I'm better off dead

Sanoinkuvaamaton väsymys, vitutus ja ahdistus, enkä pysty edes viiltämään. Kolme kertaa yritin mutta en vaan pystyny painamaan terää tarpeeks, en saa edes ihoa rikki. Sen verran lääkearsenaalia kyllä löytyy että niillä vois ehkä saada ittensä hengiltä, mutta epäröin. Kuka pitäis huolta mun kissoista? Kukaan ei rakastais niitä yhtä paljon ku minä. Mä en voi jättää niitä, joten mun on vaan satutettava itteäni jotenkin. Ehkä hakkaan käsiäni pöydän reunaan, tulee siitä ainakin mustelmia.

Se ainoa asia mikä on vuoden ajan pitäny mut poissa tästä olotilasta, pitäny mut hengissä, ja nyt mun pitäis muka luopua siitä. En todellakaan.

Haluan muuttaa pois täältä, salaa. En halua että kukaan mun perheestä tietää missä oon. Haluan vaan hävitä. Olla olematon, unohtua. Kumpa ihmiset vaan jättäis mut rauhaan, kitumaan yksinäisyyteen jota rakastan.

What goes around comes around

Oon tänään syöny huimat puoli porkkanaa :D

Aamulla ja päivällä masenti ihan hullusti, psykologilla vaan itkin koko ajan ja sain ajan lääkärille. Piti luvata että oon vielä hengissä keskiviikkona kun on seuraava tapaaminen. BDI kyselyn pisteet 45. Kysy että pärjäänkö kotona, sanoin että kyllä varmaan. Kysy että oisko osasto paikallaan, sanoin että oon miettiny mutta en tiiä.

Olin hirveen huonolla tuulella vähän aikaa sitten, mutta se meni onneks ohi kun sain rageta sydämeni kyllyydestä. :)

Rahat riitti ihan hyvin... Ostin munia, maitoa, porkkanoita ja omenoita... Ja colaa tietty ja kissanruokaa. Taisin ostaa tupakkaakin ja sain vielä murulta toisen askin.

Päätin nolla jättämättä sitä... Se kuitenkin jollain lailla alkaa "grow on me". Tuntuis jotenkin tyhjältä jos se ei olis mun elämässä. Helpotti oloa huomattavasti kun ragesin yleisesti ja se vaan kuunteli, odotti että rauhotun ja sit piristi mua. Fiksu kaveri. :) Saatto se jopa vähän osallistua siihen rageemiseenkin vähän.

Sain apteekista 2 purkkia opamoxeja, eli 60kpl. Onneks lääkäri on jo 2 viikon päästä, jos sais jotain vahvempaa... Unilääkkeetkin pitää vaihtaa kun ei nuo toimi vaikka 6 ottais kerralla ja muita rauhottavia päälle.

Oon nyt kahden vaiheilla tuon syömisen suhteen... Toisaalta tekis mieli tehä ruokaa, mutta ei oikeastaan oo hirvee nälkä. Vihdoinkin nää napit alkaa taas toimia. Jos tekis yhen maissintähkän uunissa... Ja on mulla vielä porkkana ja 2 omenaa, loput ostokset tulee illalla kun äiti tuo ne, en olis jaksanu kantaa niitä kotiin.

Brain laundry

Musta tuntuu että oon taas hajoamisen partaalla. Liian paljon asioita jotka tarviis huomiota ja käsittelyä, mutta mulla ei oo energiaa ajatella yhtään mitään. Huomenna onneks terapia. Täytyy koittaa herätä aikasin, ottaa lappuja mukaan, käydä sen jälkeen apteekissa ja hakemassa joitain tavaroita poikaystävän luota. Kaupassakin pitäis käydä. En vaan yhtään tiiä mitä mun pitäis edes ostaa. En oo saanu päähäni mahtumaan edes sitä mitä haluan syödä, vaikka kuitenkin syön jotain joka tapauksessa, vaikka kuinka yrittäisin olla syömättä.

Mä tarviisin taas hermolomaa kaikesta. Kun vaan sais olla yksin, hautautua yksinäisyyteen ja salaisuuksiini, olla näkemättä ja puhumatta kenenkään kanssa. Viikko, kuukaus, syksy, talvi? En tiiä, mutta mun on päästävä pakoon omaa elämääni. Mun on päästävä pois.

Ainoa hyvä asia tällä hetkellä on se, että paino on tippunu noin 2kg, eli kohta oon jo saanu pois sen mitä viikon aikana lihoin. En vieläkään tajua miten mä muka pystyin syömään niin paljon... Ja miks oon syöny sen jälkeenkin vielä "normaalisti", vaikka oon ottanu noita ruokahalua hillitseviä nappeja 2-3,5 kertasella annostuksella... Miks mun ruokahalu on niin vahva?? Miksen vaan voi taas olla niinkun olin alkukesästä, vahva... Pystyin elämään 200kcal:lla päivässä, jopa alle sen! Nyt ei onnistu taas ollenkaan.

Aika aloittaa aivopesu.

Mentally i'm far away

Ääh, elämä on samalla liian helppoa ja liian vaikeeta. Mulla ei oo mitään hajua mitä mun pitäis nyt tehä. Osastolla ois helppo olla, siellä sais ruokaakin vaan tiettyyn aikaan, olis helppo syödä vähemmän.

Aamu alko sillä että päästinn kissat ulos ja vähän ajan päästä alkaa kuulua tappelun ääniä ja siellähän oli taas se oranssi paskiainen höykyttämässä Pygeä, onneks sain sen kakkiaisen lähtemään ku jahtasin sen pusikkoon mutta Pyge ontuu toista takajalkaansa. Pystyy kuitenkin istumaan ja liikkumaan, ehkä se vaan venähti kun ei näy vertakaan missään. Hitto ku ois pyssy nii ampuisin sen oranssin kissan...

En oo syöny vielä mitään... En tiiä pitäiskö tehä jotain pientä... Ei kyllä oo edes nälkä, eli en tee.

Äh, uskomaton stressi päällä koko ajan enkä tiiä yhtään millä sitä vois helpottaa. Tekis hirveesti mieli vetää kännit tai jotain...Mutta eipä oo kun yks lonkero enkä aio käyttää viimesiä rahojani siihen että hakisin lisää juomista, joten oon aika jumissa. Huomenna pitää mennä terapiaan, käyn samalla apteekissa tuon maksusitoumuksen kanssa hakemassa niitä rauhottavia. Niissä on vaan se huono puoli ettei ne tunnu missään ellei niitä ota kourallista kerralla. Pitäis kai sanoa sille lääkärille siitäkin. Sit kun joskus näkis sitäkin...

Laihdutus on nyt vaan pinta-ajatus, jotain mitä mun pitäis tehdä, mutta en kuitenkaan hirveän aktiivisesti tee. Kyllä mä koitan liikkua niin paljon kun jaksan ja katon mitä suuhuni laitan, mutta se ei oo enää pääasia. Pääasia on selvitä tai vaihtoehtoisesti romahtaa. Kattoo nyt kummin käy. Its all good.

Popsi popsi porkkanaa..

Otin vielä lisää kofeiinia, koska ei millään meinannu jaksaa tehä mitään. Onneks maha on sekasin, ei tarvii ottaa laksoja. Oon kyllä harkinnu sitä jo monta päivää mutta onneks ei tarvii.

Syön porkkanaa. Aamupalaks oli vesimelonia. Tää porkkana on sit kai niinku ruoka, koska kello on jo noin paljon.

Harkitsen poikaystäväni jättämistä. Se on uhka mun päänsisäiselle systeemille. Mun persoonat kohtelee sitä kaltoin ja ne saa mutkin sanomaan asioita joita en haluais sanoa, oon törkeä ja henkisesti väkivaltanen sitä kohtaan. Mun pää on niin sekasin etten edes tiiä mitä mä ajattelen koko ihmisestä. Näin käy aina. Joka kerta kun alan suhteeseen, alan käyttäytymään näin. Aikaa häviää, asioita tapahtuu eikä mulla oo mitään hajua mmitä oon tehny ja mikä on tilanne. Sitäpaitsi se ihminen sai mut syömään ja sen myötä lihomaan, joten... Äh, en tiiä. Tuntuu jotenkin pinnalliselta nää syyt, tai toisaalta ei, koska se on oikeasti ongelma. Siis ei se ihminen vaan sen ihmisen asema mun elämässä. Oikeastaan en edes tiedä mikä se on. Joka tapauksessa se on päässy liian lähelle joten vaistomaisesti yritän työntää sitä kauemmas. Eniten mua kuitenkin inhottaa se että mä oikeastaan välillä inhoan/vihaan sitä.. En mä haluais, mutta en voi sille mitään. Mun pitäis vannoutua olemaan yksin koko loppu elämäni nii näin ei kävis joka kerta... Eniten mua ihmetyttää se että se ei oo tuntunu ollenkaan MUN poikaystävältä, en edes meinaa muistaa sen nimeä... Mitä hittoa mulle tapahtuu... Ja mitä hittoa mä teen? Mun kamoja on sen luona, mä en vaan voi soittaa sille ja sanoa että tää oli tässä, mun pitää mennä vielä takasin sinne! Mun pitää vielä nähdä se, olla sen kanssa samassa tilassa... En tiiä miks mutta mua pelottaa. Voi että mä toivon että mun äijäpersoona hyppää puikkoihin siinä vaiheessa... Se sentään osais hoitaa sen ja ite en muistais koko tilanteesta mitään, voisin vaan unohtaa kaiken...

Au, nyt sattuu mahaan... Liikaa nappeja, liian vähän ruokaa. Tough, en aio syödä.

Pää hajoo vol #3609386

Huhhuh... Olin viikon pilvessä ja vaaka näyttää sen mukaisia lukuja... Ja kaiken lisäks alotin e-pillerit ja sen takia mun tissit on kasvanu 2 kuppikokoa... Apua. Ne on kipeet ja turvoksissa... Ei kiva, ei ollenkaan kiva.

Nyt vois kyllä taas aivopestä ittensä laihtumaan, sitäpaitsi mun rahat on loppu ja ruoka alkaa myös olla aika finaalissa. Otin taas kielletyn annoksen synefriiniä ja kofeiinia... Niitähän ei sais sekottaa mutta jos se pitää nälän kurissa nii ihan sama. Tupakatkin loppuu kohta... Enää aski jälellä. Missä vaiheessa mä oon nekin polttanu...

Ääh! Pää hajoo. Velatkin tuli takasin elämään, tällä kertaa muodossa "Maksa tai tullaan hakemaan." Millähän rahalla...? Jos voittaisin lotossa nii voisin maksaakkin, mutta ei mulla oo rahaa, toivottavasti ne sais suppeaan ulosottoon mieluummin kun että tyypit tulee hakemaan tavaraa. Tai vois ehkä soittaa jollekkin neuvojalle tai jotain... En tiiä yhtään. Tekis mieli tehä niinkun viimeks, eli vetäisin vaan pään täyteen kaikkea mitä löytyy ja unohtais koko asian. Antais vaan olla koko jutun. Ignorais. Mut en tiiä viitinkö nyt...

Joo, kiva juttu! Tulee ilmeisesti vieläkin sähkölaskuja edellisestä kämpästä, jossa en oo asunu moneen kuukauteen ja irtisanoin sähkösopimuksenkin ihan toimistossa käymällä... Mitä VITTUA!?!?!? Hermot menee kohta ihan totaalisesti. **ttu mitä paskaa oikeesti...

Onneks (toivottavasti) kaveri laittaa mulle paketillisen pameja tulemaan postissa... Ja sain tänää maksusitoumuksen apteekkiin nii saa sieltäkin lisää nappeja. Vois vaan vedellä rauhottavia niin ettei mikää tunnu missään. Kävin kattoo kanta.fi ssä ja näyttäis olevan vielä opamoxia ja temestaa saamatta joten niitä sit vois hakea niin paljon ku vaan saa...

Ahdistaa ihan hirveesti... Pää on ihan jumissa, ajatus ei liiku mihinkään suuntaan. Voi mennä vielä 3 viikkoa ennen kun tulee rahaa... Voiskohan sitä kelan hommaa kiirehtiä vielä... Vois koittaa.

Onneks mulla ei oo enempää pilveä ja ruokaa! Olisin kohta niin läski että hyi olkoon... Oon kyllä jo nyt, mutta ei ainakaan voi pahemmaks tulla. Vois tänää yrittää liikkua... Jos sais vaikka nurmikon leikattua ku oon nyt lykänny sitä jo monta päivää.

