Mä söin eilen sittenkin... Menin kasvimaalle ja en voinu lopettaa, joten söin salaattia, herneitä, kurkkua ja hain pakastimesta vielä lihapiirakan. Halusin oksentaa, mutta mä olin liian väsyny noustakseni sängystä joten jäin siihen makaamaan ja itkemään loppupäiväks. Paino noussu eilisestä 100g.. Ei niin paljon kun pelkäsin, mutta silti liikaa. Sen pitäis vaan laskea, ei nousta... Ei edes päiväks.
Mä ällötän itteäni... En oo pystyny käymään edes pesulla 4 päivään, koska saunassa näen heijastuksia itestäni. En oo pystyny kattomaan peileihin tai ikkunoihin, koska en kestä nähdä itteäni. Se mitä mä näen ilman peilejä ja heijastuksia, on sekin ihan liikaa. Ennen kyttäsin laihtumista kattomalla itteäni eri asennoissa, mutta nyt mä en pysty. Mä alan nyökkimään jos näen mahani tai reidet, inhoan niitä niin paljon. Oon alkanu jopa inhota tissejäni, vaikka oon aina ennen ollu jotenkin ylpeä niistä... Nyt ne on vaan liikaa, toivon vaan että ne häviäis.
En enää hipelöi solisluitani, koska vaikka ne tuntuu, niiden päällä on vieläkin ihan liikaa läskiä. Joka puolella.. Häpeän itteäni, läskejäni... En halua nähdä ketään, en edes pysty juttelemaan enää kavereille, edes facen välityksellä. Mä yritän, mutta siitäkin tulee syyllinen olo.
Mietin vaan koko ajan että kuinka kauan siihen menee että oon edes vähän tyytyväinen itteeni, paljonko painan sillon... Tulin siihen tulokseen että mä en ole tyytyväinen ennen kun oon luuta ja nahkaa, mutta pelkään kuollakseni etten ikinä pääse siihen. Pelkään sitä aikaa mikä sen saavuttamiseen menee. Pelkään että alan taas syömään ja lihon, joten yritän varmistaa ettei kukaan laita mua syömään, ettei kukaan puutu tähän tai väitä vastaan kun sanon olevani läski, koska se mä olen. Oksettava valas.
Vaihdoin lukon oveeni, koska oon ihan varma että porukat käy penkomassa mun tavaroita kun en oo täällä. Nyt ne ei sentään pääse tekemään sitä. Mä en jaksa odottaa että pääsen muuttamaan pois täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti