ketään, en puhu kellekään, en syö, en käy missään muualla kun kaupassa ja sielläkin vaan kun on pakko. Mä en ole yhteydessä keneenkään. En edes tiedä menenkö jouluksi porukoille tai poikaystävän luo.. Oikeastaan en edes tiedä olenko sillon enää hengissä. En tiedä, haluanko olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti