Ääh, elämä on samalla liian helppoa ja liian vaikeeta. Mulla ei oo mitään hajua mitä mun pitäis nyt tehä. Osastolla ois helppo olla, siellä sais ruokaakin vaan tiettyyn aikaan, olis helppo syödä vähemmän.
Aamu alko sillä että päästinn kissat ulos ja vähän ajan päästä alkaa kuulua tappelun ääniä ja siellähän oli taas se oranssi paskiainen höykyttämässä Pygeä, onneks sain sen kakkiaisen lähtemään ku jahtasin sen pusikkoon mutta Pyge ontuu toista takajalkaansa. Pystyy kuitenkin istumaan ja liikkumaan, ehkä se vaan venähti kun ei näy vertakaan missään. Hitto ku ois pyssy nii ampuisin sen oranssin kissan...
En oo syöny vielä mitään... En tiiä pitäiskö tehä jotain pientä... Ei kyllä oo edes nälkä, eli en tee.
Äh, uskomaton stressi päällä koko ajan enkä tiiä yhtään millä sitä vois helpottaa. Tekis hirveesti mieli vetää kännit tai jotain...Mutta eipä oo kun yks lonkero enkä aio käyttää viimesiä rahojani siihen että hakisin lisää juomista, joten oon aika jumissa. Huomenna pitää mennä terapiaan, käyn samalla apteekissa tuon maksusitoumuksen kanssa hakemassa niitä rauhottavia. Niissä on vaan se huono puoli ettei ne tunnu missään ellei niitä ota kourallista kerralla. Pitäis kai sanoa sille lääkärille siitäkin. Sit kun joskus näkis sitäkin...
Laihdutus on nyt vaan pinta-ajatus, jotain mitä mun pitäis tehdä, mutta en kuitenkaan hirveän aktiivisesti tee. Kyllä mä koitan liikkua niin paljon kun jaksan ja katon mitä suuhuni laitan, mutta se ei oo enää pääasia. Pääasia on selvitä tai vaihtoehtoisesti romahtaa. Kattoo nyt kummin käy. Its all good.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti