Sanoinkuvaamaton väsymys, vitutus ja ahdistus, enkä pysty edes viiltämään. Kolme kertaa yritin mutta en vaan pystyny painamaan terää tarpeeks, en saa edes ihoa rikki. Sen verran lääkearsenaalia kyllä löytyy että niillä vois ehkä saada ittensä hengiltä, mutta epäröin. Kuka pitäis huolta mun kissoista? Kukaan ei rakastais niitä yhtä paljon ku minä. Mä en voi jättää niitä, joten mun on vaan satutettava itteäni jotenkin. Ehkä hakkaan käsiäni pöydän reunaan, tulee siitä ainakin mustelmia.
Se ainoa asia mikä on vuoden ajan pitäny mut poissa tästä olotilasta, pitäny mut hengissä, ja nyt mun pitäis muka luopua siitä. En todellakaan.
Haluan muuttaa pois täältä, salaa. En halua että kukaan mun perheestä tietää missä oon. Haluan vaan hävitä. Olla olematon, unohtua. Kumpa ihmiset vaan jättäis mut rauhaan, kitumaan yksinäisyyteen jota rakastan.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti