Kävin apteekissa hakemassa loput 30 opamoxia.. Sen jälkeen suuntasin kaverille tekemään vaihtokauppoja, sain 2 tenoxia muutamaa opamoxia vastaan, olin ennestään jo velkaa sille nappeja ja se vielä tarjos 5e bensoja, kieltäydyin siitä, ei viiti tuommosia pyydellä, vaikka se onkin mulle 10e velkaa, varmaan unohtanu koko asian mutta saan siltä aina välillä lääkkeitä niin ei oo niin justiinsa.. Annoin taas vahvempia särkylääkkeitäkin sille kun sen poikaystävä on jatkuvissa kivuissa.. Ja mulle tuo 100kpl 600mg buranapurkki on aika halpa kun reseptillä sain.. Itellä kun ei oo niin tarvetta särkylääkkeille..
Kävin myös kaupassa.. Ostin salaattiaineita, rahka-aineita, juotavaa jugurttia ja keksejä ja suklaata.. En tiiä tuleeko noita jälkimmäisiä syötyä, mutta ompahan sitten jos tekee mieli... Vois muuten vetää salaattilinjalla. Koittais vähän pudottaa taas painoa. Perjantaina jos hyvin käy niin saan jotain mikä auttaa siinä.. Eipähän tarvii olla nälissään sit vaikka ei söis..
Perjantaina olis lääkärinaika 9ltä aamulla.. Saa nähdä mitä siellä päätetään.. Varmaan uudet rauhottavat ainakin.. Äsken nappasin 3 opamoxia kun kotiin pääsin.. Ihan vaan huvikseen, jaksa selvänäkään olla.. Vaikka en mä noilla saa päätä sekasin vaikka söisin 10 kerralla.. Sen siitä saa kun 5 vuotta syö bentsoja. Toivottavasti lääkäri määrää jotain vahvempaa.. Varmaan saan masennuslääkettäkin.. Tai noh, mä syön niitä jo, mutta annos voi muuttua, tai lääke. Saa nähdä.
keskiviikko 30. syyskuuta 2015
tiistai 29. syyskuuta 2015
oksennus
Paastosin viiteen asti ja sitten tein ruokaa ja söin liikaa, joten päätin kumartua posliinikulhon ylle ja antaa kaiken lentää suun kautta sinne. Se oli yllättävän helppoa.. Vähän liiankin helppoa. Mutta sainpahan kaiken taas pois.. En kuitenkaan ehkä aio jatkaa oksentelua, haluan pitää hampaani...
En oo uskaltanu käydä vaa'alla moneen päivään.. Ehkä huomenna... Ehkä...
En oo uskaltanu käydä vaa'alla moneen päivään.. Ehkä huomenna... Ehkä...
maanantai 28. syyskuuta 2015
Crashing down
Yks mun marsuista kuoli viime yönä.. Masennuin jo perjantaina ja tää oli viimenen asia mitä kaipasin.. Hoitaja kävi tänään ja koko sen ajan mulla valu kyyneleet pitkin poskia.. En osannu puhua oikeen mitään. Perjantaina olis aika lääkärille.. Kai ne jotain lääkkeitä määrää.. En vaan tiedä onko mulla varaa ostaa edes läkkeitä.. Sen näkee sitten..
Paino on noussu jotain 2kg.. Ei paljoa, mutta silti liikaa. Onneks ruoka on taas lopussa. Vois alkaa taas vähentää syömistä.. Olis edes jotain tekemistä.
Tuntuu että kaikki menee päin helvettiä, eikä ketään kiinnosta. Yritin soittaa vanhemmille ja siskolle, kukaan ei vastannu. Ihan sama sitten. Olkoon. Enhän mä olis tarvinnu kun ruokaa ja lääkkeitä..
Oon menettäny kaiken. Enää kissat ja 2 marsua jäljellä... Kyllä mä pärjään.. Vaikka en pärjää. Haluan vaan nukkua. Huomenna uus päivä. Yea, right... Samaa paskaa päivästä toiseen. Ihan sama, ei kiinnosta. En jaksa enää edes yrittää.
Sanoin nhoitajalle etten oo syöny psykoosilääkkeitä moneen kuukauteen.. Saa nähdä mitä ne perjantaina sitten määrää.. Mua ei enää edes kiinnosta mitä ne määrää, kunhan saan rauhottavia. Kaikki muu on turhaa. Masennus tulee aina takasin, sille ei voi mitään. Masennuslääkkeet ei auta mua, se on nähty jo monta kertaa vuosien varrella. Kaikki yritykset parantua on turhia.
Ostan ens kuussa niin paljon aineita ettei tarvii syödä ollenkaan. Mua ei kiinnosta enää vaikka sydän pettää. Menköön, ihan sama. Mä en jaksa enää.
Paino on noussu jotain 2kg.. Ei paljoa, mutta silti liikaa. Onneks ruoka on taas lopussa. Vois alkaa taas vähentää syömistä.. Olis edes jotain tekemistä.
Tuntuu että kaikki menee päin helvettiä, eikä ketään kiinnosta. Yritin soittaa vanhemmille ja siskolle, kukaan ei vastannu. Ihan sama sitten. Olkoon. Enhän mä olis tarvinnu kun ruokaa ja lääkkeitä..
Oon menettäny kaiken. Enää kissat ja 2 marsua jäljellä... Kyllä mä pärjään.. Vaikka en pärjää. Haluan vaan nukkua. Huomenna uus päivä. Yea, right... Samaa paskaa päivästä toiseen. Ihan sama, ei kiinnosta. En jaksa enää edes yrittää.
Sanoin nhoitajalle etten oo syöny psykoosilääkkeitä moneen kuukauteen.. Saa nähdä mitä ne perjantaina sitten määrää.. Mua ei enää edes kiinnosta mitä ne määrää, kunhan saan rauhottavia. Kaikki muu on turhaa. Masennus tulee aina takasin, sille ei voi mitään. Masennuslääkkeet ei auta mua, se on nähty jo monta kertaa vuosien varrella. Kaikki yritykset parantua on turhia.
Ostan ens kuussa niin paljon aineita ettei tarvii syödä ollenkaan. Mua ei kiinnosta enää vaikka sydän pettää. Menköön, ihan sama. Mä en jaksa enää.
perjantai 25. syyskuuta 2015
Thihhih!
Heräsinpä aamulla siihen kun Jäbä soitti.. Piti 2 kertaa kattoa puhelinta että mitä ihmettä :D Se sitten kysy että voiko tulla käymään, sanoin että joo, mun pitää vaan laittaa vaatteet päälle :D Se sitten oli jo takaovella ennen kun ehdin laittaa edes ne vaatteet päälle, mutta ei se mitään, heti kun avasin takaoven, se anto mulle 2 rauhottavaa käteen :D Hämmennyin taas :D Hitto tää on ollu yhtä hämmentymistä taas koko päivä :D
Mutta olin mä ilmeisesti ihan aiheestakin ollu huolissani siitä, se oli viikonlopun nukkunu kokonaan ja sitten heränny hirveessä kuumeessa, tänään se oli käyny kuulusteluissa.. Mutta tuskinpa siitäkään mitään tulee, naurettiin koko asialle :) Saa nähdä tuleeko se tänään vielä käymään, sano ettei yhtään tiedä kauan täällä päin on, meni maksamaan velkoja pois, sillä se täälläkin kävi, hakemassa rahaa :P Mutta sano että ilmottelee jos tulee takasin..
Mun pitäis siivota tänään, sain jo kissojen laatikot siivottua... Jos vielä sais roskat vietyä ja ehkä tiskattua jotain... Imuroidakkin pitäis ehkä.. Hitto.. Kun ei yhtään innostais, mutta jos Jäbä tulee takasin niin sen ois helpompi olla täällä kun se on allerginen mun elukoille.. Ja eihän sillä siivoamisella mitään häviä toisaalta..
Mutta olin mä ilmeisesti ihan aiheestakin ollu huolissani siitä, se oli viikonlopun nukkunu kokonaan ja sitten heränny hirveessä kuumeessa, tänään se oli käyny kuulusteluissa.. Mutta tuskinpa siitäkään mitään tulee, naurettiin koko asialle :) Saa nähdä tuleeko se tänään vielä käymään, sano ettei yhtään tiedä kauan täällä päin on, meni maksamaan velkoja pois, sillä se täälläkin kävi, hakemassa rahaa :P Mutta sano että ilmottelee jos tulee takasin..
Mun pitäis siivota tänään, sain jo kissojen laatikot siivottua... Jos vielä sais roskat vietyä ja ehkä tiskattua jotain... Imuroidakkin pitäis ehkä.. Hitto.. Kun ei yhtään innostais, mutta jos Jäbä tulee takasin niin sen ois helpompi olla täällä kun se on allerginen mun elukoille.. Ja eihän sillä siivoamisella mitään häviä toisaalta..
keskiviikko 23. syyskuuta 2015
Ahdistus
Tänään mua ahdistaa... Kaikki on muuten vissiin ihan ok, mutta en oo kuullu yhestä ihmisestä mitään lauantai aamuyön jälkeen. Ei ole ollu facessa tai skypessäkään.. Ahdistaa... Mitä jos sille on käyny jotain.. En vaan saa ajatuksia muualle.
Hoitaja kävi tänään.. Ei menny nappiin sekään. Mun aivot oli vielä unessa, vaikka kello oli 3. Jotain sille selitin jostain, mutta ei ollu fiilistä puhua oikeen kunnolla.
Harkitsen pään sekoittamista.. En oo ollu selvinpäin varmaan viikkoon. Paitsi tänään. Eilen kävin kaverilla kun sano että voi tarjota jos saan kyydin pois.. Sain sitten.. Olihan se kivaa mutta en mä eilenkään halunnu puhua. En oo edes tajunnu kuinka huolissani oon ollu.. Laitoin sille eilen viestin, mutta ei se vastannu mitään.. Ei se kyllä koskaan vastaa tekstareihin tai edes oikeastaan puhelimeen.. Mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä..
Kai se olis vaan koitettava saada unta.. Odotettava että se ihminen löytyy.. Ei kai sillä mitään hätää ole.. Jos se vaan on taas ottanu viikon lomaa ihmisistä.. Se joskus tekee niin. Jotenkin mulla vaan on sellanen olo että kaikki ei oo hyvin..
Hoitaja kävi tänään.. Ei menny nappiin sekään. Mun aivot oli vielä unessa, vaikka kello oli 3. Jotain sille selitin jostain, mutta ei ollu fiilistä puhua oikeen kunnolla.
Harkitsen pään sekoittamista.. En oo ollu selvinpäin varmaan viikkoon. Paitsi tänään. Eilen kävin kaverilla kun sano että voi tarjota jos saan kyydin pois.. Sain sitten.. Olihan se kivaa mutta en mä eilenkään halunnu puhua. En oo edes tajunnu kuinka huolissani oon ollu.. Laitoin sille eilen viestin, mutta ei se vastannu mitään.. Ei se kyllä koskaan vastaa tekstareihin tai edes oikeastaan puhelimeen.. Mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä..
Kai se olis vaan koitettava saada unta.. Odotettava että se ihminen löytyy.. Ei kai sillä mitään hätää ole.. Jos se vaan on taas ottanu viikon lomaa ihmisistä.. Se joskus tekee niin. Jotenkin mulla vaan on sellanen olo että kaikki ei oo hyvin..
maanantai 21. syyskuuta 2015
I'm so bored...
Tänään ei oo kyllä tullu paljon syötyä... 3 juotavaa jugurttia.. Piti kyllä syödä kunnolla mutta ei ollu nälkä niin ei muistanu, ajatukset taas lennelly minne sattuu :D
Oon puoli päivää miettiny mitä tekisin, eli en oo tehny oikeen mitään... Jumittanu koneella niinkun kaikki muutkin päivät.. Oon miettiny sitä toista blogia, mutta en oo vieläkään päättäny teenkö sen vai en.. Sille olis tosi vaikea keksiä nimeä.. Yritin äsken mutta se oli hankalaa :D
Hmmh... Huominen lääkärin soitto jännittää vähän... Ei kyllä taaskaan tarviis mutta ei voi mitään.. Pitkin päivää ahdistellu ilman suurempaa syytä.. Noh, jospa se tästä.. Koittais vaikka vaihteen vuoks mennä ajoissa nukkumaan, alkaa jo väsyttää..
Oon puoli päivää miettiny mitä tekisin, eli en oo tehny oikeen mitään... Jumittanu koneella niinkun kaikki muutkin päivät.. Oon miettiny sitä toista blogia, mutta en oo vieläkään päättäny teenkö sen vai en.. Sille olis tosi vaikea keksiä nimeä.. Yritin äsken mutta se oli hankalaa :D
Hmmh... Huominen lääkärin soitto jännittää vähän... Ei kyllä taaskaan tarviis mutta ei voi mitään.. Pitkin päivää ahdistellu ilman suurempaa syytä.. Noh, jospa se tästä.. Koittais vaikka vaihteen vuoks mennä ajoissa nukkumaan, alkaa jo väsyttää..
Uusi blogi?
Mietin tuossa että pitäiskö mun alkaa kirjottaa ihan omaa blogia tuota maailmankatsomusta varten.. Koska siihen liittyy ihan älyttömän paljon asioita monelta eri elämänalueilta... Jopa kvanttifysiikkaa ja ihan hullun paljon tutkimuksia ihan kaikilta tieteenaloilta.. En edes tajua miten paljon tällasta tietoa mun omaan päähän mahtuu, mä kun en koskaan muista mistään mitään.. Mutta varmaan mulla on niin paljon tietoa näistä asioista ettei mitään muuta sitten mahdukkaan aivoihin..
Ja kun tämän katsomuksen omaamiseen kuuluu keskeisesti sen jakaminen... Tää on vaan yks niitä asioita jotka joko ymmärtää tai sitten pitää ihan hulluna... Ja kun yhden asian selittämiseenkin voi mennä monta tuntia.. :D
Kyllä mä tätä ainakin jatkan vielä, mutta voi olla että alan kirjottaa uutta pelkästään tuosta aiheesta.. :)
Ja kun tämän katsomuksen omaamiseen kuuluu keskeisesti sen jakaminen... Tää on vaan yks niitä asioita jotka joko ymmärtää tai sitten pitää ihan hulluna... Ja kun yhden asian selittämiseenkin voi mennä monta tuntia.. :D
Kyllä mä tätä ainakin jatkan vielä, mutta voi olla että alan kirjottaa uutta pelkästään tuosta aiheesta.. :)
Huumetesti? Aha, okei...
Hah, kävin tänää siellä labrassa nii olikin lääkäri järkänny yllätyksen verikokeen jälkeen.. :D Piti ottaa huumetesti eli suomennettuna kusta purkkiin hoitajan nähden :D Nooh... Toivotaan ettei mitään näy.. Oonhan mä jopa 2 päivää ollu suht selvinpäin :D Saattaa siinä kyllä jotain näkyä, mut en kyllä jaksa alkaa stressaamaan hirveesti.. Eihän sillä nyt hirveästi mitään väliä oo vaikka jotain näkyiskin, ku en kuitenkaan oo vuosiin mihinkään töihin tms menossa..
Oon nyt saanu jopa syötyä vähän paremmin, oon löytäny lohtua oman itteni tutkiskelusta.. Tai siis ajatusteni tutkimisesta. Koittanu olla ottamatta stressiä, ajatellu toiselta kantilta ja koittanu kasvaa ihmisenä. Asioita tapahtuu vaan jatkuvasti, maailma on romahtamisen reunalla ja mä oon päättäny että antaa romahtaa vaan, kyllä mä selviän :) Siis en tarkota että mun oma maailma olis romahtamassa vaan koko maailma.. Kannattaa lukea uutisia sillontällön, tulee huomattua asioita.. Tietysti pidettävä mielessä tietynlainen mediakriittisyys ja ajateltava omillakin aivoilla eikä vaan uskoa sokeasti kaikkea mitä lehdissä tai uutisissa sanotaan, ne on osa ihmisten mielenhallintaa. Koko maailman infrastruktuuri on rappeutunu kiihtyvää tahtia jo monta vuosikymmentä ja kohta ollaan tilanteessa jossa raha ei enää merkitse mitään, hallitukset kaatuu, ihmiset palauttaa vallan itelleen, lait pyyhitään kartalta. Se on vaan ajan kysymys. On ihmisiä jotka yrittää nopeuttaa tätä, kuten esim Anonymous, antaa mennä vaan, mä odotan rauhassa että se tapahtuu, koska se on väistämätön tosiasia. Ihmiset on kyllästyny olemaan hallittua karjaa joita pieni ryhmä ihmisiä ja korporaatioita paimentaa, määräilee ja riistää ihmisten rahat veroilla.. On vaan ajan kysymys että ihmiset tajuaa rahan olevan pelkkää silmän lumetta, keksitty juttu, ja sitä myötä myös velat.. Itelläni on monta tonnia ulosotossa, eikä mulla ole aikomustakaan maksaa niitä pois, koska ne ei ole todellisia. Pelkkiä numeroita ruudulla ja paperilla. Ihmiset alkaa heräämään tän rakennetun maailman hypnoosista ja aivopesusta.. Ihmiset on myös alkanu huomaamaan ja ymmärtämään että kaikki mitä uutisissa sanotaan, ei ole totta. En nyt muista tarkkoja prosenttilukuja mutta melkein puolet maailman rahasta on vaan muutamalla prosentilla ihmisistä, joilla onkin sitten sen takia "valtaa" ja varsinkin "vaikutusvaltaa"... Ne sitten sanelee kaiken mitä ihmisille syötetään 24/7 niin telkkarista, uutisista, mainoksista yms.. Ihmiset on aivopesty menemään joka päivä töihin ja tappamaan ittensä työllä, ainoastaan sen takia että nämä "rikkaat" ihmiset sais enemmän rahaa ja sen kautta valtaa. Niin ja btw, soija on myrkkyä aivoille.. Ei sen takia että siihen olis lisätty jotain, vaan ihan jo se kasvi itsessään on myrkyllinen... Se, minkä takia se on nostettu terveysruokien joukkoon, on yksinkertaista: että ihmisten manipulaatio ja hypnotisointi kuluttamisen tarpeeseen ja työn tekoon olis helpompaa. On varmaan tuhansia ruokia, joita markkinoidaan terveellisinä, mutta tosiasiassa asia on päinvastoin. Suomessa on se hyvä puoli, ettei veteen lisätä enää fluoria, koska sekin vaikuttaa aivoihin ja kaikki mikä vaikuttaa aivoihin, vaikuttaa ihmisten ajatteluun. Tästä aiheesta voisin kirjotella tunteja, mutta se menis ehkä paasaamiseks.. Tais tuokin vähän olla.. Mutta mun tehtävä on vaan jakaa tietoni, koska jos joku muu saa mun puheista kimmokkeen johonkin, sen pitäis olla juurikin näiden asioiden tutkimiseen. Mun tehtävä on vaan jakaa tietoa, ottaa mahdollisimman paljon selville ja odottaa että maailma kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Koska tää maailma jota ihmiskunta on nyt muutaman tuhat vuotta rakentanu, ei voi mitenkään onnistua ja säilyä. Ennen pitkää, pikkuhiljaa, koko ajan itse asiassa, tää rakennettu maailma hajoaa ja se mitä siitä jää jäljelle, ne jotka jää jäljelle, rakentaa uuden yhteiskunnan ja maailman, jossa on ihan eri periaatteet kun tässä vanhentuneessa silmänlumeessa. Valta tulee palautumaan ihmisille, ennemmin tai myöhemmin. Jopa täällä Suomessa. Kansa alkaa nousta hallitustaan vastaan.. ("Hallitus"... Aika kuvaava sana, eikös? ) Ihmisiä ei ole tehty hallittavaksi. Ihmiset on kehittynyt vaan yhtä tarkoitusta varten ja se on tietoisuuden evoluutio. Tietoisuuden evoluution kannalta tämäkin kehitysvaihe ja yhteiskunta, jossa nyt valitettavasti eletään, on ollut välttämätön. Koska ilman tätä ihmiset ei olis koskaan joutunu siihen tilanteeseen että mikään muuttuis tai kehittyis seuraavalle tietoisuuden tasolle. Kun ihmiset vaan ymmärtäis olevansa itse Jumala, eikä palvois jotain mikä ehkä on tuolla jossain ohjailemassa meitä sisältä.. Kun ihmiset ymmärtäis että on olemassa vaan yks tietoisuus ja se on kaikki mitä on olemassa. Kaikki on yhtä. Kaikki muuttuu koko ajan ja on liikkeessä, energia ei voi hävitä, se voi vaan muuntautua. Ja teleportaatiokin on mahdollista, valoa nopeammin voi kulkea. Nää on tieteellisesti todistettu, harva niistä vaan on saanut tietää vaikka tutkimusten tulokset ja materiaali on kenen tahansa saatavilla, siitä ei vaan ole uutisoitu.. Miksiköhän? Fysiikan lait alkaa rikkoutumaan, mikä merkitsee sitä että kaikki mitä on pidetty absoluuttisena totuutena, ei enää päde. Kaikki on vaan silmänlumetta. Äääh! Mulla olis niin paljon kerrottavaa... Kaikkea on vaan tosi hankala saada sanottua järkevässä järjestyksessä.. Noh, jospa päätän nyt tän kirjottamisen sanomalla sen verran, että ne ajatukset mitä kaikkien pään sisällä, SINUN pään sisällä liikkuu, ei ole sun omia ajatuksia. Kaikki, mitä sä luulet olevasi, ei ole se mitä sä oikeasti olet. Ne on kaikki sulle pakkosyötettyjä ajatuksia. Ja sulla on itelläs valta muuttaa se kaikki, jos vaan haluat. Oikea ravinto, oikea tieto, meditaatio.. Niillä pääsee jo hyvin alkuun oman ittensä löytämisessä. Sun ajatukset ei ole sama asia kun sinä. Sun ajatukset ei ole sun tietoisuus. Sun tietoisuus ei ole vaan sun pään sisällä, vaan se ulottuu AINAKIN 3,6 metrin päähän sun kehostasi, ja mistä tuo 3,6 metriä on saatu selville? Tutkimalla, testaamalla. Miksi 3,6 metriä? Koska vielä ei ole rakennettu tarpeeks isoja laitteita joilla olis saanu pidempää matkaa selville. Todennäköisesti se ulottuu koko universumin alueelle. Sitä ei vaan ole vielä pystytty todistamaan. Jotkut kutsuu sitä auraksi, jotkut sieluksi, jotkut magneettikentäksi.. Sillä on monta nimeä, mutta se on tärkeä tietää, että sun tietoisuus ja energia ei ylety vaan sun ihon pintaan, vaan paljon kauemmas. Ja kaikki mitä se koskettaa, sun on mahdollista tuntea, tiedostaa ja ehkä jopa vaikuttaa siihen.
Kannattaa oikeasti ottaa asioista selvää. Kvanttifysiikka tukee kaikkea mistä tuossa edellisessä kilometrikirjotuksessa selitin, eli jos joku pitää mua hulluna, ihan vapaasti. Teillä on oikeus siihen. Mutta jos sain jonkun tiedonhalun siemenen istutettua jonkun mieleen, hyvä. Koska tää tulee vielä tapahtumaan, se on väistämätön tosiasia. Ihmisten kollektiivinen tietoisuus on vuoden 2011 jälkeen ottanu uuden askeleen joka 20.s päivä, ja se tahti tulee kiihtymään eksponentiaalisesti ympäri maailmaa. Vuosien 1999-2011 välillä tietoisuus otti askeleen joka 360.s päivä.. Muutama miljoona ihmistä tulee kuolemaan sen mukana kun infrastruktuuri hajoaa, mutta sekin on väistämätöntä, sen on vaan annettava tapahtua. Ne taistelee sen puolesta tai sitä vastaan jotka tuntee sen tärkeäksi, mutta kaikkien ei tarvii sitä tehdä. Me jotka sallitaan asioiden tapahtua niihin sekaantumatta mutta ne tiedostaen, ollaan suurin osa niistä jotka on mukana luomassa uutta maailmaa. :) Eli lyhyesti sanottuna maailmanloppu on vaan ajan kysymys, mutta se on vaan tämänhetkisen, vanhan maailman loppu. Uskonnot ja valtiot, hallitukset tulee häviämään maailmasta, kun ihmiset alkaa tajuamaan kuinka toimimaton nyky yhteiskunta on ja kuinka paljon valtaa jokaisella ihmisellä on itellään.
Peace&love <3
Oon nyt saanu jopa syötyä vähän paremmin, oon löytäny lohtua oman itteni tutkiskelusta.. Tai siis ajatusteni tutkimisesta. Koittanu olla ottamatta stressiä, ajatellu toiselta kantilta ja koittanu kasvaa ihmisenä. Asioita tapahtuu vaan jatkuvasti, maailma on romahtamisen reunalla ja mä oon päättäny että antaa romahtaa vaan, kyllä mä selviän :) Siis en tarkota että mun oma maailma olis romahtamassa vaan koko maailma.. Kannattaa lukea uutisia sillontällön, tulee huomattua asioita.. Tietysti pidettävä mielessä tietynlainen mediakriittisyys ja ajateltava omillakin aivoilla eikä vaan uskoa sokeasti kaikkea mitä lehdissä tai uutisissa sanotaan, ne on osa ihmisten mielenhallintaa. Koko maailman infrastruktuuri on rappeutunu kiihtyvää tahtia jo monta vuosikymmentä ja kohta ollaan tilanteessa jossa raha ei enää merkitse mitään, hallitukset kaatuu, ihmiset palauttaa vallan itelleen, lait pyyhitään kartalta. Se on vaan ajan kysymys. On ihmisiä jotka yrittää nopeuttaa tätä, kuten esim Anonymous, antaa mennä vaan, mä odotan rauhassa että se tapahtuu, koska se on väistämätön tosiasia. Ihmiset on kyllästyny olemaan hallittua karjaa joita pieni ryhmä ihmisiä ja korporaatioita paimentaa, määräilee ja riistää ihmisten rahat veroilla.. On vaan ajan kysymys että ihmiset tajuaa rahan olevan pelkkää silmän lumetta, keksitty juttu, ja sitä myötä myös velat.. Itelläni on monta tonnia ulosotossa, eikä mulla ole aikomustakaan maksaa niitä pois, koska ne ei ole todellisia. Pelkkiä numeroita ruudulla ja paperilla. Ihmiset alkaa heräämään tän rakennetun maailman hypnoosista ja aivopesusta.. Ihmiset on myös alkanu huomaamaan ja ymmärtämään että kaikki mitä uutisissa sanotaan, ei ole totta. En nyt muista tarkkoja prosenttilukuja mutta melkein puolet maailman rahasta on vaan muutamalla prosentilla ihmisistä, joilla onkin sitten sen takia "valtaa" ja varsinkin "vaikutusvaltaa"... Ne sitten sanelee kaiken mitä ihmisille syötetään 24/7 niin telkkarista, uutisista, mainoksista yms.. Ihmiset on aivopesty menemään joka päivä töihin ja tappamaan ittensä työllä, ainoastaan sen takia että nämä "rikkaat" ihmiset sais enemmän rahaa ja sen kautta valtaa. Niin ja btw, soija on myrkkyä aivoille.. Ei sen takia että siihen olis lisätty jotain, vaan ihan jo se kasvi itsessään on myrkyllinen... Se, minkä takia se on nostettu terveysruokien joukkoon, on yksinkertaista: että ihmisten manipulaatio ja hypnotisointi kuluttamisen tarpeeseen ja työn tekoon olis helpompaa. On varmaan tuhansia ruokia, joita markkinoidaan terveellisinä, mutta tosiasiassa asia on päinvastoin. Suomessa on se hyvä puoli, ettei veteen lisätä enää fluoria, koska sekin vaikuttaa aivoihin ja kaikki mikä vaikuttaa aivoihin, vaikuttaa ihmisten ajatteluun. Tästä aiheesta voisin kirjotella tunteja, mutta se menis ehkä paasaamiseks.. Tais tuokin vähän olla.. Mutta mun tehtävä on vaan jakaa tietoni, koska jos joku muu saa mun puheista kimmokkeen johonkin, sen pitäis olla juurikin näiden asioiden tutkimiseen. Mun tehtävä on vaan jakaa tietoa, ottaa mahdollisimman paljon selville ja odottaa että maailma kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Koska tää maailma jota ihmiskunta on nyt muutaman tuhat vuotta rakentanu, ei voi mitenkään onnistua ja säilyä. Ennen pitkää, pikkuhiljaa, koko ajan itse asiassa, tää rakennettu maailma hajoaa ja se mitä siitä jää jäljelle, ne jotka jää jäljelle, rakentaa uuden yhteiskunnan ja maailman, jossa on ihan eri periaatteet kun tässä vanhentuneessa silmänlumeessa. Valta tulee palautumaan ihmisille, ennemmin tai myöhemmin. Jopa täällä Suomessa. Kansa alkaa nousta hallitustaan vastaan.. ("Hallitus"... Aika kuvaava sana, eikös? ) Ihmisiä ei ole tehty hallittavaksi. Ihmiset on kehittynyt vaan yhtä tarkoitusta varten ja se on tietoisuuden evoluutio. Tietoisuuden evoluution kannalta tämäkin kehitysvaihe ja yhteiskunta, jossa nyt valitettavasti eletään, on ollut välttämätön. Koska ilman tätä ihmiset ei olis koskaan joutunu siihen tilanteeseen että mikään muuttuis tai kehittyis seuraavalle tietoisuuden tasolle. Kun ihmiset vaan ymmärtäis olevansa itse Jumala, eikä palvois jotain mikä ehkä on tuolla jossain ohjailemassa meitä sisältä.. Kun ihmiset ymmärtäis että on olemassa vaan yks tietoisuus ja se on kaikki mitä on olemassa. Kaikki on yhtä. Kaikki muuttuu koko ajan ja on liikkeessä, energia ei voi hävitä, se voi vaan muuntautua. Ja teleportaatiokin on mahdollista, valoa nopeammin voi kulkea. Nää on tieteellisesti todistettu, harva niistä vaan on saanut tietää vaikka tutkimusten tulokset ja materiaali on kenen tahansa saatavilla, siitä ei vaan ole uutisoitu.. Miksiköhän? Fysiikan lait alkaa rikkoutumaan, mikä merkitsee sitä että kaikki mitä on pidetty absoluuttisena totuutena, ei enää päde. Kaikki on vaan silmänlumetta. Äääh! Mulla olis niin paljon kerrottavaa... Kaikkea on vaan tosi hankala saada sanottua järkevässä järjestyksessä.. Noh, jospa päätän nyt tän kirjottamisen sanomalla sen verran, että ne ajatukset mitä kaikkien pään sisällä, SINUN pään sisällä liikkuu, ei ole sun omia ajatuksia. Kaikki, mitä sä luulet olevasi, ei ole se mitä sä oikeasti olet. Ne on kaikki sulle pakkosyötettyjä ajatuksia. Ja sulla on itelläs valta muuttaa se kaikki, jos vaan haluat. Oikea ravinto, oikea tieto, meditaatio.. Niillä pääsee jo hyvin alkuun oman ittensä löytämisessä. Sun ajatukset ei ole sama asia kun sinä. Sun ajatukset ei ole sun tietoisuus. Sun tietoisuus ei ole vaan sun pään sisällä, vaan se ulottuu AINAKIN 3,6 metrin päähän sun kehostasi, ja mistä tuo 3,6 metriä on saatu selville? Tutkimalla, testaamalla. Miksi 3,6 metriä? Koska vielä ei ole rakennettu tarpeeks isoja laitteita joilla olis saanu pidempää matkaa selville. Todennäköisesti se ulottuu koko universumin alueelle. Sitä ei vaan ole vielä pystytty todistamaan. Jotkut kutsuu sitä auraksi, jotkut sieluksi, jotkut magneettikentäksi.. Sillä on monta nimeä, mutta se on tärkeä tietää, että sun tietoisuus ja energia ei ylety vaan sun ihon pintaan, vaan paljon kauemmas. Ja kaikki mitä se koskettaa, sun on mahdollista tuntea, tiedostaa ja ehkä jopa vaikuttaa siihen.
Kannattaa oikeasti ottaa asioista selvää. Kvanttifysiikka tukee kaikkea mistä tuossa edellisessä kilometrikirjotuksessa selitin, eli jos joku pitää mua hulluna, ihan vapaasti. Teillä on oikeus siihen. Mutta jos sain jonkun tiedonhalun siemenen istutettua jonkun mieleen, hyvä. Koska tää tulee vielä tapahtumaan, se on väistämätön tosiasia. Ihmisten kollektiivinen tietoisuus on vuoden 2011 jälkeen ottanu uuden askeleen joka 20.s päivä, ja se tahti tulee kiihtymään eksponentiaalisesti ympäri maailmaa. Vuosien 1999-2011 välillä tietoisuus otti askeleen joka 360.s päivä.. Muutama miljoona ihmistä tulee kuolemaan sen mukana kun infrastruktuuri hajoaa, mutta sekin on väistämätöntä, sen on vaan annettava tapahtua. Ne taistelee sen puolesta tai sitä vastaan jotka tuntee sen tärkeäksi, mutta kaikkien ei tarvii sitä tehdä. Me jotka sallitaan asioiden tapahtua niihin sekaantumatta mutta ne tiedostaen, ollaan suurin osa niistä jotka on mukana luomassa uutta maailmaa. :) Eli lyhyesti sanottuna maailmanloppu on vaan ajan kysymys, mutta se on vaan tämänhetkisen, vanhan maailman loppu. Uskonnot ja valtiot, hallitukset tulee häviämään maailmasta, kun ihmiset alkaa tajuamaan kuinka toimimaton nyky yhteiskunta on ja kuinka paljon valtaa jokaisella ihmisellä on itellään.
Peace&love <3
sunnuntai 20. syyskuuta 2015
Unettomuus on ehkä pahinta...
Viime yö meni taas valvoessa yli 6 aamulla.. Mä en vaan tajua miksen osaa enää nukkua... En tiedä olisko asialla jotain tekemistä sen kanssa etten ole taas keskiviikon jälkeen ollu päivääkään täysin selvä, en tiedä.. Eilen jopa sain syötyäkin vähän enemmän, jopa 2 jugurttia ja tomaattikeittoa...
Täytyy kyllä tänään koittaa saada unta aikasin, huomenna pitäis 9 aikaan raahautua sinne lääkäriin.. Vähän kyllä pelottaa miten menee, vaikka oonkin ollu nyt vähän paremmassa kunnossa kun viime viikolla ja alkuviikosta... Mutta silti, on ollu aika kauhea olo.. Mua vaan ärsyttää ihan hirveästi että kaikki lähtee lomalle just sillon kun mun pitää stressata terveydestäni..
Katoin viime yönä niin mielenkiintosia videoita että en voinu vaan jättää kattomatta kaikkia 3a, vaikka pari tuntia jokainen kestääkin.. Yritän löytää jotain järkeä tästä maailmasta joka on niin täynnä aivopesua ja ennakkoluuloja.. Yritän sisäistää omaa ajattelutapaani, ja täytyy sanoa että se ei ole kyllä helppoa.. Mutta kun löydän videoita joissa ihmiset puhuu samoista asioista mitkä kuuluu omaan, sisäiseen ja ehkä jopa salaiseen ajatteluuni, mun on pakko nähdä ne kaikki.
https://www.youtube.com/watch?v=FsM2k7KI2xs
Täytyy kyllä tänään koittaa saada unta aikasin, huomenna pitäis 9 aikaan raahautua sinne lääkäriin.. Vähän kyllä pelottaa miten menee, vaikka oonkin ollu nyt vähän paremmassa kunnossa kun viime viikolla ja alkuviikosta... Mutta silti, on ollu aika kauhea olo.. Mua vaan ärsyttää ihan hirveästi että kaikki lähtee lomalle just sillon kun mun pitää stressata terveydestäni..
Katoin viime yönä niin mielenkiintosia videoita että en voinu vaan jättää kattomatta kaikkia 3a, vaikka pari tuntia jokainen kestääkin.. Yritän löytää jotain järkeä tästä maailmasta joka on niin täynnä aivopesua ja ennakkoluuloja.. Yritän sisäistää omaa ajattelutapaani, ja täytyy sanoa että se ei ole kyllä helppoa.. Mutta kun löydän videoita joissa ihmiset puhuu samoista asioista mitkä kuuluu omaan, sisäiseen ja ehkä jopa salaiseen ajatteluuni, mun on pakko nähdä ne kaikki.
https://www.youtube.com/watch?v=FsM2k7KI2xs
perjantai 18. syyskuuta 2015
I'm shrinking...
Valmistauduin tuossa nukkumaan menoon ja vilkasin peiliin... Mä oon laihtunu ihan järkyttävästi.. Jo 13kg! :O Piirrätin olkavarttani varten tatuoinnin mutta mä en tiiä mahtuuko se siihen enää.. Mahakin on kohta jo litteä ja kaulan jänteet alkaa näkymään... Kokeilin ensimmäisen tavoitteen housuja jalkaani ja ne meni kyllä jo päälle, mutta ei vielä kiinni..
Tällä kertaa mulla onnistuu tää homma.. Pääsisin varmasti niin alas kun oon aina halunnut, mutta en tiedä olisko sen hinta keholle kuitenkaan sen arvoista... Voisinhan mä syödä vähän enemmänkin.. Okei, paljon enemmän, enkä lihois vaan laihtuisin edelleen.. Mä en tosiaan tiedä mitä tehdä, joten jatkan samaa rataa.. Tänään juonu jugurtin ja mehua.. Tuskin tulee syötyä enempää, mullahan on tuossa päivän 3s mukillinen omenamehua... On tää kyllä sairaaks menny... :/
Niih, kellokin on taas noin paljon... Mihin tää aika menee? Tänään ollu kyllä verenpaine niin alhaalla että en oo tehny muuta kun kattonu makuulla videoita youtubesta... Taas on sellanen olo ettei tiedä lähteekö taju vai ei mutta pää tuntuu kylmältä, heikottaa, kaikki ympärillä alkaa valua ja pää heiluu omiaan... Tällasta on ollu tänään melkein koko päivä.. Aina kun on noussu vähänkään pystympään..
Tän syömishäiriön ympärille on muodostunu täysin oma mielensä joka ohjailee mua ja mun ajatuksia vähän väliä... Enkä mä saa sitä lopettamaan.. En kyllä tiedä edes haluanko sen lopettavan.. Jotain mä tästä sitten kai hyödyn...
Nyt täytyy taas mennä makuulle, pyörryttää...
Tällä kertaa mulla onnistuu tää homma.. Pääsisin varmasti niin alas kun oon aina halunnut, mutta en tiedä olisko sen hinta keholle kuitenkaan sen arvoista... Voisinhan mä syödä vähän enemmänkin.. Okei, paljon enemmän, enkä lihois vaan laihtuisin edelleen.. Mä en tosiaan tiedä mitä tehdä, joten jatkan samaa rataa.. Tänään juonu jugurtin ja mehua.. Tuskin tulee syötyä enempää, mullahan on tuossa päivän 3s mukillinen omenamehua... On tää kyllä sairaaks menny... :/
Niih, kellokin on taas noin paljon... Mihin tää aika menee? Tänään ollu kyllä verenpaine niin alhaalla että en oo tehny muuta kun kattonu makuulla videoita youtubesta... Taas on sellanen olo ettei tiedä lähteekö taju vai ei mutta pää tuntuu kylmältä, heikottaa, kaikki ympärillä alkaa valua ja pää heiluu omiaan... Tällasta on ollu tänään melkein koko päivä.. Aina kun on noussu vähänkään pystympään..
Tän syömishäiriön ympärille on muodostunu täysin oma mielensä joka ohjailee mua ja mun ajatuksia vähän väliä... Enkä mä saa sitä lopettamaan.. En kyllä tiedä edes haluanko sen lopettavan.. Jotain mä tästä sitten kai hyödyn...
Nyt täytyy taas mennä makuulle, pyörryttää...
Sydänvika...
Hoitaja heitti sit lääkäriin... Eipä ne siellä muuta tehny kun katto sydänfilmin, ja siitä selvis vihdoin ja viimein mikä mun sydämessä on aina ollu vikana... Jossain kammiossa sähköimpulssit kulkee vaan sen kammion läpi ja palaa sitten takasin, kun niiden pitäis jäädä siihen kammioon supistamaan sitä.. Mutta ei oo kuulemma vaarallinen.. Silti sain sattumalta samaa lääkettä mitä Jäbä sillon yks päivä mulle toi, mutta vaan pienempänä annoksena.. Käskivät ottaa yhen päivässä viikonlopun yli ja tulla maanantaina perusteellisempiin tutkimuksiin ennen klo 10 aamulla ja syömättä.. Saa nähdä miten pysyn pystyssä ja mitä käy.. Koitan nyt kuitenkin olla stressaamatta viikonloppuna...
Ärsyttää kyllä ihan hirveesti kun ens viikolla vanhemmat ja kummankin siskon perheet on koko viikon siellä Teneriffalla.. Jos sattuukin käymään niin että meen vielä huonommaks ja joudun sairaalaan niin tulee kyllä yksinäinen viikko... Vähän veikkaan ettei kukaan kaverikaan tulis kattoo.. Oikeastaan kukaan ei oo jaksanu ees jutella mun kanssa moneen päivään.. En ymmärrä taas yhtään.. En tietääkseni oo kuitenkaan mitään kellekkään tehny.. Voi että miten ottaa päähän välillä kun ei tunnu ketään kiinnostavan elänkö vai kuolenko... Lääkärikin sano että mun pitää alkaa syömään tai kuolen.. Eikai mulle voida siitä olla vihasia etten pysty syömään..?
Ärsyttää kyllä ihan hirveesti kun ens viikolla vanhemmat ja kummankin siskon perheet on koko viikon siellä Teneriffalla.. Jos sattuukin käymään niin että meen vielä huonommaks ja joudun sairaalaan niin tulee kyllä yksinäinen viikko... Vähän veikkaan ettei kukaan kaverikaan tulis kattoo.. Oikeastaan kukaan ei oo jaksanu ees jutella mun kanssa moneen päivään.. En ymmärrä taas yhtään.. En tietääkseni oo kuitenkaan mitään kellekkään tehny.. Voi että miten ottaa päähän välillä kun ei tunnu ketään kiinnostavan elänkö vai kuolenko... Lääkärikin sano että mun pitää alkaa syömään tai kuolen.. Eikai mulle voida siitä olla vihasia etten pysty syömään..?
Better or just rested?
Hmm, naama näyttää taas ihan oikeanlaiselta... Paino x0,3... Heikottaa ihan huolella.. Juon nyt sit kuitenkin omenamehua, koska heikotus.. Nyt epäilen kaikkea mitä eilen ajattelin.. Jos mä oonkin ihan kunnossa..? Noh, en nyt kyllä osaa sanoa juuta enkä jaata.. Kysyn hoitajalta.. Puolitoista tuntia vielä..
Sain sentään nukuttua jonkun verran, tosin heräilin pitkin yötä.. Hitto kun osaiskin nukkua niinkun normaalit ihmiset..
Sain sentään nukuttua jonkun verran, tosin heräilin pitkin yötä.. Hitto kun osaiskin nukkua niinkun normaalit ihmiset..
torstai 17. syyskuuta 2015
36 tuntia...
Oon ollu nyt valveilla 36 tuntia.. Huhhuh.. Oon ihan loppu fyysisesti, mutta mieli se vaan porsuttaa taas menemään... Just tästä syystä en pysty nukkumaan... Tää on jo ihan hullua, normi ihminen olis tässä vaiheessa nukahtamispisteessä, mutta minä en...
Kaikki mitä näen, ei pysy paikallaan. Kaikki valuu tai aaltoilee johonkin suuntaan... Sitä se liika valvominen teettää...
Oon tässä miettiny että jos mulla on mahdollisuus päästä osastolle, voinko mä mennä sinne.. Kun koko perhe lentää teneriffalle ens viikoks niin ei oo ketään joka kävis hoitamassa mun elukat... Mutta toisaalta onko mulla varaa olla menemättä? Oon taas laihtunu puoli kiloa maanantaista... Ja kun tiedän että yksin en pysty lisäämään syömistä.. Niin kuinka huonoon kuntoon mä voisin mennä viikossa?
Kai vastaus tuohonkin selviää huomenna, jos ei välitöntä vaaraa ole, voisin odottaa vielä viikon että porukat tulee lomalta ja mennä sitten?
Mun on kyllä saatava huomenna uudet rauhottavat ja unilääkkeet mielellään vielä beetasalpaajiakin... Mulla lähtee järki ilman toimivia lääkkeitä... Ainoa ongelma siinä on se että mulla ei oo yhtään rahaa... Tai noh, ehkä 17e, mutta se on ruokaa ja tupakkaa varten... Pitää kai pyytää taas äitiä lainaamaan lisää.. Mua ärsyttää hirveesti pyytää siltä rahaa mutta välillä on pakko... Mutta mun on myös pakko alkaa maksaa sitä takasin...
Mun aivot ei käy nyt täysillä tosiaankaan.. Saa nähdä millon saan unta, jos saan...
Kaikki mitä näen, ei pysy paikallaan. Kaikki valuu tai aaltoilee johonkin suuntaan... Sitä se liika valvominen teettää...
Oon tässä miettiny että jos mulla on mahdollisuus päästä osastolle, voinko mä mennä sinne.. Kun koko perhe lentää teneriffalle ens viikoks niin ei oo ketään joka kävis hoitamassa mun elukat... Mutta toisaalta onko mulla varaa olla menemättä? Oon taas laihtunu puoli kiloa maanantaista... Ja kun tiedän että yksin en pysty lisäämään syömistä.. Niin kuinka huonoon kuntoon mä voisin mennä viikossa?
Kai vastaus tuohonkin selviää huomenna, jos ei välitöntä vaaraa ole, voisin odottaa vielä viikon että porukat tulee lomalta ja mennä sitten?
Mun on kyllä saatava huomenna uudet rauhottavat ja unilääkkeet mielellään vielä beetasalpaajiakin... Mulla lähtee järki ilman toimivia lääkkeitä... Ainoa ongelma siinä on se että mulla ei oo yhtään rahaa... Tai noh, ehkä 17e, mutta se on ruokaa ja tupakkaa varten... Pitää kai pyytää taas äitiä lainaamaan lisää.. Mua ärsyttää hirveesti pyytää siltä rahaa mutta välillä on pakko... Mutta mun on myös pakko alkaa maksaa sitä takasin...
Mun aivot ei käy nyt täysillä tosiaankaan.. Saa nähdä millon saan unta, jos saan...
Kun keho hylkii ravintoa...
Nyt se sitten alko.. Mä niin tiesin että tää on tulossa... Koko päivän ollu oksettava olo ja saanu moneen kertaan niellä samat jugurtit.. Kävin tuossa sitten röökillä ja kun heitin tumpin töhikseen, alko ihan hirveä kramppaava yökkiminen... Tajusin sentään mennä vessaan jo valmiiks kun tiesin että kohta tulee kaikki ulos mahasta.. Ja niin tulikin.. Koko ylävartalo kramppas yökkäysten tahtiin ja maistoin pitkästä aikaa vatsahapot... Nyt muistan miksen oksenna kun ahmin...
Mulle kävi tää sama keväällä kun olin 9 päivää kokonaan syömättä, join vaan light colaa... Lopulta se yökkiminen alko vähintään puolen tunnin välein eikä loppunu ennen kun jotain tuli ulos, jos mahassa oli jotain... Edes smoothie ei pysyny sisällä vaan sekin lenti kaikki pihalle ja sitä oksentelua jatku jotain viikon, mikään ei pysyny sisällä, ei edes vesi.. Vettähän mä nytkin enimmäkseen oksensin...
Saa nähdä missä kunnossa sitä huomenna on kun hoitaja tulee käymään.. Vähän pelottaa... Mä en halua sairaalaan koska oon viettäny niissä ihan liikaa elämästäni ja pelkään piikkejä, mutta mulla on vahva tunne että sinne se mut huomenna vie kun kerron tilanteen... Toisaalta taas mä haluan että mut tutkitaan perusteellisesti, ainakin sydän, maksa ja veriarvot... Koska ne on nyt kaikki ihan vituillaan, tiedän kokemuksesta.. Pari vuotta sitten hajotin maksaani alkoholilla ja samoja oireita tuli sillonkin, silmien ympärykset oli keltaset.. Nyt ne on vielä tummemman keltaset kun sillon.. Saanu kyllä stressata ihan huolella tänään oman terveyden takia...
Pelkään että mun hoitaja olikin oikeassa kun sano niistä sydänoireista että en tällä menolla kauaa elä... Jos se tuleekin paljon nopeammin kun osasin ajatella... No en nyt ihan usko, mutta kyllä pelottaa että jotain peruuttamatonta vahinkoa on tullu... Vaikka onhan tää kyllä koettu ennenkin, mutta jos tää kerta olikin sitten liikaa? Huominen tuntuu olevan vuoden päässä... Kun vaan sais tänä yönä nukuttua... Muuten huominen on 3 kertaa pahempi kun tämä päivä, ja sitä en toivo kyllä kenellekkään..
Silti pään sisällä pieni ääni saneli seuraavan 5 päivän ruoat: 7 juotavaa jugurttia ja mehua. Kaapissa on kyllä tomaattikeittoa mutta en kyllä jaksa enkä edes halua alkaa sitä keittämään... Jos tälle päivälle riittäis vielä yks jugurtti, mehua ja lääkkeitä... Täytyy kyllä vetää ne hitaasti ettei mene pillerit hukkaan, ne loppuu kohta... Rauhottavista loppuu mulla ihan liian nopeasti tehot... Määräispä se uus lääkäri vaikka 2mg rivatrilia niin sillä pärjäis ja siitä olis jopa hyötyäkin... Ja tietty kunnon unilääke ois kans ihan jees...
Hento ääni kuiskaa pään sisällä: Ehkä osasto jakso olis taas paikallaan..?
Niin, ehkä.. Siinä on vaan yks ongelma: En voi siellä syödä rauhottavia niin paljon kun kotona... Ja kun mulle määrätty annos ei riitä alkuunkaan...
Pelkään myös nenä-mahaletkua... mulla ei ole sitä koskaan ollut enkä koskaan sitä halua saada... Varsinkaan nyt kun kaikki mahaan menevä tulee samantien ulos.. Turhaahan se olis.. Mutta en kyllä tiedä pystynkö syömäänkään..
Liikaa muuttujia, liikaa riskejä, liikaa ihan kaikkea, tekis mieli vaan olla ajattelematta mitään, heräis joskus viikon päästä ja kaikki olis paremmin... Paitsi että ei olis.
Mulle kävi tää sama keväällä kun olin 9 päivää kokonaan syömättä, join vaan light colaa... Lopulta se yökkiminen alko vähintään puolen tunnin välein eikä loppunu ennen kun jotain tuli ulos, jos mahassa oli jotain... Edes smoothie ei pysyny sisällä vaan sekin lenti kaikki pihalle ja sitä oksentelua jatku jotain viikon, mikään ei pysyny sisällä, ei edes vesi.. Vettähän mä nytkin enimmäkseen oksensin...
Saa nähdä missä kunnossa sitä huomenna on kun hoitaja tulee käymään.. Vähän pelottaa... Mä en halua sairaalaan koska oon viettäny niissä ihan liikaa elämästäni ja pelkään piikkejä, mutta mulla on vahva tunne että sinne se mut huomenna vie kun kerron tilanteen... Toisaalta taas mä haluan että mut tutkitaan perusteellisesti, ainakin sydän, maksa ja veriarvot... Koska ne on nyt kaikki ihan vituillaan, tiedän kokemuksesta.. Pari vuotta sitten hajotin maksaani alkoholilla ja samoja oireita tuli sillonkin, silmien ympärykset oli keltaset.. Nyt ne on vielä tummemman keltaset kun sillon.. Saanu kyllä stressata ihan huolella tänään oman terveyden takia...
Pelkään että mun hoitaja olikin oikeassa kun sano niistä sydänoireista että en tällä menolla kauaa elä... Jos se tuleekin paljon nopeammin kun osasin ajatella... No en nyt ihan usko, mutta kyllä pelottaa että jotain peruuttamatonta vahinkoa on tullu... Vaikka onhan tää kyllä koettu ennenkin, mutta jos tää kerta olikin sitten liikaa? Huominen tuntuu olevan vuoden päässä... Kun vaan sais tänä yönä nukuttua... Muuten huominen on 3 kertaa pahempi kun tämä päivä, ja sitä en toivo kyllä kenellekkään..
Silti pään sisällä pieni ääni saneli seuraavan 5 päivän ruoat: 7 juotavaa jugurttia ja mehua. Kaapissa on kyllä tomaattikeittoa mutta en kyllä jaksa enkä edes halua alkaa sitä keittämään... Jos tälle päivälle riittäis vielä yks jugurtti, mehua ja lääkkeitä... Täytyy kyllä vetää ne hitaasti ettei mene pillerit hukkaan, ne loppuu kohta... Rauhottavista loppuu mulla ihan liian nopeasti tehot... Määräispä se uus lääkäri vaikka 2mg rivatrilia niin sillä pärjäis ja siitä olis jopa hyötyäkin... Ja tietty kunnon unilääke ois kans ihan jees...
Hento ääni kuiskaa pään sisällä: Ehkä osasto jakso olis taas paikallaan..?
Niin, ehkä.. Siinä on vaan yks ongelma: En voi siellä syödä rauhottavia niin paljon kun kotona... Ja kun mulle määrätty annos ei riitä alkuunkaan...
Pelkään myös nenä-mahaletkua... mulla ei ole sitä koskaan ollut enkä koskaan sitä halua saada... Varsinkaan nyt kun kaikki mahaan menevä tulee samantien ulos.. Turhaahan se olis.. Mutta en kyllä tiedä pystynkö syömäänkään..
Liikaa muuttujia, liikaa riskejä, liikaa ihan kaikkea, tekis mieli vaan olla ajattelematta mitään, heräis joskus viikon päästä ja kaikki olis paremmin... Paitsi että ei olis.
How did i get this down so fast?
Tajusin vasta tänään aamun tunneilla kuinka paha mun syömishäiriö tosiaan on.. Oon vaan pyyhkiny huonot olot pois ja jättäny huomiotta.. Nyt sitten tajusin että mun kroppa on jo monta viikkoa antanu pettämisen merkkejä.. Uusimpana tulokkaana keltaiset silmänympärykset, mikä meinaa sitä että maksassa on taas kerran jotain vikaa...
Mun päivittäinen elämä täällä kotona on aamusta iltaan joko heikotuksen tai oksetuksen sävyttämää, joudun ottamaan päivittäin tukea seinistä että pysyn edes pystyssä.. Mikään ei tahdo pysyä sisällä, alkaa joko oksettamaan kun esim juo jugurttia, tai , ja usein vielä lisäks mun maha menee ihan sekasin moneks tunniks kun sellasen noin 120kcal jugurttitörpön vedän kitusiini... Join tuossa pari tuntia sitten pari isoa kulausta appelsiinimehua ja se yrittää vieläkin kiivetä kurkkua ylöspäin...
Miten mä en ole huomannu miten pahaks tää on menny ihan muutamassa viikossa... Pitäis kirjottaa terapiavihkoon lista kaikista oireista mitä mulla nyt viimeaikoina on ollu... Mä kyllä vähän pelkään että joudun sairaalaan vähintään tiputukseen... Hoitaja tulee huomenna käymään... Täytyy kysyä siltä mitä mieltä se on, pitäiskö käydä tutkituttaa ainakin maksan ja sydämen kunto... Aika hirveä olo mulla kyllä joka päivä on...
Ehkä typerintä tässä on se, että mä halusin pudota näin alas, että menettäisin sen kontrollin kokonaan syömishäiriölle, mutta tällä menolla mä kuolen ennen kun tulen laihaksi.. Enkä nyt välttämättä halua kovin pian kuolla... Kaikki muu elämässä on menny niin hyvin etten oo edes huomannu miten Ana on työntäny kynsiään syvemmälle mun luihin ja ytimiin...
Mä en halua lopettaa, mutta mun on pakko yrittää alkaa syömään vähän enemmän... Muuten musta ei oo kohta yhtään mihinkään... Ens viikolla ostan enemmän ruokaa kun tulee rahaa... Sitten mun on pakko syödä kun sitä on jääkaapissa, ettei mee pilalle.. Mulla on kyllä paha tapa antaa ruokaa mun kavereille kun niilläkään ei joskus oo yhtään mitään.. Täytyy koittaa hillitä...
