But still I'm falling apart...

Tänään oli taas terapia... Voin kertoa, oli ihan hirveä. Sain paniikkikohtauksen, itkin koko tunnin ja tuli myös paska olo siitä, kun näin pettymyksen hoitajani naamalla kun oon menny vaan huonompaan kuntoon. Mun pitäis vaihtaa hoitajaa koska tuo pettymyksen tuottaminen alkaa tosiaankin vaivata mua. Salailen asioita ja valehtelen lääkkeistäni. Seuraavaa aikaa ei sovittu koska pitää seuraavaks mennä lääkärille ja hoitaja sopii lääkärin kanssa mulle ajan, soittaa sitten kun tietää millon pääsen lääkärille.

Syömiset on menny ihan päin helvettiä. Tänään kävin hesessä syömässä. Oon myös syöny taas lihaa ja kalaa. En vaan oo jaksanu tuhlata energiaa siitä murehtimiseen. Tarpeeks huolia ja vaikeeta jo muutenkin.Tosin oon pitäny sen mielessä silleen että yritän keksiä mahdollisimman paljon tekemistä ettei tulis syötyä, mutta tänäänkin tuli vapaata aikaa niin menin sitten syömään. Toisaalta ihan hyvä koska olin autolla liikkeellä ja muutenkin oli aika haparoiva olo, ois ollu vaarallista olla syömättä.

Mun piti tänään luvata taas asioita. Lupasin että soitan yhteen numeroon ja lupasin että en tapa itteäni ja lupasin että pärjään seuraavaan kertaan asti. Mutta en halua. En halua tehdä mitään noista. Haluan ratketa taas juomaan. (kyllä, olen alkoholisti) Haluan viillellä, pitkästä aikaa. Niin että tuntuu kunnolla. Niin että arpi on sentin levyinen. Edellisestä kerrasta on jo niin kauan aikaa. Suurin osa arvista on jo ihan vaaleita, mutta toisen jalan arvet on vielä tummia. Ne ei tahdo enää parantua. Viimeks viiltelin ennen osastoa. Eli... Melkein 3 kk sitten. Eilen jemmasin shaverin huoneeseeni rikottavaks. Ehkä tässä joku ilta... Eilen ja toissailtana kävi jo lähellä. Olin vaan syöny liikaa lääkkeitä ja juonu viinaa joten nukahdin ennen kun ehdin tehä mitään. Ja aamulla hertessä silmät oli turvonnu melkein umpeen. Ei tainnu olla hyvä sekotus. Siitä tulikin mieleen että haluan myös alkaa taas käyttää aineita. Ihan vähän vaan... Tai no, lääkkeitä ja pilveä, piri on liian kallista mulle eikä mulla ole varaa edes pilveen. Lääkkeitä kävin tänään hakemassa kun vanhat reseptit on edelleen apteekissa. Maaliskuuhun asti voimassa. Opamoxia ja Tenoxia. Tykkään niistä, ne tekee hyvän olon. Niillä saan sentään nukuttua. Ainoa huono puoli niissä on se että syön niitä aina liikaa ja sit pitää olla jonkun aikaa ilman että saa taas lisää. (sen siitä saa kun pitää olla päihdeongelmainen) Ostin tänään pari lidlin wannabe-breezeriä ja äiti katto mua murhaavasti. Se kai huomas että alan taas lipsua. Voi kun tietäiskin... Hyvä vaan ettei tiedä, muuten se laittais mut taas osastolle. Tosin osastolla ois helpompi olla syömättä kun ei ne ota mun syömisvammailua vakavasti koska oon niin läski.