Laitoin eilen viestiä hoitajalleni etten jaksa enää, että oon koko ajan itsetuhoinen, enkä vaan jaksa. Se kysy sitten tänään että pystynkö soittamaan psykiatrilleni tänään. Vastasin, etten oikeen tiedä, miten se vois mua auttaa, mutta voin soittaa.
Kävin vaa'allakin pitkästä aikaa. x1,4. Läski. Mä ajattelin jo eilen että alotan paaston. Menin sitten ja söin yöllä viimesen suklaajäätelön. Vihaan peilikuvaani. Jos keskityn vaan vihaamaan peilikuvaani, ehkä en koko ajan ajattelis haluani kuolla. Ehkä en ajattelis yksinäisyyttäni niin paljon. Tiedän, että sekin on vaan asioiden välttelyä, mutta parempi kai sekin kun ajatella kuolemaa lamaantuneena sänkyyni koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti