Lasken syötyjä kaloreita.. Ei ole kehumista. Silti olen ylpeä. Koko päivän ja yön oon ollut syömättä, mutta ei tunnu riittävän. Ahmin anoreksia aiheisia elokuvia ja dokumentteja, kuuntelen niitä vaikken jaksaiskaan katsoa, koska silmät alkaa jo kuivua ja niitäkin särkee. Kipuja on joka puolella. Tiskatessa meinas jalat lähteä alta pelkästään siitä syystä ettei lihakset jaksanut enää kannatella painoa. Niveliä särkee, rintaa puristaa ja sattuu sydänalaan. Päätä särkee, valot jää näkymään silmiin vaikka kattoisin täyteen pimeyteen.
Tätä se on. Tämän takia mä en tykkää olla hereillä. Tämän takia mieluummin nuun yli puolet päivästä. Vaikka saankin yliväsyneenä ja näntyneenä enemmän aikaan kun päivällä hyvin leväneenä, vaikka olo on parempi, mä haluaisin silti mieluummin nukkua. Hereillä ajatukset kiertää samoja vanhoja reittejä.. Syömättömyys, paino, kalorit.. Kaikki tuo jyrää jopa orastavan ihastuksen alleen. Jopa huumeiden himo alkaa jäädä tuon kaiken alle. Mä tein valintani. Mun oli pakko valita huumeiden ja syömishäiriön välillä, ja valitsin anan.
Aion laihtua 15kg jouluun mennessä. Tällä menolla se onnistuu, mutta en tiedä pystynkö pitämään tätä yllä.. Haluaisin kuitenkin syödä joka päivä ja juoda tarpeeksi.. Viikon aikana paino on pudonnut 1,3kg. Hoitaja sanoo että se putoais nopeammin jos söisin vähän enemmän. Mutta siinä on vaan se kysymys, voinko sallia sen itselleni? Pystynkö mä syömään enempää? En tosiaan tiedä. Mutta yritän. Alle 1000kcal päivässä kuitenkin, reilustikkin. Ajattelin puolittaa tomaattikeittoannokseni. Vaihdan kupin pienempään. Yli puolet kaloreista menee siis roskiin, koska en pysty syömään makaroneja sieltä seasta, en vaan pysty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti