Yritin siis eilen itsemurhaa. Söin monta listaa lorazepameja ja huuhtelin ne alas kurkusta 7:llä siiderillä. Oksennushan siinä tuli joten aloin murskaamaan niitä nappeja ja vedin ne nenääni, jatkoin juomista. Sen jälkeen tartuin terään ja viilsin ranteeni auki.
Soitin hätänumeroon: "Mä haluan kuolla!" - No miks sä tänne soitit? "Lähettäkää ambulanssi!"
Olin yötä tk:n vuodeosastolla, antoivat nestemäistä diapamia niin kauan että nukahdin. Heräsin viideltä. Lääkäri määräs lisää psykoosilääkettä, ehkä masennuslääkettä ja nukahtamislääkettä. Lähettivät psykahoitajan luona käymisen jälkeen kotiin. Olisin halunnu, tai mun olis pitäny mennä psy-osastolle, muttakun ei. Ei väkisin sitten.
Neljäs päivä syömättä, enkä aio syödä tästä eteenpäinkään. Oon syömättä niin kauan että kuolen tai että siihen tosissaan puututaan. En ehkä sillonkaan kyllä syö. Kokeilen nyt kuinka kauan pystyn olemaan syömättä. Tupakkaa menee ihan hirvesti. Ei mitään hajua paljonko paino on pudonnu, vois huomenna kattoa. Oon kuulemma laihtunu kasvoista ihan hirveesti. Hyvä vaan.
Nyt jos vaan totuttelis olemaan taas kotona.. Itku tuli ku pääsin sisälle. Äiti tuo mun uudet lääkkeet illalla ja joku muukin oli tulossa käymään tänää, kattoon miten voin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti