why?

Yök, menin syömään valtavan lautasellisen salaattia ja nyt maha tuntuu ällöttävän täydeltä. Söin vaikka ei ollut edes oikeastaan nälkä.. Ei oikeasti. Oli vaan niin tylsää että oli tehtävä jotain. Tätä syyllisyyttä on ollutkin jo ikävä. Mietinkin millon se tulee. Eilen tuli vähän, mutta ei yhtä paljon kun nyt. Vielä olis tälle päivälle nuudelit listalla, kai ne illalla menee kun tuijotan telkkaria.

Kauppalistaa huomiselle oon käynyt mielessä läpi. Ostanko rasvatonta jugurttia vai tavallista? Luin jostain että rasvaa palaa enemmän jos ei syö pelkkiä rasvattomia juttuja. Toisaalta syön nuudeleita joka päivä ja niissä on rasvaa, ehkä vähän liikaakin. Ostanko siis rasvatonta ja pahaa jugurttia ja riskeeraan sen että se onkin niin hyvää etten pysty lopettamaan syömistä vai ostanko rasvatonta ja pahaa jugurttia ja riskeeraan sen että lisään siihen epätoivoissani sokeria? Entä maito, rasvatonta vai kevytmaitoa? Samat ongelmat, rasvaton on pahaa, no ei nyt pahaa mutta kevytmaito on parempaa. Ja murot... Maissilastuja vai muromysliä? Mysliä mulla on jo kaapissa mutta sitäkään ei tule syötyä ilman maissilastuja. Muromysliä voisin syödä pelkiltäänkin mutta siitä ei koskaan tiedä paljonko siinä on sokeria.. Vaikeita valintoja. Ääni pään sisällä huutaa takaisin: "Idiootti! Eihän tuossa ole edes kysymystä! Rasvatonta, rasvatonta ja maissilastuja! Muuta et ansaitse." Niih... Kunpa se oliskin niin helppoa. Mutta syön kuitenkin jokatapauksessa niin vähän että eihän nuo edes paljon pahaa tekis vaikka ostaisinkin rasvaisempia. "Mutta mitä enemmän kaloreita, sitä kauempana tavoitteet pysyy. Rasvattomilla pääsisit perille aikasemmin." Ääh... Miten voikin olla päätökset taas niin vaikeita.

Toisaalta mulla on ollut ikävä tuota ääntä pääni sisällä, mutta toisaalta en haluais orjallisesti noudattaa sitä. Toisaalta kompromissit ei ole koskaan saanut muuta aikaan kun lihomista, joten olis hyvä kuunnella sitä ääntä. Haluaisin olla taas sairas, olla syömättä liikaa. Liikkua pakkomielteisesti, jättää ateriat kesken, vältellä syömistä viimeiseen asti. En vaan tiedä pystynkö siihen enää. "Pystyt jos haluat!" Haluan, en vaan tiedä haluanko menettää kontrollia, mitä jos en enää ikinä pysty syömään normaalisti, mitä jos vien sen liian pitkälle? "Ketä kiinnostaa! Kuuntele minua!" Huomenna teen päätöksen, tänään en pysty. Huomenna kun menen kauppaa, päätän. Tänään pitää vaan koittaa pitää pää kylmänä ja pysyä tämän päivän suunnitelmassa.

Naulasin makuuhuoneen seinälle kolmet tavoitefarkut joista kaksiin mun on mahduttava kesään mennessä. Kolmansiin mahtuminen vie luultavasti monta kuukautta, mutta ne pysyy siellä seinällä niin kauan että mahdun niihin. En ole koskaan saanu niitä jalkaan vaikka ostin ne jo pari vuotta sitten. Ne on vaan odottanut laatikossa sitä päivää kun olen tarpeeksi hyvä, tarpeeksi pieni. Kun mahdun niihin, oon tyytyväinen. (Toivottavasti)