Mä söin tänään pihvejä. En tiedä edes kuinka monta, laitoin vaan pannulle ison paketin pippuripihvejä, paistoin ne ja vähän kasviksia, lappasin kaiken lautaselle ja vaan söin. Söin ja söin ja söin, vahtimatta ollenkaan, paljonko. Lopetin vasta kun maha oli täynnä, eli kaksi pihviä jäljellä ja vähän kasviksia. Vein lautasen ja ruuanjämät keittiöön ja unohdin ne sinne. Joku kissoista oli vetäny yhden pihvin lattialle, tais olla liian pippurista niille.
Outoa tuossa syömisessä oli se, miten helppoa se yhtäkkiä oli. Mä olin niin väsynyt, kaikilla tavoilla. Mä vaan päätin että nyt mun on syötävä, enkä epäile hetkeäkään että nuo pihvit saattoi pelastaa mun hengen, ainakin toistaiseksi. Mun sydän on ollu aamusta asti tosi huonona. Mun maha ei toimi niinkun sen pitäis.. Se meni ihan sekasin "kunnon ruuasta", mikä on toisaalta ihan hyvä asia. Ehkä mun paino ei nousis huomiseks ihan hirveästi.
Kyllä, mulle tuli ahdistuksia pitkin päivää tuon takia, mutta mä pääsin niiden yli. Laitoin leffan pyörimään kun olo alko tulla liian inhottavaks. Katoin My mother's eyes. Oli aivan loistava leffa, tosin loppu jäi auki, joten jäi pieni ärsytys. Otin yhden rauhottavan. Kohta alkais olla taas se aika kun pitäis alkaa nukkumaan.
Mä tajusin tänään että mulla on ystävä. Ihminen, joka haluaa jopa viettää aikaa mun kanssa ja joka jaksaa kuunnella mua. Kerroin sille tuosta pihvitilanteesta, niin se sano ettei me nyt sellasista asioista aleta ahdistumaan. Se tulee kai huomenna käymään. Oon ollu tosi huolissani siitä, sekin on masentunut ja varma siitä, että kuolee pian. Mä olen koittanu joka päivä muistaa kysyä mikä fiilis, ja ollaan juteltu muutenkin sillon kun kumpikin on jaksanut. Me ollaan niin samanlaisia, että kun tutustuin siihen, mun oli pakko yrittää auttaa sitä. Kumpikin on niin varmoja omasta tuhostaan, mä toivon että voin auttaa sitä, jospa vaan toinen meistä kuolis nuorena...
keskiviikko 7. joulukuuta 2016
maanantai 5. joulukuuta 2016
x3,3
Tänään heikottaa pahasti. Elukoiden ruokkimisen jälkeen sydän hakkas hirveän lujaa, päässä pyörii vieläkin. Ajatuskin aamupalasta oksettaa. Näin taas outoja unia.
Ajatus ei oikeen luista tänään. Herätessä mun oikea korva oli kuuro. Sen kuulo on heikentyny viime kuukausien aikana huomattavasti. Vasemmasta silmästä lähtee välillä näkö.
Mulla oli eilen fyysisesti hyvä olo illalla, mikä sai mut melkein sekoamaan. Mulla oli niin syyllinen olo. En halunnu hyvää oloa. En ansaitse hyvää oloa. Se on väärin. Mun täytyy kuolla hitaasti ja tuskallisesti. Ainoa huono puoli siinä on se, etten tiedä yhtään miten mun eläimille sitten käy.
Ajatus ei oikeen luista tänään. Herätessä mun oikea korva oli kuuro. Sen kuulo on heikentyny viime kuukausien aikana huomattavasti. Vasemmasta silmästä lähtee välillä näkö.
Mulla oli eilen fyysisesti hyvä olo illalla, mikä sai mut melkein sekoamaan. Mulla oli niin syyllinen olo. En halunnu hyvää oloa. En ansaitse hyvää oloa. Se on väärin. Mun täytyy kuolla hitaasti ja tuskallisesti. Ainoa huono puoli siinä on se, etten tiedä yhtään miten mun eläimille sitten käy.
15
Nukuin 15 tuntia. Heräsin yöllä vähäks aikaa, kävin tupakalla ja menin takasin nukkumaan. Kello soi 9 aikaan niinkun aina, mutta en jaksanu herätä. Oon edelleen väsyny. Oon ollu jo pitkään. Aamupala oli taas taistelu. Tein sen äkkiä, söin sen äkkiä, laitoin lautasen pois. Rintakivut vahvistuu päivä päivältä. Yskin keuhkojani pihalle 24/7. Mulla on kipuja joka puolella.
Tänään oon jossain muualla. En fyysisesti, vaan pääni sisällä. Mä olen irrottautunut kaikesta. Mun on hankala tietää, olenko edes hengissä enää. Tuntuu että oon muuttunu näkymättömäksi. Ehkä olenkin. Ehkä mä olen vaan illuusio. Mä en edes tiedä kuka olen tai mitä haluan, kun en halua mitään. En osaa enää ajatella. Mä vaan teen. Ramppaan vessassa ja tupakalla. Ruokin elukoita.
Näen outoja unia.
En tiedä miks edes jatkan. En enää muista miks alotin. En vaan pysty lopettamaan.
Nothing makes any sense.
Tänään oon jossain muualla. En fyysisesti, vaan pääni sisällä. Mä olen irrottautunut kaikesta. Mun on hankala tietää, olenko edes hengissä enää. Tuntuu että oon muuttunu näkymättömäksi. Ehkä olenkin. Ehkä mä olen vaan illuusio. Mä en edes tiedä kuka olen tai mitä haluan, kun en halua mitään. En osaa enää ajatella. Mä vaan teen. Ramppaan vessassa ja tupakalla. Ruokin elukoita.
Näen outoja unia.
En tiedä miks edes jatkan. En enää muista miks alotin. En vaan pysty lopettamaan.
Nothing makes any sense.
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
Too tired
Tänään mä oon ollut tosi väsynyt. Oon jättäny asioita puolitiehen, koska on tullut seinä vastaan. Hoin vaan itekseni "mä en jaksa, mä en jaksa, mä en jaksa! Antaa olla!" Sain kuitenkin kaiken tehtyä mitä meinasinkin, mutta tänään on ollu hetkiä, kun oon vaan halunnu lopettaa kaiken. Mennä makuulle ja kadota maailmasta.
Tänään oli ensimmäinen päivä, kun mulla oli oikeasti nälkä, ja teki mieli syödä. En silti syönyt. Vasta illalla. Paino oli x4,4. 100g enemmän kun eilen. Mua inhottaa kattoa peiliin, mua inhottaa ajatella ruokaa tai ulkonäköäni tai oikeastaan mitään. Mä tunnen kadottavani itteni pikkuhiljaa. Kukaan ei kaipaa mua, oon yksin kotona 24/7. Naapuritkaan ei enää tervehdi.. Mä olen niin yksin.
En ole saanu purettua olojani mihinkään enkä kellekään. Ketään ei tunnu kiinnostavan miten voin. Tuntuu että kaikki on mulle vihasia, mutta ehkä se on vaan mun oman pääni tuotosta.
Sanoin eilen poikaystävälle että musta tuntuu että mä kuolen seuraavana. Se käski mun mennä lääkäriin, mutta ei ne tekis siellä mitään, eli sekin olis turhaa. Mä en pysty syömään enempää, enkä halua. En halua enää mitään. En unelmoi enää mistään. Mä olen jo luovuttanut, niinkun kaikki mun ympärillä. Miks mun pitäis jaksaa omaa elämääni, kun ei kukaan muukaan jaksa? Mä en tajua. Mun aivot ei ole käyny täysillä pitkään aikaan. Elän jatkuvasti jossain oudossa sumussa. En muista mitään, en näe ketään, en puhu kellekään, en syö, en käy missään muualla kun kaupassa ja sielläkin vaan kun on pakko. Mä en ole yhteydessä keneenkään. En edes tiedä menenkö jouluksi porukoille tai poikaystävän luo.. Oikeastaan en edes tiedä olenko sillon enää hengissä. En tiedä, haluanko olla.
Tänään oli ensimmäinen päivä, kun mulla oli oikeasti nälkä, ja teki mieli syödä. En silti syönyt. Vasta illalla. Paino oli x4,4. 100g enemmän kun eilen. Mua inhottaa kattoa peiliin, mua inhottaa ajatella ruokaa tai ulkonäköäni tai oikeastaan mitään. Mä tunnen kadottavani itteni pikkuhiljaa. Kukaan ei kaipaa mua, oon yksin kotona 24/7. Naapuritkaan ei enää tervehdi.. Mä olen niin yksin.
En ole saanu purettua olojani mihinkään enkä kellekään. Ketään ei tunnu kiinnostavan miten voin. Tuntuu että kaikki on mulle vihasia, mutta ehkä se on vaan mun oman pääni tuotosta.
Sanoin eilen poikaystävälle että musta tuntuu että mä kuolen seuraavana. Se käski mun mennä lääkäriin, mutta ei ne tekis siellä mitään, eli sekin olis turhaa. Mä en pysty syömään enempää, enkä halua. En halua enää mitään. En unelmoi enää mistään. Mä olen jo luovuttanut, niinkun kaikki mun ympärillä. Miks mun pitäis jaksaa omaa elämääni, kun ei kukaan muukaan jaksa? Mä en tajua. Mun aivot ei ole käyny täysillä pitkään aikaan. Elän jatkuvasti jossain oudossa sumussa. En muista mitään, en näe ketään, en puhu kellekään, en syö, en käy missään muualla kun kaupassa ja sielläkin vaan kun on pakko. Mä en ole yhteydessä keneenkään. En edes tiedä menenkö jouluksi porukoille tai poikaystävän luo.. Oikeastaan en edes tiedä olenko sillon enää hengissä. En tiedä, haluanko olla.
lauantai 3. joulukuuta 2016
Ärsyttää
Oon odottanu jo 3 tuntia että poikaystävä tulis käyttämään mua kaupassa, mutta ei se vastaa edes viesteihin.. Mua suoraan sanottuna vituttaa aina odotella sitä. Tuntuu että se ei halua edes nähdä mua tai viettää aikaa mun kanssa. Se huitelee kaiket päivät pitkin kyliä narkkarikavereidensa luona ja kanssa, mutta jos mä pyydän sitä käymään tai käyttämään kaupassa, niin käy just näin. Mä vaan odotan, odotan ja odotan. Usein ihan turhaan. Mulla on muutenkin paska olo, niin tämä ei kyllä auta asiaa ollenkaan. Varsinkin kun oon pitkästä aikaa laittanu itteni nätiks sitä varten...
Oon taas vaan touhunnu koko päivän. Siivosin taas vaihteeks koko kämpän, vein roskat, pesin pyykkiä, laitoin hyllyn seinälle ja sen päälle mun supikoiran. Putsasin ison akvaarion pohjan ja suodattimet, vielä olis pienessä akvaariossa sama homma edessä. Toisin sanottuna mulla olis muutakin tekemistä kun istua odottamassa ja voida huonosti. Mun päätä särkee, kädet tärisee, ahdistaa, heikottaa, pyörryttää, mahaan sattuu. Kaikkialle sattuu, taas vaihteeks.
Mun pitää kohta vaan luovuttaa, mun pää ei kestä tällasta sontaa joka ikinen kerta... Tai ehkä mä oon vaan huonolla tuulella koska oon nukkunu huonosti ja mulla on menkat. Mene ja tiedä.. Vituttaa.
Oon taas vaan touhunnu koko päivän. Siivosin taas vaihteeks koko kämpän, vein roskat, pesin pyykkiä, laitoin hyllyn seinälle ja sen päälle mun supikoiran. Putsasin ison akvaarion pohjan ja suodattimet, vielä olis pienessä akvaariossa sama homma edessä. Toisin sanottuna mulla olis muutakin tekemistä kun istua odottamassa ja voida huonosti. Mun päätä särkee, kädet tärisee, ahdistaa, heikottaa, pyörryttää, mahaan sattuu. Kaikkialle sattuu, taas vaihteeks.
Mun pitää kohta vaan luovuttaa, mun pää ei kestä tällasta sontaa joka ikinen kerta... Tai ehkä mä oon vaan huonolla tuulella koska oon nukkunu huonosti ja mulla on menkat. Mene ja tiedä.. Vituttaa.
perjantai 2. joulukuuta 2016
Voin huonosti.
Mulla on ihan hirveä olo. En pystyny nukkumaan viime yönä. Nukahtamiseen meni ihan liikaa aikaa ja heräsin 2 aikaan yöllä. Mun edesmennyt ystävä pyörii koko ajan mielessä. Ens viikon lauantaina on sen hautajaiset. Mä en tiedä selviänkö hengissä siihen asti. Mä en pysty syömään, kaikki tulee joko ylös tai menee suoraan läpi. En pysty olemaan paikallani vaikka olisin kuinka väsynyt, vaikka joka ikinen nivel tuntuu siltä, että ne pettää millon tahansa. Käveleminen on taas kivuliasta horjumista. Kaikki on kivuliasta. Mulle on alkanu kasvaa sitä vaaleaa karvaa, mitä tulee kun on liian kauan aliravittu.
Vaatteet roikkuu mun päällä. Mikään ei näytä hyvältä. Oon niin oksettavan lihava. Vihaan kroppaani. Vihaan itteäni. Syytän itteäni. Taas kerran joku kuolee kotiinsa, ja taas kerran mä olisin voinu estää sen, mutta mä en tiennyt. Mun ystävä sanoi mulle kun viimeisen kerran nähtiin, että sillä on sellanen olo että sille tulee tapahtumaan jotain pahaa. Ja sitten se kuoli. Nyt mulla on samanlainen olo. Nyt musta tuntuu että valun joka päivä lähemmäs ja lähemmäs kuolemaa. Ja se tuntuu lohdulliselta. Kotoisalta. En välttämättä halua kuolla, enkä aio aktiivisesti itteäni tappaa. Mulla vaan on vahva tunne että osa musta on jo rajan toisella puolella. Toinen jalka haudassa niinsanotusti..
Mä en ole kattonu painoa moneen päivään. Tänään katoin, mutta olin jo juonut ja mulla oli vaatteet päällä. Luku oli pienempi kun viimekerralla maha tyhjänä, ilman vaatteita.
Oon niin väsynyt..
Mä olen täysin tietoinen siitä, että mun sydän voi pettää millon tahansa. Mutta en voi sanoa pelkääväni. En ainakaan tällä hetkellä.
On yksinäinen olo.
Vaatteet roikkuu mun päällä. Mikään ei näytä hyvältä. Oon niin oksettavan lihava. Vihaan kroppaani. Vihaan itteäni. Syytän itteäni. Taas kerran joku kuolee kotiinsa, ja taas kerran mä olisin voinu estää sen, mutta mä en tiennyt. Mun ystävä sanoi mulle kun viimeisen kerran nähtiin, että sillä on sellanen olo että sille tulee tapahtumaan jotain pahaa. Ja sitten se kuoli. Nyt mulla on samanlainen olo. Nyt musta tuntuu että valun joka päivä lähemmäs ja lähemmäs kuolemaa. Ja se tuntuu lohdulliselta. Kotoisalta. En välttämättä halua kuolla, enkä aio aktiivisesti itteäni tappaa. Mulla vaan on vahva tunne että osa musta on jo rajan toisella puolella. Toinen jalka haudassa niinsanotusti..
Mä en ole kattonu painoa moneen päivään. Tänään katoin, mutta olin jo juonut ja mulla oli vaatteet päällä. Luku oli pienempi kun viimekerralla maha tyhjänä, ilman vaatteita.
Oon niin väsynyt..
Mä olen täysin tietoinen siitä, että mun sydän voi pettää millon tahansa. Mutta en voi sanoa pelkääväni. En ainakaan tällä hetkellä.
On yksinäinen olo.
torstai 1. joulukuuta 2016
Katastrofi
Olishan se pitäny arvata... Laitoin eilen kaloja hoitoaltaaseen, ja tänä aamuna niitä oli kuollu ihan hirveästi. Piti vaihtaa vesi siihen ja pelastaa kaikki paitsi monnit takasin isoon altaaseen. Mä en halua monneja tuohon isoon altaaseen, käyn huomenna hakemassa pandamonnisia siihen. Pitäis ostaa hienoa hiekkaakin tuonne isoon altaaseen, kun käärmekalat ei oikeen pääse kaivautumaan tuonne karkeaan hiekkaan. Onneks ne sentään selvis hengissä. Kaikki leväbarbit, verkkobarbit ja puolet keltabarbeista, yks nuoliainen ja yks lehtikala kuoli ainakin.
Onneks tänään tuli paketti zooplussalta, missä oli vedenhoitoainetta kasveille ja kaloille, ja toista lääkettä kaloille. Laitoin vedenhoitoainetta isoon ja pienimpään altaaseen ja lääkettä isoon ja monnialtaaseen. Nyt ne saa luvan parantua!
Paino oli taas jotain niin tähtitieteellistä että mun oli pakotettava itteni syömään leipä vahvan vihreän teen hörppimisen lomassa. Se toimi. Vähän liiankin hyvin. Nyt pitää sitten juosta koko ajan vessassa, mutta ainakin maha tyhjenee kunnolla. Mua inhottaa olla tekemättä mitään. Haluaisin vaan touhuta koko ajan jotain vaikka oon ihan väsyksissä ja selkään sattuu. Mä haluan vaan liikkua että paino putoais nopeammin. Mulla alkaa olla heikko olo, eli vaihdan teen mehuun. Eipä siinäkään kyllä paljoa ravintoa ole, mutta ainakin se auttaa heikotukseen ja suun kuivuuteen, mikä johtuu tuosta teestä.
Onneks tänään tuli paketti zooplussalta, missä oli vedenhoitoainetta kasveille ja kaloille, ja toista lääkettä kaloille. Laitoin vedenhoitoainetta isoon ja pienimpään altaaseen ja lääkettä isoon ja monnialtaaseen. Nyt ne saa luvan parantua!
Paino oli taas jotain niin tähtitieteellistä että mun oli pakotettava itteni syömään leipä vahvan vihreän teen hörppimisen lomassa. Se toimi. Vähän liiankin hyvin. Nyt pitää sitten juosta koko ajan vessassa, mutta ainakin maha tyhjenee kunnolla. Mua inhottaa olla tekemättä mitään. Haluaisin vaan touhuta koko ajan jotain vaikka oon ihan väsyksissä ja selkään sattuu. Mä haluan vaan liikkua että paino putoais nopeammin. Mulla alkaa olla heikko olo, eli vaihdan teen mehuun. Eipä siinäkään kyllä paljoa ravintoa ole, mutta ainakin se auttaa heikotukseen ja suun kuivuuteen, mikä johtuu tuosta teestä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)