Vedän taas vesilinjalla niin pitkälle kun pystyn tänää. Vois heittää pakastimesta ruokaa pois, siellä on vielä lihapiirakkaa ja ranskalaisia ja jotain ällöttäviä grillitassuja, tuskin mä niitä muutenkaan söisin koska ne on oikeasti pahoja, mutta parempi heittää varmuuden vuoks pois.
Eilen suunnittelin ruokavaliota, ja päädyin siihen että kun pääsen muuttamaan ja ehkä jo ennen sitä, syön pelkkää salaattia ja ehkä omenoita, kurkkua ja porkkanaa. Mutta ei koskaan kaikkia samana päivänä, salaattia joka päivä ja sen lisäks jos tarvii niin sitten noita muita, mutta silläkin on rajoituksesna, vaan yks porkkana tai omena ja kurkkua vaan tietyn kokonen pätkä. Se tuntuu oikealta. Se tuntuu hyvältä. Nyt mulla on 9 omenaa, joten mun pitää päästä osasta eroon, joten aion tänään syödä omenan ja loput tuosta kurkusta. Sitäkään ei oo kun just sopivan kokonen pala jälellä.
Menin sänkyyn itkemään kun näin painoni... Mä en kestä tätä läskin määrää. Mä haluan eroon siitä. Pelkään piristymistä.. Aina kun piristyn niin alan jossain vaiheessa syömään enemmän ja enemmän. Mutta tällä kertaa tuntuu jotenkin erilaiselta. Mä en pysty teeskentelemään että kaikki on hyvin, mutta mä pystyn juttelemaan vähän aikaa normaalisti ja sit tipun taas samaan kuoppaan. Ja hyvä niin. Koska kuopassa ei saa syödä.
Synefriini oksettaa kun en ottanu mitään muuta ku sitä ja vettä. Menis nyt ees maha sekasin nii lähtis edes vähän painoa huomiseks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti