Tän blogin suunta on ilmeisesti lähteny aika eri tielle, mutta huoli pois, kunhan tästä taas piristyn niin alkaa niitä laihdutusvinkumisia kuulumaan taas enemmän. Tällä hetkellä päässä pyörii enemmänkin kysymys, pitäiskö mun muuttaa? Alustavasti on yhen kaverin kanssa puhuttu siitä, mutta en oikeen tiedä haluanko edes muuttaa. Tosin tuossa nykyisessä asuinkaupungissa ei ole mulle muuta kun mun hoitaja, joka ei sekään tunnu enää niin hyvältä kun ennen. Joka kerta kun siellä käyn, tulee jonkinasteinen syyllisyyden tunne siitä, kun taas oon huonommassa kunnossa.
Oon miettiny Jyväskylää. Se ois ihan jees. Mun velikin asuu siellä, tosin sen kanssa ei hirveesti (ollenkaan) tuu juteltua, mutta sen kaverit on jees. Siellä olis myös enemmän elämää ja kauniita maisemia, oon nimittäin ihan hulluna siltoihin, mitä sieltä kyllä löytyy vaikka kuinka. Pitäis kai alkaa pyörimään siellä päin enemmän niin saisin vähän osviittaa siihen millasta siellä sitten olis olla.
Päässä pyörii pitkästä aikaa jonkinlaisia unelmia, mutta en oikeen saa niistä kiinni, enkä osaa hahmottaa, missä mun pitäis olla että ne kävis toteen. Välillä tuntuu että haluan tosissaan muuttaa, mutta toisaalta tuntuu siltä ettei viiti lähteä, koska tuossa nykyisessä asunnossa on niin tuttua ja siks illuusio turvallisuudesta. (Asun koko kaupungin vaarallisimmalla alueella ja useampikin ihminen on murhattu niissä taloissa jossa asun) En sitten tiedä olisko Jyväskylä hirveän paljon turvallisempi, siis oisko siellä turvallinen olo ollenkaan... Ei mulla sielläkään oikeen ketään ole. 4 kaveria... Tai 5, jotain sinne päin. Kai niitä tulis sitten lisää kun vaan tutustuis ihmisiin. On sekin toki enemmän kun nykyisessä asuinpaikassa. Hassuinta tässä on se, että lasken kavereihini sellasia ihmisiä, joiden kanssa juttelen ehkä kerran kuukaudessa. Aika säälittävää.
Voisin keksiä jotain tekemistä kyllä ihan tälle päivälle nyt ja lopettaa haihattelun. Pitää pestä ainakin pyykkiä. Sit vois käydä ehkä ulkona. Jotain jotain jotain ettei makaa taas yhtä päivää sohvalla. Oksetan itteäni, peiliin ei voi kattoa ollenkaan. Rajotettava syömistä kyllä. Eilen söin vähemmän kun normipäivinä kämpillä, mikä on hyvä asia. Tänään hoidin herkkuhimoni pois heti alkuunsa kun söin letun ja vähän jäätelöä teen kanssa aamupalaks. Jooh, tiedän, tiedän, ei se paino tipu jos syö tollasta paskaa, mutta nyt ei voi mitään. yritän uudestaan sitä pieni herkku päivässä-dieettiä, mutta pitää alottaa varovasti vähentäen. Tänään siis ei enempää herkkuja vaan normi ruokaa ja sitäkin kohtuudella.
Kyllä tää tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti