Paino ei oo laskenu juurikaan, ärsyttää. Mutta kyllä se vielä laskee, en oo syöny liikaa, reilusti alle 2000kcal päivässä, joten kyllä tuo painokin alkaa laskemaan kun keho tottuu taas tilanteeseen.
Huomenna on kauppapäivä, joten ooon tehny jo listaa valmiiks sitä varten. Elukoille ruokaa ja mulle ruokaa, ei mitään ylimääräistä, pelkkää laihdutusruokaa. Mulla on enää nutriletteja ja salaattia kaapissa, vähän mietityttää miten pärjään niillä huomiseen asti, saattaa huomenna tulla nälkä mutta ei voi mitään. Ainoa huono puoli siinä on se ettei nälkäisenä pitäis mennä kauppaan kun sillon sortuu ostamaan kaikkea hyvää, mutta yritän parhaani mukaan pitää mieliteot kurissa.
Päätin taas käydä päiväsaunassa hikoilemassa, koska tänään mua väsyttää ihan hirveästi enkä ainakaan vielä jaksa liikkua. Täytyy juoda energiajuomaa jos sais vähän energiaa että jaksais treenata, en halua jättää treenejä välistä vaikka väsyttääkin ihan hirveästi, en halua antaa minkään tulla mun laihtumisen edelle.
---
Sauna teki hyvää, vaikka hikoilinkin siellä niin kauan että alko pyörryttää. Siitä on tullu jo tapa mulle, olla saunassa niin kauan että sen jälkeen on jopa hankala pysyä pystyssä. Juon aina paljon vettä ennen saunaa ja sen jälkeen, mutta silti pyörryttää.
Nyt vaan odottelis että energiajuoma alkaa vaikuttaa, jos jaksais jopa tehdä jotain tänää. Oon koko päivän vaan maannu sohvalla silmät kiinni.
tiistai 6. tammikuuta 2015
sunnuntai 4. tammikuuta 2015
Päiväsauna
Oon saanu tänään treenattua aika hyvin, 200 vatsaa ja yli 100 lantionnostoa. Laitoin nilkkapainot vaihteen vuoksi ranteisiin ja se kyllä tuntuu. Syömisetkin on menny suunnitelmien mukaan, vielä kaks syöntiä tänään niin on hyvä.
Laitoin saunan lämpiämään koska en keksiny muutakaan tekemistä, plus siellä pääsee hikoilemaan ja mua paleltaa. Oon siivonnu myös koko kämpän joten tekemisen puute vaivaa. Vaihdoin myös kännykän taustakuvat ja selailin kuvia huvikseni.
Saunan jälkeen laitan kolme eri kasvonaamiota ja koitan saada naaman niin puhtaaks kun vaan voin.
Huomasin että mun ongelma syömisessä on se etten osaa lopettaa. Join ensin nutrilettin, sitten söin salaatin ja sen jälkeen nuudeleita. Vasta nuudelien jälkeen osasin lopettaa. Vaikka jo salaatin puolivälissä tuntu että maha alkoi täyttyä sopivasti. Oon syöny ihan liikaa ihan liian kauan, joten oon tottunu syömään jatkuvasti ilman suurempia taukoja. Nyt pitää opetella syömään muutaman tunnin välein vähäsen, muuten tää laihdutus ei onnistu.
Aion vielä saunan jälkeen treenata jonkun verran, varmaan vielä 100 vatsaa ja lantion nostoa. Illan mittaan kun tekee vaikka kahdessa osassa niin ei tunnu liian vaikealta. Mä oon aina inhonnu liikuntaa, en edes koulussa tykänny siitä mutta siitä huolimatta tein aina parhaani. Yritän nytkin parhaani, mutta koska en oo tottunu pitkii treeneihin, teen monta pientä päivässä, saman verranhan niitä kaloreita palaa siinäkin. Huomenna voi olla kädet kipeenä kun pidän nyt näitä painoja, alkaa jo nyt tuntua vaikka siitä on vasta tunti kun laitoin nää käsiin.
Mutta nyt sinne saunaan! :)
Laitoin saunan lämpiämään koska en keksiny muutakaan tekemistä, plus siellä pääsee hikoilemaan ja mua paleltaa. Oon siivonnu myös koko kämpän joten tekemisen puute vaivaa. Vaihdoin myös kännykän taustakuvat ja selailin kuvia huvikseni.
Saunan jälkeen laitan kolme eri kasvonaamiota ja koitan saada naaman niin puhtaaks kun vaan voin.
Huomasin että mun ongelma syömisessä on se etten osaa lopettaa. Join ensin nutrilettin, sitten söin salaatin ja sen jälkeen nuudeleita. Vasta nuudelien jälkeen osasin lopettaa. Vaikka jo salaatin puolivälissä tuntu että maha alkoi täyttyä sopivasti. Oon syöny ihan liikaa ihan liian kauan, joten oon tottunu syömään jatkuvasti ilman suurempia taukoja. Nyt pitää opetella syömään muutaman tunnin välein vähäsen, muuten tää laihdutus ei onnistu.
Aion vielä saunan jälkeen treenata jonkun verran, varmaan vielä 100 vatsaa ja lantion nostoa. Illan mittaan kun tekee vaikka kahdessa osassa niin ei tunnu liian vaikealta. Mä oon aina inhonnu liikuntaa, en edes koulussa tykänny siitä mutta siitä huolimatta tein aina parhaani. Yritän nytkin parhaani, mutta koska en oo tottunu pitkii treeneihin, teen monta pientä päivässä, saman verranhan niitä kaloreita palaa siinäkin. Huomenna voi olla kädet kipeenä kun pidän nyt näitä painoja, alkaa jo nyt tuntua vaikka siitä on vasta tunti kun laitoin nää käsiin.
Mutta nyt sinne saunaan! :)
think thin
Otin itestäni kuvia ja aion ottaa joka sunnuntai tästä lähtien, pidän niillä kirjaa siitä miten edistyn. Kokeilin housuja jotka mahtu mulle kesällä, ne meni kyllä jalkaan mutta ei kiinni. Olin aika yllättyny että sain ne edes silleen jalkaani, en ehkä olekkaan lihonu niin hirveästi kun luulin. Mutta maha mun pitää saada pienenemään, se pömpöttää ällöttävästi. Oon tänään tehny jo 100 vatsaa, mutta aion tehdä vielä lisää, niin paljon kun huvittaa ja jaksaa.
Tein uuden taustakuvan koneelle, täynnä laihoja vartaloita. Jos sekin pitäis ajatukset laihduttamisessa. Täytyy vielä tehä päiväkirja, ruokataulukko ja ripustella kuvia ympäri kämppää. Mulla on jo kaks seinää täynnä, mutta keittiössä ei ole yhtään kuvia joten sinne pitää saada niitä. ruokakaapin ja jääkaapin oviin. Täytyy myös vaihtaa puhelimen taustakuvat. Onneks mulla on puhelimessa jotain tuhat thinspokuvaa nii ei oo vaikeeta löytää yhtä ja voi vaihdella mielen mukaan. :)
Tänään voisin vielä siivota ja pestä pyykkiä ja tiskata. Kaikkea mahdollista, kunhan ei mee ajatukset ruokaan. Mulle alkaa jo pikkuhiljaa tulla nälkä, mutta en aio syödä vielä ainakaan tuntiin mitään. Juon vaan vettä ja tarvittaessa energiajuomaa.
Tein uuden taustakuvan koneelle, täynnä laihoja vartaloita. Jos sekin pitäis ajatukset laihduttamisessa. Täytyy vielä tehä päiväkirja, ruokataulukko ja ripustella kuvia ympäri kämppää. Mulla on jo kaks seinää täynnä, mutta keittiössä ei ole yhtään kuvia joten sinne pitää saada niitä. ruokakaapin ja jääkaapin oviin. Täytyy myös vaihtaa puhelimen taustakuvat. Onneks mulla on puhelimessa jotain tuhat thinspokuvaa nii ei oo vaikeeta löytää yhtä ja voi vaihdella mielen mukaan. :)
Tänään voisin vielä siivota ja pestä pyykkiä ja tiskata. Kaikkea mahdollista, kunhan ei mee ajatukset ruokaan. Mulle alkaa jo pikkuhiljaa tulla nälkä, mutta en aio syödä vielä ainakaan tuntiin mitään. Juon vaan vettä ja tarvittaessa energiajuomaa.
Oh its nothing, but a goddamn shame
Mä oon tänään ihan yliväsynyt. Vie voimia kun huomaa miten toiset pariutuu ympärillä ja ite saa vaan vihaviestejä. Noh, ei voi mitään. Kaveri kävi eilen ja se oli ihan piristävää, vaikka ei me tehty muuta kun katottiin simpsoneita. Se tulee kai maanantaina taas käymään. Kai se on huolissaan... Ehkä.
Löysin eilen yhen mun vanhan lemppariblogin ja oon nyt kattellu sitä ja varsinkin sen kuvia, mahtavaa thinspoa. Harmi kun se ihminen ei enää kirjota sitä.
Tajusin tänään että tää laihduttaminen tulee olemaan pitkä prosessi. En oo ennen ajatllu sitä näin. Vaikka pääsisinkin kesän tavoitepainoon, haluan siitä vielä alemmas. Haluan niin pieneks kun vaan on mahdollista, ja se vie aikaa ja paljon. Vaaka näytti tänään ihan mukiinmenevää lukua, joten ei huolta siitä ainakaan tällä hetkellä, pitää vaan koittaa pysyä syömistavoitteissa ja vaikka pakottaa itteni liikkumaan enemmän.
Nyt on ihan hyvä tilanne siten että mulla ei ole ruokaa niin paljon että voisin ahmia, mulla on vaan 3 pakettia nuudeleita yhelle päivälle keskiviikkoon asti. Sen jälkeen ajattelin ostaa pelkkiä hedelmiä ja muita rehuja, elää sitten niillä. Smoothiet on hyviä ja vähäkalorisia. Pitää vaan saada sauvasekotin joka jäi mökille. On mulla nutrilettejakin, vois niitäkin käyttää ja oonkin käyttäny jonkun verran, yhen päivässä jos on ollu hirveä nälkä.
Nyt yritän pärjätä niin pitkälle syömättä kun vaan mahdollista, yritän totuttaa itteni nälkään. Mä en tajua miksen koskaan anna itteni tuntea nälkää vaikka se on yks mun lempparitunteista. Se ihana tyhjyys ja tunne siitä että on onnistunut jossain. Mulla on ikävä sitä, joten tänään aion antaa sen tulla. Tänään aion myös liikkua enemmän kun eilen. Nilkkapainot laitoin jalkoihin heti kun nousin sängystä, joten ainakin jotenkin tulee poltettua enemmän kaloreita tänään.
---
Oon nyt tosiaankin päättäny laihtua, tajusin sen vasta äsken. Oon nyt päättäny onnistua ja aion onnistua. Se ei ole enää pelkkä ehkä, vaan se on tosi. Mä aion laihtua kesään mennessä yli 10kg, ehkä enemmänkin. Kattelin vanhaa valokuvaa itestäni ylä-asteikäisenä ja tein päätöksen; mä pääsen takasin siihen mitä olin sillon. Enkä aio lopettaa vaan siihen, haluan vielä pienemmäksi.
Päätin lopettaa masennuslääkkeet, syön enää vaan psykoosilääkkeitä. Masennuslääkkeet lihottaa ja pitää mut välinpitämättömänä kaiken suhteen, joten niitä syödessä lihon, ja oonkin lihonu koko talven. Ne on siis lopetettava ja lopetinkin ne jo eilen. Ilman niitä mä pystyn päättämään mitä haluan ja keskittymään siihen. Ja nyt mä oon päättäny laihtua vaikka mikä olis.
Onneks asun sen verran kaukana keskustasta ettei tee mieli lähteä kauppaan ostamaan herkkuja heti kun tekee mieli. On vaan pidettävä se asenne että nyt ei saa syödä mitään herkkuja neljään kuukauteen. Neljässä kuukaudessa ehtii laihtua vaikka kuinka paljon, jos vaan pitää tiukasti kiinni suunnitelmasta. Ajattelin kokeilla erilaisia dieettejä aina viikon kerrallaan, sitten viikon jälkeen aina vaihtaa. Yks on tuo smoothiedieetti ja sen alotan ens viikolla. Tääkin tuntuu toimivan että 3 pakettia nuudeleita max. päivässä ja niiden lisäks salaattia ja kasviksia max kahdesti päivässä. Nuudeleissa vaan on hirveesti rasvaa joten tasapainotan sen niillä ens viikon smoothieilla.
Päätin myös olla käymättä terapiassa. En ookkaan käyny moneen viikkoon eikä hoitajakaan oo kyselly perään niin voin ihan hyvillä mielin olla käymättä siellä. Viimeset kerrat siellä olikin enimmäkseen hiljaa istumista kun ei kumpikaan keksiny sanottavaa. Päätin että menen seuraavan kerran vasta sitten kun selvästi huomaa että oon laihtunu. Siihen voi mennä muutama kuukausi, mutta ei se mitään. Kesällä pitää käydä taas lääkärillä jatkamassa eläkettä, en mä oo vieläkään valmis kouluun tai töihin.
Löysin eilen yhen mun vanhan lemppariblogin ja oon nyt kattellu sitä ja varsinkin sen kuvia, mahtavaa thinspoa. Harmi kun se ihminen ei enää kirjota sitä.
Tajusin tänään että tää laihduttaminen tulee olemaan pitkä prosessi. En oo ennen ajatllu sitä näin. Vaikka pääsisinkin kesän tavoitepainoon, haluan siitä vielä alemmas. Haluan niin pieneks kun vaan on mahdollista, ja se vie aikaa ja paljon. Vaaka näytti tänään ihan mukiinmenevää lukua, joten ei huolta siitä ainakaan tällä hetkellä, pitää vaan koittaa pysyä syömistavoitteissa ja vaikka pakottaa itteni liikkumaan enemmän.
Nyt on ihan hyvä tilanne siten että mulla ei ole ruokaa niin paljon että voisin ahmia, mulla on vaan 3 pakettia nuudeleita yhelle päivälle keskiviikkoon asti. Sen jälkeen ajattelin ostaa pelkkiä hedelmiä ja muita rehuja, elää sitten niillä. Smoothiet on hyviä ja vähäkalorisia. Pitää vaan saada sauvasekotin joka jäi mökille. On mulla nutrilettejakin, vois niitäkin käyttää ja oonkin käyttäny jonkun verran, yhen päivässä jos on ollu hirveä nälkä.
Nyt yritän pärjätä niin pitkälle syömättä kun vaan mahdollista, yritän totuttaa itteni nälkään. Mä en tajua miksen koskaan anna itteni tuntea nälkää vaikka se on yks mun lempparitunteista. Se ihana tyhjyys ja tunne siitä että on onnistunut jossain. Mulla on ikävä sitä, joten tänään aion antaa sen tulla. Tänään aion myös liikkua enemmän kun eilen. Nilkkapainot laitoin jalkoihin heti kun nousin sängystä, joten ainakin jotenkin tulee poltettua enemmän kaloreita tänään.
---
Oon nyt tosiaankin päättäny laihtua, tajusin sen vasta äsken. Oon nyt päättäny onnistua ja aion onnistua. Se ei ole enää pelkkä ehkä, vaan se on tosi. Mä aion laihtua kesään mennessä yli 10kg, ehkä enemmänkin. Kattelin vanhaa valokuvaa itestäni ylä-asteikäisenä ja tein päätöksen; mä pääsen takasin siihen mitä olin sillon. Enkä aio lopettaa vaan siihen, haluan vielä pienemmäksi.
Päätin lopettaa masennuslääkkeet, syön enää vaan psykoosilääkkeitä. Masennuslääkkeet lihottaa ja pitää mut välinpitämättömänä kaiken suhteen, joten niitä syödessä lihon, ja oonkin lihonu koko talven. Ne on siis lopetettava ja lopetinkin ne jo eilen. Ilman niitä mä pystyn päättämään mitä haluan ja keskittymään siihen. Ja nyt mä oon päättäny laihtua vaikka mikä olis.
Onneks asun sen verran kaukana keskustasta ettei tee mieli lähteä kauppaan ostamaan herkkuja heti kun tekee mieli. On vaan pidettävä se asenne että nyt ei saa syödä mitään herkkuja neljään kuukauteen. Neljässä kuukaudessa ehtii laihtua vaikka kuinka paljon, jos vaan pitää tiukasti kiinni suunnitelmasta. Ajattelin kokeilla erilaisia dieettejä aina viikon kerrallaan, sitten viikon jälkeen aina vaihtaa. Yks on tuo smoothiedieetti ja sen alotan ens viikolla. Tääkin tuntuu toimivan että 3 pakettia nuudeleita max. päivässä ja niiden lisäks salaattia ja kasviksia max kahdesti päivässä. Nuudeleissa vaan on hirveesti rasvaa joten tasapainotan sen niillä ens viikon smoothieilla.
Päätin myös olla käymättä terapiassa. En ookkaan käyny moneen viikkoon eikä hoitajakaan oo kyselly perään niin voin ihan hyvillä mielin olla käymättä siellä. Viimeset kerrat siellä olikin enimmäkseen hiljaa istumista kun ei kumpikaan keksiny sanottavaa. Päätin että menen seuraavan kerran vasta sitten kun selvästi huomaa että oon laihtunu. Siihen voi mennä muutama kuukausi, mutta ei se mitään. Kesällä pitää käydä taas lääkärillä jatkamassa eläkettä, en mä oo vieläkään valmis kouluun tai töihin.
lauantai 3. tammikuuta 2015
no. 444
Tulihan se sieltä, iltamasennus. Koko päivä meni hyvin mutta heti kun aloin kuuntelemaan musiikkia ja miettimään elämääni, alko ahdistaa. Vaatteet ei tunnu hyvältä, paleltaa, läski olo yms. Mua vaan oksettaa kaikki tällä hetkellä. En kuitenkaan aio oksentaa. odotan että simpsonit alkaa niin pääsee pois näistä ajatuksista, ettei tarvii ajatella.
Toivon että näistä nilkkapainoista on apua, toivon että laihdun. toivon että nälkä menee pois. Toivon että mulle tulis rahaa mahdollisimman pian. toivon että selviän ilman tupakkaa. Toivon ja toivon mutta mitään en oikeen voi tehdä. Voin vaan odottaa.
Tajusin tänään olevani yksinäinen. Eipä tuo kai mikään ihme ole, en edes muista millon olisin viimeks nähny kavereitani. Yks saattaa tulla tänään käymään mutta sekään ei oo varmaa.
Vaikka nyt olo ei olekkaan mikään maailman parhain, en anna sen tulla suunnitelmieni tielle. Aion edelleen lopettaa polttamisen ja laihduttaa. En anna itteni vajota taas siihen ajattelemattomaan syömiseen ja löhöilyyn. Aion silti tehdä vielä jotain, en vaan tiedä mitä. Kattelen vaikka pikkumarsuja jos en muuta keksi.
Toivon että näistä nilkkapainoista on apua, toivon että laihdun. toivon että nälkä menee pois. Toivon että mulle tulis rahaa mahdollisimman pian. toivon että selviän ilman tupakkaa. Toivon ja toivon mutta mitään en oikeen voi tehdä. Voin vaan odottaa.
Tajusin tänään olevani yksinäinen. Eipä tuo kai mikään ihme ole, en edes muista millon olisin viimeks nähny kavereitani. Yks saattaa tulla tänään käymään mutta sekään ei oo varmaa.
Vaikka nyt olo ei olekkaan mikään maailman parhain, en anna sen tulla suunnitelmieni tielle. Aion edelleen lopettaa polttamisen ja laihduttaa. En anna itteni vajota taas siihen ajattelemattomaan syömiseen ja löhöilyyn. Aion silti tehdä vielä jotain, en vaan tiedä mitä. Kattelen vaikka pikkumarsuja jos en muuta keksi.
changes in the air
Löysin nilkkapainot ja päätin että nyt alan pitää niitä joka päivä. Käytin niitä kesälläkin ja sillon mun paino oli laskusuunnassa. Otan tavoitteeks päästä samaan painoon kun olin kesällä, mikä tarkottaa -10kg tästä. En voi uskoa että oon lihonu niin paljon. Mä lihon joka talvi ihan hirveästi. Kesällä taas paino laskee aina, mutta ei tarpeeks kuitenkaan. Jos ens kesänä pääsisin edes siihen mihin halusin viime kesänä, ja jospa ens talvena en lihois yhtä paljon kun nyt ja viimetalvena.
Mä haluan niin kovasti laihtua... Mua inhottaa kun koko ajan on raskas olo ja kaikki pienikin liikkuminen tuottaa vaikeuksia ja hengästyn melkein tyhjästä. Siihen tosin vaikuttaa myös se että mulla on astma ja oon polttanu 9 vuotta tupakkaa. Ehkä tää vuosi onkin muutosten vuosi. Ehkä mä vihdoinkin onnistun laihtumaan ja ehkä mä onnistun myös lopettamaan polttamisen. Ehkä, ehkä ehkä. Toivottavasti.
Haen inspiraatiota naisille suunnatuista ohjelmista, laihdutusohjelmista, muotiohjelmista, täydellisistä naisista, niin alkuperäisestä sarjasta kuin uusista todellisen elämän sarjoista. Ehkä niiden avulla mä vihdoinkin onnistun. Ehkä mä saan vihdoinkin syömiseni kuriin, ehkä mä onnistun vihdoinkin siinä minkä haluan saavuttaa.
Katson facebookissa vanhojen kavereiden kuvia, miten paljon ne onkaan muuttunu vuosien varrella. Ja miten kauniita niistä on tullu. Minä taas olen vaan lihonut. Kuuntelen musiikkia mitä kuuntelin vuosia sitten yhen jätkän kanssa, biisejä mitä se lauloi mulle. Miks en osaa tehdä mitään oikein? Kyseinen jätkä ei oo puhunu mulle moneen vuoteen, se vihaa mua. Miks mun pitää aina pilata kaikki parhaat ihmissuhteeni? Siinäkään jätkässä ei ollu mitään vikaa, ei mitään. Silti mun piti ensin repiä sen hermot riekaleiks ja lopulta jättää se. Nyt oon taas yksin. Tosin viimesin mies oli se jossa oli vikaa. Silti menin sen kanssa naimisiin ja nyt pitää odottaa puoli vuotta että pääsen siitä eroon. Kyllähän mä vielä puhun sille, mutta olis ollu paljon helpompi ero jos en olis ollu tyhmä ja menny naimisiin sen kanssa. Olishan se kiva jos löytäisin jonkun hyvän ihmisen. Ei sillä oo väliä onko se mies vai nainen, kunhan olis edes joku. Toisaalta painoni takia en salli sitä vielä itelleni. En jaksa uskoa että kukaan vois olla kiinnostunu musta.
Kaikki vaan kiertää kehää uudestaan ja uudestaan. Teen samoja vanhoja virheitä joka suhteessa, niin painon, itsetunnon kuin suhteiden saralla. Eikä mikään tuu muuttumaan ennen kun teen sen päätöksen että muutun. Nyt mulla on ehkä jopa pikkuhiljaa voimia tehdä se muutos. Syödä vähemmän, liikkua enemmän. Laihtua. Olla ehkä jopa joskus ylpeä itestäni. En aio enää vajota siihen epätoivon kehään, tänä vuonna aion oikeasti yrittää olla parempi, aktiivisempi, laihempi, kauniimpi, iloisempi.
Mä haluan niin kovasti laihtua... Mua inhottaa kun koko ajan on raskas olo ja kaikki pienikin liikkuminen tuottaa vaikeuksia ja hengästyn melkein tyhjästä. Siihen tosin vaikuttaa myös se että mulla on astma ja oon polttanu 9 vuotta tupakkaa. Ehkä tää vuosi onkin muutosten vuosi. Ehkä mä vihdoinkin onnistun laihtumaan ja ehkä mä onnistun myös lopettamaan polttamisen. Ehkä, ehkä ehkä. Toivottavasti.
Haen inspiraatiota naisille suunnatuista ohjelmista, laihdutusohjelmista, muotiohjelmista, täydellisistä naisista, niin alkuperäisestä sarjasta kuin uusista todellisen elämän sarjoista. Ehkä niiden avulla mä vihdoinkin onnistun. Ehkä mä saan vihdoinkin syömiseni kuriin, ehkä mä onnistun vihdoinkin siinä minkä haluan saavuttaa.
Katson facebookissa vanhojen kavereiden kuvia, miten paljon ne onkaan muuttunu vuosien varrella. Ja miten kauniita niistä on tullu. Minä taas olen vaan lihonut. Kuuntelen musiikkia mitä kuuntelin vuosia sitten yhen jätkän kanssa, biisejä mitä se lauloi mulle. Miks en osaa tehdä mitään oikein? Kyseinen jätkä ei oo puhunu mulle moneen vuoteen, se vihaa mua. Miks mun pitää aina pilata kaikki parhaat ihmissuhteeni? Siinäkään jätkässä ei ollu mitään vikaa, ei mitään. Silti mun piti ensin repiä sen hermot riekaleiks ja lopulta jättää se. Nyt oon taas yksin. Tosin viimesin mies oli se jossa oli vikaa. Silti menin sen kanssa naimisiin ja nyt pitää odottaa puoli vuotta että pääsen siitä eroon. Kyllähän mä vielä puhun sille, mutta olis ollu paljon helpompi ero jos en olis ollu tyhmä ja menny naimisiin sen kanssa. Olishan se kiva jos löytäisin jonkun hyvän ihmisen. Ei sillä oo väliä onko se mies vai nainen, kunhan olis edes joku. Toisaalta painoni takia en salli sitä vielä itelleni. En jaksa uskoa että kukaan vois olla kiinnostunu musta.
Kaikki vaan kiertää kehää uudestaan ja uudestaan. Teen samoja vanhoja virheitä joka suhteessa, niin painon, itsetunnon kuin suhteiden saralla. Eikä mikään tuu muuttumaan ennen kun teen sen päätöksen että muutun. Nyt mulla on ehkä jopa pikkuhiljaa voimia tehdä se muutos. Syödä vähemmän, liikkua enemmän. Laihtua. Olla ehkä jopa joskus ylpeä itestäni. En aio enää vajota siihen epätoivon kehään, tänä vuonna aion oikeasti yrittää olla parempi, aktiivisempi, laihempi, kauniimpi, iloisempi.
babies
Huhhuh, päivät tuntuu vaan raskaammilta ja raskaammilta. Päätin yrittää lopettaa polttamisen. Oikeastaan mun on pakko, koska ei oo edelleenkään rahaa ja tupakat loppuu, enää yks jäljellä. Eniten siinä pelottaa se että syön liikaa kun lopetan. Onneks ei oo paljon ruokaakaan niin tuskin pääsen ainakaan heti lihomaan. Oon jopa onnistunu tiputtamaan taas muutaman kilon joulun jälkeen.
Mun marsu pyöräytti uudenvuoden aattona kolme yllätyspoikasta. Söpöjä pikkusia. Oon ollu ihan innoissani niistä. Oon jopa miettiny niiden kaikkien pitämistä. Pitää vaan hommata jostain toinen häkki niille. Onneks vierotusaikaan on vielä melkein 5 viikkoa, joten ei oo hirveä kiire. Ehtii vaikka ens kuussakin hommata sen.
Pitäis tilata taas laihdutusnappejakin, toi synefriini ei oikeen auta mitään vaikka syön jo kolme pilleriä päivässä, suositus ois vaan yks, mutta ei tuo auta ruokahaluun vaikka syönkin enemmän. Pitää koittaa keksiä jotain muuta tekemistä kun telkkarin tuijottaminen jos tulis silleen syötyä vähemmän.
Oon tullu siihen tulokseen että mun elämä on aika tylsää. Oon vaan kotona kaiket päivät, katon sarjoja kovolta ja ruokin kissat kahesti päivässä, makaan sohvalla. Treenitkin on jääny vähälle, kyllä mä muutaman kerran viikossa teen vatsoja ja joskus jotain muutakin, mutta kaiken kaikkiaan mun elämä on samaa huttua päivästä toiseen. Mun pitäis tosiaan keksiä jotain tekemistä, jotain mikä pakottais mut liikkumaan johonkin tai edes tekemään jotain sisällä. Mun tekis mieli ostaa taas naistenlehtiä ja täyttää thinspokansiota, mutta en tiiä onko mulla varaa siihenkään.
Mulla on niin hidas netti että kuvien lisääminen vie monta minuuttia joten on nyt pidettävä kuvat minimissään. Täytyy hommata nopeempi netti...
Ehkä mun pitäis siivota enemmän, onhan sekin liikuntaa. Oon kyllä onnistunu pitämään kämpän aika siistinä koska sillon harvoin kun mulla on virtaa, mä siivoan aina. Oon jopa opetellu tiskaamaan joka päivä, vaikka ennen inhosin sitä. Ennen mulla oli tapana sotkea kaikki astiat ennen kun suostuin pitkin hampain tiskaamaan, nyt taas tiskaan joka päivä ja pidän yhen tai kaks astiaa pöydällä mitä käytän.
Mun marsu pyöräytti uudenvuoden aattona kolme yllätyspoikasta. Söpöjä pikkusia. Oon ollu ihan innoissani niistä. Oon jopa miettiny niiden kaikkien pitämistä. Pitää vaan hommata jostain toinen häkki niille. Onneks vierotusaikaan on vielä melkein 5 viikkoa, joten ei oo hirveä kiire. Ehtii vaikka ens kuussakin hommata sen.
Pitäis tilata taas laihdutusnappejakin, toi synefriini ei oikeen auta mitään vaikka syön jo kolme pilleriä päivässä, suositus ois vaan yks, mutta ei tuo auta ruokahaluun vaikka syönkin enemmän. Pitää koittaa keksiä jotain muuta tekemistä kun telkkarin tuijottaminen jos tulis silleen syötyä vähemmän.
Oon tullu siihen tulokseen että mun elämä on aika tylsää. Oon vaan kotona kaiket päivät, katon sarjoja kovolta ja ruokin kissat kahesti päivässä, makaan sohvalla. Treenitkin on jääny vähälle, kyllä mä muutaman kerran viikossa teen vatsoja ja joskus jotain muutakin, mutta kaiken kaikkiaan mun elämä on samaa huttua päivästä toiseen. Mun pitäis tosiaan keksiä jotain tekemistä, jotain mikä pakottais mut liikkumaan johonkin tai edes tekemään jotain sisällä. Mun tekis mieli ostaa taas naistenlehtiä ja täyttää thinspokansiota, mutta en tiiä onko mulla varaa siihenkään.
Mulla on niin hidas netti että kuvien lisääminen vie monta minuuttia joten on nyt pidettävä kuvat minimissään. Täytyy hommata nopeempi netti...
Ehkä mun pitäis siivota enemmän, onhan sekin liikuntaa. Oon kyllä onnistunu pitämään kämpän aika siistinä koska sillon harvoin kun mulla on virtaa, mä siivoan aina. Oon jopa opetellu tiskaamaan joka päivä, vaikka ennen inhosin sitä. Ennen mulla oli tapana sotkea kaikki astiat ennen kun suostuin pitkin hampain tiskaamaan, nyt taas tiskaan joka päivä ja pidän yhen tai kaks astiaa pöydällä mitä käytän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)