Kylmä päivä taas... Samat vaatteet päälle kun eilen, oli jotenkin nautinnollista laittaa villasukat jalkaan... Muru sano eilen että se haluaa ostaa mulle vaatteita, ihan mitä haluan... Mä vähän epäröin kyllä. Eikai se oo niin paha jos jostain kirpparilta käy ostamassa... En tykkää kun muhun käytetään rahaa, se on turhaa, en mä osaa olla kiitollinen toisille. Yleisesti kyllä, mutta en sillon kun kyseessä on toinen ihminen. Siitä tulee vaan vaivaantunu olo. Ihmiset yleensä saa mut vaivaantuneeks.
Mun pää on ihan sekasin... Tai noh, ainahan se on ollu. Mulla vaan on sisällä niin paljon erilaisia tunteita ja ajatuksia että en tiiä mikä niistä on mua ja mikä on jonkun muun ajattelua. Mulla saattaa olla 6 eri mielipidettä yhestä asiasta, ja ne riitelee keskenään. Välillä käyn koko tunneskaalan läpi jonkun ihan pikkuasian takia. Vaikein asia tässä persoonavammassa on se, ettei muista mistään mitään. Jos joku tilanne tuntuu tarpeeks ahdistavalta tai muuten siltä että en kestä, mä vaihdun ja se joka tulee tilalle, saattaa tehdä ihan mitä tahansa, joko olla niinkun sitä alkuperäistä tilannetta ei oliskaan tai sitten uppoutuu siihen ihan täysin, enkä muista siitä mitään. Hyvänä esimerkkinä seksi. Menneisyyteni takia ajatuskin siitä saa mut melkein itkun partaalle, joten mulle on kehittyny persoona joka hoitaa sen mun puolesta. En muista täysin yhtään kertaa kun oon ollu poikaystäväni kanssa, enkä muista varmaan puoliakaan ihmisistä joiden kanssa oon joskus ollut.
Oon jotenkin sotkeutunu yhteen mun persoonien kanssa, koska ne välillä ohjailee sitä miten mä ite käyttäydyn tai pukeudun. Välillä siitä tulee tahtojen taistelu, välillä taas kaikki saa laittaa mieleisensä asusteen päälle. Esim perjantaina... Mulla oli hippityyliset nahkatossut, mustat löysät housut, musta rock henkinen toppi, tyttömäisiä ja värikkäitä rannekoruja, pöllökaulakoru, pinkit korvikset ja musta äijämäinen lippis ja teinimäiset aurinkolasit... Jep, kuullostaa hirveältä ja sitä se myös oli, mutta en voi sille mitään. En ite edes huomaa sitä aina, sit vaan yhtäkkiä "herään" ja katon itteäni että "mitä helvettiä nyt taas, paljonko aikaa multa on hävinny, missä mä oon ja kuka mut tänne toi ja mitä helvettiä mulla on päällä??" Joskus on hävinny monta päivää, ja viimekuusta en muista puoliakaan. Viime kuussa unohdin muutaman kerran että mulla on poikaystävä, ja kerran kun makoiltiin illalla sängyssä, avasin silmät enkä tunnistanu sitä. Alan tosiaan väsyä tähän kun en tiedä mitä oon tehny, onko se ollu minä ja miltä musta oikeasti tuntuu.
Tänään skippasin aamupalan... Ehkä syön kuitenkin omenan kohta tai jotain, jos tulee oikeati nälkä. Tai en mä tiiä onko mulla oikeesti nälkä jo nyt, tekee hirveesti mieli tupakkaa. Yritän kyllä lopettaa, eikä mulla ole kun yks aski ja sillä pitäis pärjätä ainakin keskiviikkoon asti... Mutta jos en polta niin saatan sortua syömään... Parempi siis polttaa tai keksiä jotain tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti