voices

Sorruin syömään kurkkua. Eikai se nyt oo niin paha... Se oli kuitenkin kurkkua. Pään sisällä käydään sotaa: Syönkö lisää vai en. En halua, mutta ei se toisaalta olis mikään suuri menetys, kuitenkin oon syönyt tänään niin vähän. Ehkä syön, ehkä en. En oo vielä päättänyt. Tylsyys vaan meinaa iskeä, joten syöminen olis helppoa, mutta en tiedä haluanko. Haluanko enemmän olla tosi nälkäinen illalla ja syödä siihen nälkään vaan banaanin vai haluanko syödä ja voida vähän paremmin..? Hankala päätös. Oon kuitenkin tänään syöny tosi vähän aikasempiin päiviin verrattuna ja vaikka söisinkin nyt, söisin kuitenkin vähemmän kun eilen tai toissapäivänä. Nää tilanteet on ehkä hirveimpiä mitä tiedän. Pään sisällä toinen ääni käskee syömään ja toinen käskee olemaan syömättä. Kumpaa kuuntelen?