Jo kolmas päivitys tänään... Noh, ei voi mitään. Täällä porukoilla ollessa kun ei voi jättää välilehteä auki, koska nuo lukee taatusti kaiken mitä vaan ruudulla näkyy. Äiti tais nähdä tuon bloggerin yleissivun, mutta luojan kiitos ei tätä blogia tai keskeneräistä tekstiä.
Piti tulla tänne kertomaan miten sain taas sairasta tyydytystä kun isä yritti saada mut syömään... Se kysy otanko lohta. Sanoin en. Se kysy että miks... "Mä söin jo." Mä tosiaan olen syöny jo tänään, ei sillä oo mitään väliä mihin aikaan se oli. Sitäpaitsi en syö lihaa, kanaa tai kalaa, joten en ois muutenkaan syöny. Sen jälkeen kun pääsin osastolta, porukat on vahtinu ja kyselly mun syömisistä enemmän kun koskaan ennen. Ensin se ärsytti, koska olin lääkehuuruissani sitä mieltä, ettei mua mikään vaivaa. Toisaalta olin koko ajan myös sitä mieltä että syön liikaa, ja kun joku väitti tai epäili etten syö tarpeeks, se alko tosissaan vituttaa. Nyt se reaktio on kuitenkin kääntyny, vaikka edelleen syön liikaa. Huomenna yritän syödä dramaattisesti vähemmän.
Huomenna tuleekin vaikeeta olla syömättä, koska ilmeisesti vietän koko päivän äitin kanssa. Meen sen kanssa töihin niin isä saa nukkua pitkään. Ihan kivaa vaihtelua kun saa jotain tekemistä. Nyt kun oon saanu vähän energiaani takasin kun vähensin lääkkeitä niin ei pitäis olla ylitsepääsemättömän vaikeeta tehä yks päivä töitä. Kuluis muutama kalori enemmän kun normaalipäivinä, ja se on hyvä. Mä vaan toivon että mun pää kestää joskus sen verran että pääsisin yksin taas liikkumaan ulos, koska sisällä kököttämällä on aika hankala liikkua. Pitäis alottaa jonkinlainen liikuntaharrastus ehkäpä. Antaa ajan kulua ja pakkomielteen lujittua niin ehkä keksin jonkin tavan kiertää ongelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti