Oon alkanu nukkua päiväunia, koska mun unirytmi haluaa vaihtua taas siihen että nukun päivät ja valvon yöt. Aina kun huomaan että alkaa silmät lipsua kiinni, laitan herätyksen tunnin päähän niin en nuku koko päivää.
Mä söin taas. En kuitenkaan yhtä paljon kun eilen, onneks, mutta edelleen ja taas ihan hirveä olo siitä vaikka siitä on jo monta tutia. Mua oksettaa, maistan sen vieläkin suussani. Mä oksetan itteäni. Oon vaan totaalisen oksettava. Sain sentään käytyä pesulla, mutta mulla on edelleen likanen ja ällöttävä olo. Alkaa fyysisesti oksettaa kun ajattelen itteäni.
Oon koko päivän miettiny Jtä. Mä vaan haluaisin olla sen kainalossa koko ajan, se on ainoa paikka missä mulla on täysin rauhallinen ja hyvä olo, mutta mä en ansaitse sitä, joten mä en ole edes puhunu sille mitään. Sitäpaitsi en halua vaivata sitä mun ongelmilla, sillä on niitä tarpeeks jo itelläänkin.
Miksei laihtuminen käy sormia napsauttamalla... Tietäisin tasan tarkkaan minkä painonen haluaisin olla, mutta jos aion päästä siihen niin mun on menetettävä aika paljon lihasta myös. Käveleminen alkaa jo nyt tuottaa vaikeuksia, en tiiä mistä se johtuu mutta mä en oikeen pysy enää pystyssä. Välillä jalat tuntuu niin jäykiltä että ihme että pääsen eteenpäin ollenkaan.
Saunan jälkeen alko heikottaa, mutta koska söin aikasemmin, taidan vaan mennä sänkyyn odottamaan että se menee ohi. Vettä vois juoda. Aamulla tosin aloin itkemään senkin takia että join vettä. Mikä hitto siinä on kun aina iltapäivällä tai illalla repsahtaa syömään jotain.. Miksei voi pysyä se aamun olo koko päivää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti