Mä tunnen kutistuneeni. Edellisen postauksen jälkeen oon syöny banaanin. En ole syöny kunnolla niin kroppa kuivuu. Oon myös valvonu ihan liikaa ja kävin jopa ulkona kävelemässä sen verran että km päähän ja takasin käppäilin, kävin kaverilla. Kotiin tullessa oli jo pimeää! Mä en ole varmaan vuoteen käyny pimeällä yksin ulkona, varsinkaan pimeällä! Ihan outoa. Kyllä vähän pelotti välillä, mutta pidin puukosta kiinni koko matkan niin sain siitä lohtua ja rohkeutta.
Oli ihana viikonloppu. Tosi väsyneitä ollaan oltu koko kaveriporukka kun isoja muutoksia tapahtunu. Mun täytyy huomenna soitella lääkäreihin lääkityksestä ja pyytää labroja. Tänäänkin yhtäkkiä oli äärimmäisen lähellä ettei lentäny yhtäkkiä laatta taas... Maha ei kestä.
Mun oli pakko tulla alkuillasta takasin kotiin kun mun oli pakko imuroida, pestä pyykkiä, siivota elukoiden sotkut, viedä roskat ja pestä lattiat.. Tiesin että väsyn tosi nopeasti. Onneks meni vaan tunti koko hommassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti