Tulihan se sieltä, iltamasennus. Koko päivä meni hyvin mutta heti kun aloin kuuntelemaan musiikkia ja miettimään elämääni, alko ahdistaa. Vaatteet ei tunnu hyvältä, paleltaa, läski olo yms. Mua vaan oksettaa kaikki tällä hetkellä. En kuitenkaan aio oksentaa. odotan että simpsonit alkaa niin pääsee pois näistä ajatuksista, ettei tarvii ajatella.
Toivon että näistä nilkkapainoista on apua, toivon että laihdun. toivon että nälkä menee pois. Toivon että mulle tulis rahaa mahdollisimman pian. toivon että selviän ilman tupakkaa. Toivon ja toivon mutta mitään en oikeen voi tehdä. Voin vaan odottaa.
Tajusin tänään olevani yksinäinen. Eipä tuo kai mikään ihme ole, en edes muista millon olisin viimeks nähny kavereitani. Yks saattaa tulla tänään käymään mutta sekään ei oo varmaa.
Vaikka nyt olo ei olekkaan mikään maailman parhain, en anna sen tulla suunnitelmieni tielle. Aion edelleen lopettaa polttamisen ja laihduttaa. En anna itteni vajota taas siihen ajattelemattomaan syömiseen ja löhöilyyn. Aion silti tehdä vielä jotain, en vaan tiedä mitä. Kattelen vaikka pikkumarsuja jos en muuta keksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti