Löysin nilkkapainot ja päätin että nyt alan pitää niitä joka päivä. Käytin niitä kesälläkin ja sillon mun paino oli laskusuunnassa. Otan tavoitteeks päästä samaan painoon kun olin kesällä, mikä tarkottaa -10kg tästä. En voi uskoa että oon lihonu niin paljon. Mä lihon joka talvi ihan hirveästi. Kesällä taas paino laskee aina, mutta ei tarpeeks kuitenkaan. Jos ens kesänä pääsisin edes siihen mihin halusin viime kesänä, ja jospa ens talvena en lihois yhtä paljon kun nyt ja viimetalvena.
Mä haluan niin kovasti laihtua... Mua inhottaa kun koko ajan on raskas olo ja kaikki pienikin liikkuminen tuottaa vaikeuksia ja hengästyn melkein tyhjästä. Siihen tosin vaikuttaa myös se että mulla on astma ja oon polttanu 9 vuotta tupakkaa. Ehkä tää vuosi onkin muutosten vuosi. Ehkä mä vihdoinkin onnistun laihtumaan ja ehkä mä onnistun myös lopettamaan polttamisen. Ehkä, ehkä ehkä. Toivottavasti.
Haen inspiraatiota naisille suunnatuista ohjelmista, laihdutusohjelmista, muotiohjelmista, täydellisistä naisista, niin alkuperäisestä sarjasta kuin uusista todellisen elämän sarjoista. Ehkä niiden avulla mä vihdoinkin onnistun. Ehkä mä saan vihdoinkin syömiseni kuriin, ehkä mä onnistun vihdoinkin siinä minkä haluan saavuttaa.
Katson facebookissa vanhojen kavereiden kuvia, miten paljon ne onkaan muuttunu vuosien varrella. Ja miten kauniita niistä on tullu. Minä taas olen vaan lihonut. Kuuntelen musiikkia mitä kuuntelin vuosia sitten yhen jätkän kanssa, biisejä mitä se lauloi mulle. Miks en osaa tehdä mitään oikein? Kyseinen jätkä ei oo puhunu mulle moneen vuoteen, se vihaa mua. Miks mun pitää aina pilata kaikki parhaat ihmissuhteeni? Siinäkään jätkässä ei ollu mitään vikaa, ei mitään. Silti mun piti ensin repiä sen hermot riekaleiks ja lopulta jättää se. Nyt oon taas yksin. Tosin viimesin mies oli se jossa oli vikaa. Silti menin sen kanssa naimisiin ja nyt pitää odottaa puoli vuotta että pääsen siitä eroon. Kyllähän mä vielä puhun sille, mutta olis ollu paljon helpompi ero jos en olis ollu tyhmä ja menny naimisiin sen kanssa. Olishan se kiva jos löytäisin jonkun hyvän ihmisen. Ei sillä oo väliä onko se mies vai nainen, kunhan olis edes joku. Toisaalta painoni takia en salli sitä vielä itelleni. En jaksa uskoa että kukaan vois olla kiinnostunu musta.
Kaikki vaan kiertää kehää uudestaan ja uudestaan. Teen samoja vanhoja virheitä joka suhteessa, niin painon, itsetunnon kuin suhteiden saralla. Eikä mikään tuu muuttumaan ennen kun teen sen päätöksen että muutun. Nyt mulla on ehkä jopa pikkuhiljaa voimia tehdä se muutos. Syödä vähemmän, liikkua enemmän. Laihtua. Olla ehkä jopa joskus ylpeä itestäni. En aio enää vajota siihen epätoivon kehään, tänä vuonna aion oikeasti yrittää olla parempi, aktiivisempi, laihempi, kauniimpi, iloisempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti