Ana isn't everything, Ana is the ONLY thing

Laskeskelin tuossa paljonko oon syöny sen jälkeen kun kävin viimeks kaupassa... 9 päivän aikana oon saanu syötyä suunnitellun 7379kcal:n sijaan 3189kcal. Eli keskimäärin 354kcal päivässä. En oo laskenu tuohon sitä kun join lonkeroa ja kaljaa ja kahvia, mutta silti... Mä en tiedä oonko järkyttynyt vai ylpeä. Se tuntuu edelleen liialta.

Mulla on ollu rintakipuja koko viikon.. Huomenna tulee hoitaja käymään, täytyy sille mainita siitä.

Oon pettynyt itteeni tänään. Paino oli aamulla x4,4. Oon lihonut eilisestä 300g. Mun piti päästä x3:n puolelle ennen kun hoitaja tulee käymään, eli ennen huomista. Tänään teki vaikeuksia juoda edes vettä. 3 tunnin aikana sain vajaa lasillisen juotua. Päätin sitten juoda kahvia, kun maito menee pian pilalle ja maha menee kahvista sekasin, halusin tyhjentää vähän, jos se paino tippuiskin huomiseks... Ensimmäisen kahvikupin jälkeen mulle tuli todella syyllinen olo. En mä ansainnu sitä. Varsinkaan maidolla, vaikka olikin rasvatonta. Se ei auta asiaa.

Tänään mulla on ollu tavallista helpompi olo, mua on heikottanu vähemmän kun yleensä, mutta mun naamaa kuumottaa, huulet halkeilee ja rintaan sattuu melkein koko ajan. En tiedä pitäiskö soittaa tk:hon ja kysyä pitäiskö mennä tutkituttamaan sitä... Ehkä odotan kuitenkin huomiseen ja kysyn hoitajalta, teen niinkun se käskee.

Oon ollu väsynyt, maannu vaan sängyssä, mitä nyt yhtenä iltana kävin kavereiden kanssa hengailemassa, kun A tuli yllättäen Lahdesta käymään, se vaan ilmesty mun takapihalle yhtäkkiä. Hypin sillon riemusta :) Mulla on ollut sitä ikävä.

Pari kaveria on alkanu käymään aika usein, yleensä vaan tupakalla mutta välillä ne jää vähäks aikaa hengailemaankin. En tiiä onko ne huolissaan vai onko niillä vaan tylsää...

Mä uppoan anan maailmaan nopeampaa tahtia kun koskaan ennen, syvemmälle kun koskaan ennen, enkä edes oo huomannut sitä. On päiviä jolloin en syö mitään, ja on päiviä jolloin saan syötyä sen suunnitellun maksimimäärän, eli vähän päälle 800kcal.

Paino ei tunnu tippuvan tarpeeks nopeasti. Mun pitäis liikkua, mutta en uskalla. Oon huolissani sydämestäni. Siihen sattuu jatkuvasti ja välillä tunnen miten se lyö väärin. En halua rasittaa sitä liikkumalla.

Syömättömyydestä tulee helpompaa päivä päivältä, en himoitse ruokaa, en halua sitä. Kaveri on lähettänyt mulle kuvia ruuasta jota se on syönyt.. Se näytti hyvältä, mutta mä en olis halunnut sitä syödä. Eilen himoitsin raejuustoa ja kurkkua, mutta mä tiedän etten pysty syömään mitään kiinteää. Mua ällöttää jopa juotavan jugurtin hedelmäpalat, ja usein syljenkin ne pois. Tomaattikeitossa josta pidän, on makaronia seassa ja mä jätän ne syömättä myös. Jos vahingossa palanen eksyykin mun suuhun, syljen sen pois.

Mulla on aamuisin oma rutiini tai oikeastaan rituaali... Herään, katon tietokoneelta onko mua kaivattu, laitan jotain pyörimään, menen saunaan, poltan siellä tupakan, koska en jaksa laittaa vaatteita päälleni mennäkseni ulos polttamaan. Käyn vessassa, sen jälkeen vaa'alle, vaatteet päälle ja takasin sängylle tietokoneelle. Vaa'an luku päättää kaiken siitä päivästä. Mitä teen, mitä syön, mitä juon, kuinka paljon, mitä tunnen.