Ahistaaaaaa..... Tekis mieli lopettaa taas psykoosilääkkeet, sekoais ihan kunnolla taas, ei millään jaksais tätä paskaa. Pääsis osastolle ja vois pysyä siellä jonkun aikaa. Mut siellä ei kyllä sais syödä lääkkeitä niin paljon kun haluaa. Ellei sit salakuljettais niitä taas sinne... Tein niin viimekskin. Tungin rintsikoiden sisään noita laihdutuslääkkeitä ja rauhottavia :D Täytyy kyllä sanoa että ne tuli tarpeeseen :P

Hippiviikko

Huhhuh, olipahan taas viikko... Tai no ei ihan vielä, mutta kuitenkin... Muutama kaveri tuli tiistaina käymään ja ne lähti tänään. Lihoin jotain 4kg, koska ei oltu selvinpäin ja tuli hirveet mässyt ja sitten ei voinukkaan enää lopettaa joten söin itteni ainakin kahesti siihen kuntoon että tuntu että repeän ja oksennan samaan aikaan jos liikun yhtään. Hyi hitto mikä olo se oli... Noh, tänää on sitten tullu tyhjennettyä ja heiluttua sen verran että alkaa jo turvotus laskea. En kyllä uskalla nähdä poikaystävää ennen maanantaita, jos sillonkaan. Oon ihan possun näkönen.

Vielä pitäis tiskata ja ajaa nurmikko, mutta en oo nyt ihan varma että jaksanko tänään, oon siivonnu kuitenkin jo monta tuntia...

Syömiset on menny tänään jo normaalin vammasesti, eli vesimelonia aamupalaks ja sit ruuaks vetäsin jauhelihaa ja keitettyjä porkkanoita ja perunoita. Tosin ne perunat oli kyllä kiellettyjen listalla joskus mutta ei oo enää, koska niitä kuitenkin saa omasta maasta.

Oli kyllä ehkä elämäni paras melkein viikko... 5 päivää siis. Käytiin shoppailemassa, askarreltiin pullonkorkeista ja narusta verhoja, rakennettiin kota ja vaan löllittiin terassilla ja höpistiin kaikkea hauskaa. Tuli uskomaton taidefiilis jossain vaiheessa ja sain niin mahtavia ideoita että ei mitään rajaa. Tällasta oloa oon odottanu koko kesän ja oikeastaan jo pari vuotta. Hitto kun vois muistaa kaiken mitä tapahtu ja mistä puhuttiin... Mutta se taitaa olla mahdotonta, koska ei tosiaan oltu päivääkään selvinpäin.

Tuli ihan outo olo kun tyypit lähti, oli jotenkin tyhjä ja surullinen olo, melkein jopa itkin kun istuin terassilla ja alko kuulua sisältä Lana Del Rayta... Tuntuu toisaalta jotenkin väärältä olla ilonen ja ehkä jopa vähän onnellinen... Tuntuu että mun pitäis olla hirveen surullinen, ja kyllä kai oonkin jossain sisuksissani. En vaan saa siitä kiinni enkä osaa purkaa sitä.

Onneks Mun mieheke ei ollu täällä koska olisin tosiaankin kussu sen koko jutun tahallani, juurikin sen syyllisyyden takia, plus taitaa mulla olla joku sitoutumiskammo. Yks ilta puhuin sen kanssa puhelimessa ja se alko jotain söpöjä puhumaan nii muistan että mua alko vituttaa se ihan hirveästi ja halusin vaan että se loppuis se puhelu, mutta tänää ja eilen on ollu taas ikävä sitä... Mä en tajua mikä mua vaivaa. Oon sekasin kun seinäkello. Tunteet on kun tuuliviiri. Persoonat on sentään pysyny kai ihan hyvin poissa, sunnuntaina kai viimeks oli viimeks sellanen episodi, tai ainakin musta tuntuu että sillon oli viimeks. En voi kyllä olla varma.

Hui kun nousee karvat pystyyn kun pitkästä aikaa laulaa kunnolla... Miten musiikki on näin hyvää??