Siis tosiaan suurin osa mun päivistä menee syömisen suhteen niin että aamulla kävelen seiniä pitkin jääkaapille juomaan mehua että heikotus lakkaa, jos ei lakkaa niin juon juotavan jugurtin, joka on rasvatonta eikä sisällä lisättyä sokeria, yhessä pullossa on suurinpiirtein 130kcal, sitten päivän mittaan aina kun heikottaa, juon lisää mehua kun tarvii ja melkein joka ilta juon taas jugurtin.. Kalorit jää siis ehkä kolmannekseen-puoleen siitä miten alunperin suunnittelin syöväni... Parina päivänä viikossa keitän pussillisen romana soppaa, josta siitäkin jätän osan tomaattikeittoa ja kaikki pastat syömättä, joskus jaksan koko kupillisen, joskus en jaksa puoliakaan.. Siinäkin pussissa on muistaakseni alle 400kcal...
Muuta mä en sitten olekkaan hirveästi syönyt, paria kertaa lukuunottamatta, kun sorruin ahmimaan ja sit kun täti tarjos pullaa kun kävin siellä kahvilla, oli pakko ottaa jotain kun olin ihan kalpea ja kylmässä hiessä kun muutaman sata metriä kävelin tästä kotoa siihen, tuntu että on pakko ottaa jotain ettei ne epäile mitään.. Vaikka ei musta koon perusteella kyllä ihan heti ensimmäisenä epäilis että on syömishäiriö... En tiiä, jotenkin tuntu että sitä tuputettiin niin otin sitten pienimmän pullan minkä lautasella näin ja nakersin sen pieniä palasia kerrallaan ja huuhdoin sen alas puolella tölkillisellä mehua, koska ylläri pylläri, suu oli taas kerran niin kuiva että hyvä kun pysty puhumaan..
Osa musta on täysin tyytyväinen siihen miten syömishäiriönkin kanssa menee, tunnen saavuttamisen ylpeyttä, vaikka en oo vielä lähelläkään tavoitepainoani, mutta mä oon kuitenkin jo pudottanu 12kg! Se on jo muutenkin aika iso saavutus... Mutta sitten mun "terve" järki sanoo, että mun pitää alkaa syömään enemmän tai aiheutan vaan vahinkoa sisäelimilleni yms, ja jos en nyt yritä, pystynkö koskaan enää yrittää parantua? Onko se enää mahdollista jos jatkan vielä esim kuukauden näin? En tosiaan tiedä.. Mulla on kyllä todella luja tahto tietyistä asioista ja oon repiny itteni ylös sellasista henkisistä suonsilmistä että moni olis vaan luovuttanu, mutta mä oon aina noussut ja uponnut uudestaan, ja sama homma taas alusta... Tän asian suhteen se vaan ei ole niin mustavalkoista mitä todella haluan...
Mä kyllä ihan tosissaan säikähdin kun tajusin yön aikaan kuinka huonossa kunnossa mä oon loppujen lopuks, vaikka iloinen mieli onkin ollu jo jonkun aikaa.. Oon vaan huomaamattani samalla uponnut syömishäiriööni syvemmälle kun koskaan ennen... En oo koskaan voinu näin huonosti fyysisesti kun mitä nyt oon voinu jo ainakin kuukauden, ja kun se vaan pahenee koko ajan. En vaan ole tajunnu sitä, vaikka peilistä tuojottaa entisen kuulasihoisen, pullaposkisen possun sijaan nykyään tummuneet ja kellastuneet silmänympärykset ja verestävät silmät omaava lommoposkinen, kalpea haamu.. Siitä huolimatta tunnen inhoa melkein joka kerran kun näen itteni peilistä. "Ei vieläkään tarpeeksi laiha. LÄSKI." Joskus jopa kiroilen ääneen itelleni peilin edessä... Vaikka paino oliskin tippunu reilusti edellisestä päivästä, jos maha pömpöttää vähänkään, olen epäonnistunut. En ansaitse mitään.
Mun on kyllä nyt heti koitettava muistaa ja kirjottaa terapiavihkoon kaikki oireet mitä mulle on tullu tässä viimeaikoina.. Mun on otettava tää puheeks hoitajan kanssa.. Mun on saatava kontrolli takasin itelleni, ennen kun on liian myöhäistä, koska kuten aina, mä taistelen tätäkin vastaan täysin yksin, mulla ei ole koskaan ollut tukiverkostoa. Edes mun perhe ei halua edes tietää kaikkia mun ongelmia.. Niin se on aina ollut, ja uskon että niin se tulee olemaankin. Tosin sen jälkeen kun silvoin kummatkin käteni ja jalkani säpäleiks tuossa keväällä ja soitin porukoille ja kun ne näki ne haavat ja sen valtavan verilammikon... Siis mulla ei oo mitään hajua miten pystyin edes kävelemään sen jälkeen kun olin menettäny niin paljon verta... Anyways, sen jälkeen isä on melkein viikoittain laittanu tekstarin että miten menee.. Oon kaunistellu paljon, PALJON asioita sille, koska tiedän että isä ei kestäis nähdä sitä maailmaa mikä mun pään sisällä on... Eikä sekään paljon auta että isän vastaus kaikkeen on Jumala..
Mutta noh... otetaan taas kerran, askel kerrallaan, mun on pakko hokea tuota 24/7 päässäni joka asiassa etten ala hätäilemään ja säätämään turhia. Katotaan mitä hoitaja sanoo huomenna kun luen tuon oirelistan, että mitä sen mielestä pitäis tehdä.
Mun päivittäinen elämä täällä kotona on aamusta iltaan joko heikotuksen tai oksetuksen sävyttämää, joudun ottamaan päivittäin tukea seinistä että pysyn edes pystyssä.. Mikään ei tahdo pysyä sisällä, alkaa joko oksettamaan kun esim juo jugurttia, tai , ja usein vielä lisäks mun maha menee ihan sekasin moneks tunniks kun sellasen noin 120kcal jugurttitörpön vedän kitusiini... Join tuossa pari tuntia sitten pari isoa kulausta appelsiinimehua ja se yrittää vieläkin kiivetä kurkkua ylöspäin...
Miten mä en ole huomannu miten pahaks tää on menny ihan muutamassa viikossa... Pitäis kirjottaa terapiavihkoon lista kaikista oireista mitä mulla nyt viimeaikoina on ollu... Mä kyllä vähän pelkään että joudun sairaalaan vähintään tiputukseen... Hoitaja tulee huomenna käymään... Täytyy kysyä siltä mitä mieltä se on, pitäiskö käydä tutkituttaa ainakin maksan ja sydämen kunto... Aika hirveä olo mulla kyllä joka päivä on...
Ehkä typerintä tässä on se, että mä halusin pudota näin alas, että menettäisin sen kontrollin kokonaan syömishäiriölle, mutta tällä menolla mä kuolen ennen kun tulen laihaksi.. Enkä nyt välttämättä halua kovin pian kuolla... Kaikki muu elämässä on menny niin hyvin etten oo edes huomannu miten Ana on työntäny kynsiään syvemmälle mun luihin ja ytimiin...
Mä en halua lopettaa, mutta mun on pakko yrittää alkaa syömään vähän enemmän... Muuten musta ei oo kohta yhtään mihinkään... Ens viikolla ostan enemmän ruokaa kun tulee rahaa... Sitten mun on pakko syödä kun sitä on jääkaapissa, ettei mee pilalle.. Mulla on kyllä paha tapa antaa ruokaa mun kavereille kun niilläkään ei joskus oo yhtään mitään.. Täytyy koittaa hillitä...
Siis tosiaan suurin osa mun päivistä menee syömisen suhteen niin että aamulla kävelen seiniä pitkin jääkaapille juomaan mehua että heikotus lakkaa, jos ei lakkaa niin juon juotavan jugurtin, joka on rasvatonta eikä sisällä lisättyä sokeria, yhessä pullossa on suurinpiirtein 130kcal, sitten päivän mittaan aina kun heikottaa, juon lisää mehua kun tarvii ja melkein joka ilta juon taas jugurtin.. Kalorit jää siis ehkä kolmannekseen-puoleen siitä miten alunperin suunnittelin syöväni... Parina päivänä viikossa keitän pussillisen romana soppaa, josta siitäkin jätän osan tomaattikeittoa ja kaikki pastat syömättä, joskus jaksan koko kupillisen, joskus en jaksa puoliakaan.. Siinäkin pussissa on muistaakseni alle 400kcal...
Muuta mä en sitten olekkaan hirveästi syönyt, paria kertaa lukuunottamatta, kun sorruin ahmimaan ja sit kun täti tarjos pullaa kun kävin siellä kahvilla, oli pakko ottaa jotain kun olin ihan kalpea ja kylmässä hiessä kun muutaman sata metriä kävelin tästä kotoa siihen, tuntu että on pakko ottaa jotain ettei ne epäile mitään.. Vaikka ei musta koon perusteella kyllä ihan heti ensimmäisenä epäilis että on syömishäiriö... En tiiä, jotenkin tuntu että sitä tuputettiin niin otin sitten pienimmän pullan minkä lautasella näin ja nakersin sen pieniä palasia kerrallaan ja huuhdoin sen alas puolella tölkillisellä mehua, koska ylläri pylläri, suu oli taas kerran niin kuiva että hyvä kun pysty puhumaan..
Osa musta on täysin tyytyväinen siihen miten syömishäiriönkin kanssa menee, tunnen saavuttamisen ylpeyttä, vaikka en oo vielä lähelläkään tavoitepainoani, mutta mä oon kuitenkin jo pudottanu 12kg! Se on jo muutenkin aika iso saavutus... Mutta sitten mun "terve" järki sanoo, että mun pitää alkaa syömään enemmän tai aiheutan vaan vahinkoa sisäelimilleni yms, ja jos en nyt yritä, pystynkö koskaan enää yrittää parantua? Onko se enää mahdollista jos jatkan vielä esim kuukauden näin? En tosiaan tiedä.. Mulla on kyllä todella luja tahto tietyistä asioista ja oon repiny itteni ylös sellasista henkisistä suonsilmistä että moni olis vaan luovuttanu, mutta mä oon aina noussut ja uponnut uudestaan, ja sama homma taas alusta... Tän asian suhteen se vaan ei ole niin mustavalkoista mitä todella haluan...
Mä kyllä ihan tosissaan säikähdin kun tajusin yön aikaan kuinka huonossa kunnossa mä oon loppujen lopuks, vaikka iloinen mieli onkin ollu jo jonkun aikaa.. Oon vaan huomaamattani samalla uponnut syömishäiriööni syvemmälle kun koskaan ennen... En oo koskaan voinu näin huonosti fyysisesti kun mitä nyt oon voinu jo ainakin kuukauden, ja kun se vaan pahenee koko ajan. En vaan ole tajunnu sitä, vaikka peilistä tuojottaa entisen kuulasihoisen, pullaposkisen possun sijaan nykyään tummuneet ja kellastuneet silmänympärykset ja verestävät silmät omaava lommoposkinen, kalpea haamu.. Siitä huolimatta tunnen inhoa melkein joka kerran kun näen itteni peilistä. "Ei vieläkään tarpeeksi laiha. LÄSKI." Joskus jopa kiroilen ääneen itelleni peilin edessä... Vaikka paino oliskin tippunu reilusti edellisestä päivästä, jos maha pömpöttää vähänkään, olen epäonnistunut. En ansaitse mitään.
Mun on kyllä nyt heti koitettava muistaa ja kirjottaa terapiavihkoon kaikki oireet mitä mulle on tullu tässä viimeaikoina.. Mun on otettava tää puheeks hoitajan kanssa.. Mun on saatava kontrolli takasin itelleni, ennen kun on liian myöhäistä, koska kuten aina, mä taistelen tätäkin vastaan täysin yksin, mulla ei ole koskaan ollut tukiverkostoa. Edes mun perhe ei halua edes tietää kaikkia mun ongelmia.. Niin se on aina ollut, ja uskon että niin se tulee olemaankin. Tosin sen jälkeen kun silvoin kummatkin käteni ja jalkani säpäleiks tuossa keväällä ja soitin porukoille ja kun ne näki ne haavat ja sen valtavan verilammikon... Siis mulla ei oo mitään hajua miten pystyin edes kävelemään sen jälkeen kun olin menettäny niin paljon verta... Anyways, sen jälkeen isä on melkein viikoittain laittanu tekstarin että miten menee.. Oon kaunistellu paljon, PALJON asioita sille, koska tiedän että isä ei kestäis nähdä sitä maailmaa mikä mun pään sisällä on... Eikä sekään paljon auta että isän vastaus kaikkeen on Jumala..
Mutta noh... otetaan taas kerran, askel kerrallaan, mun on pakko hokea tuota 24/7 päässäni joka asiassa etten ala hätäilemään ja säätämään turhia. Katotaan mitä hoitaja sanoo huomenna kun luen tuon oirelistan, että mitä sen mielestä pitäis tehdä.
keskiviikko 16. syyskuuta 2015
Mixed up
Äähh... On tullu syötyä ja nukuttua ihan liikaa tällä viikolla... Paitsi tänään! Tai noh, eilen.. Heräsin tokkuraisesta unensekaisesta tilasta aamulla 12 aikaan siihen että ihastukseni laittaa viestiä ja kyselee millanen olo on yms, ja sitten kysyy saako tulla käymään :D Olin lievästi sanottuna shokissa :D Noh, se sitten täällä mun kanssa himmaili ensin sellaset 4 tuntia ja lähti sitten toisen kaverin kanssa johonkin, ja potkin itteäni päähän kun en uskaltanu halata sitä, sit menin koneelle ja kuuntelin musiikkia, juttelin ihmisille yms ja samalla salaa toivon että se tulis vielä käymään.. Ainahan saa haaveilla, vai mitä? :D Noh, sitten tuleekin kyseiseltä henkilöltä viesti että mikä meno ja että väsyttääkö mua, sanoin että ei, niin seuraava kysymys olikin "Haittaako jos tuun vielä siinä käymään ennen ku meen himaan?"Ja se sitten tuli, ja oli jotain 3 tuntia.. :D Ja sitten kun se lähti, sain jopa aikaseks halata sitä, ja se meni hyvin :) Koko päivä meni niinkun niin nappiin kun vaan vois toivoa :D Tosin oishan se toki voinu pitempäänkin mun puolesta olla, mutta sen mutsi oli huolissaan niin sen piti lähteä sitten aikasemmin.. Mutta ei sekään oo pilannu mun fiilistä :D Oon ollu ihan täpinöissäni ja ihan hullun ilonen sisäisesti ja ehkä saatoin jopa paljastua siinä että tykkään siitä jo pelkän käytökseni perusteella, mutta ei sitä tuntunu ollenkaan haittaavan, päinvastoin... Ja siis koko päivänä ei ollu minkäänlaista selvää flirttiä mutta se fiilis oli kyllä niin mahtava että ihmettelen jos se ei olis sitä huomannu, välillä naurettiin molemmat kippurassa sängyllä :D Mutta päätin nyt vielä jatkaa tällä pokerface linjalla, voihan olla että tääkin ihastus menee pian ohi tai että se ei vastaa tunteisiin tms, niin parempi olla varovainen... Sain vähän sellasen käsityksen että se haluais viettää tulevaisuudessa enemmän aikaa yhessä kun mitä ollaan normaalisti nähty sattumalta melkein aina :D Ja oli paljon muitakin pieniä asioita mistä vois päätellä että jotain tunnetta silläkin on.. Esimerkiks vaikka se kun olin joskus ohimennen maininnu että minkälaisia sydänoireita mulla välillä on ja sillä on ihan samanlaisia.. Noh, tänään kun se tuli niin se yhtäkkiä sano että ootas mä toin sulle jotain.. Ja kaivo taskustaan beetasalpaajia, sano että oli ajatellu että mä voisin tarvita niitä kun sillä oli ylimääräsiä.. :) Hämmennyin niin paljon siinä vaiheessa jo pelkästään siitä että se oli ylipäätään ajatellu mua, että se koko tilanne sai mut ihan lukkoon ja koitin kädet täristen olla mahdollisimman cool niin en tajunnu edes kiittää kunnolla, olin vaa että "Joo, nää on kyllä tosi hyviä, kiitti":D Jälkeenpäiin ärsyttäny kun silleen menin lukkoon mutta se oli kyllä ehkä yks mun elämäni romanttisimpia hetkiä :D Ja kun just edellisenä iltana olin miettiny ja koitin telepaattisesti sanoa sille että "Hei, mä tykkään susta, pliis huomaa mut??" Niin sitten se onnistu yllättämään niin huomaavaisella tavalla että harvoin kukaan tommosta toiselle tekee...
Sen jälkeen kun se ekan kerran lähti, mulle tuli ihan hirveän tyhjä ja synkkä olo sisälle, ihan kun olisin ollu ontto sisältä... Vähän kun koko elämän valo olis vaan lähteny ovesta pihalle.. Mutta samaan aikaan olin niin innoissani että höpötin siitä kaikille joille oon kertonu edes koko ihastuksesta, jotka vaan sattu olemaan facessa ja soitinkin A:lle... :D Mulla oli muutenkin koko päivän välillä alkanu sydän hakkaamaan ihan hulluna niin kun makasin yksin sängyllä ja mietin mitä just oli tapahtunu nii mulla oli niin paljon perhosia mahassa ettei oo koskaan ollu, mä melkein oksensin sen takia, monta kertaa piti nieleskellä kun tuntu että nousee pikkuhiljaa kurkkuun.. Sydänkin hakkaili taas ihan omiaan nii muistin sitten että mullahan on niitä beetasalpaajia niin otin puolikkaan nii autto kyllä tosi paljon.. Sen jälkeen otin vielä 2 kertaa ihan rauhottavan kun kroppa ja mieli kävi niin ylikierroksilla että tuli hirveä olo.... Ja just kun olin todennu itelleni mielessäni että nonni, nyt oon saanu rauhotuttua, niin olisko menny jotain 3 minuuttia, niin jäbä laittaa viestin että saako tulla takasin tänne.. :D Siinä vaiheessahan se riemu vasta repes! :D
Yhessä vaiheessa se jopa kutsu jonkun kaverinsa käymään kun annoin luvan että saa tulla, niin se sen käyttäytyminen oli vähän sellasta isäntämäistä.. Huomasin sen jo sillon.. Itehän en niitä sen kavereita aikasemmin ollu nähnykkään mutta oli ihan mukavia, ne jopa kysy että saako nekin tulla jonkun ajan päästä takasin istuskelemaan nii Jäbä sano ekaks että kyllä sille käy, ja sit katto mua ja mäki sanoin että kyllä se käy, tottakai! :D Ja minähän pelkään vieraita ihmisiä kuollakseni... :D Ehkä se oli se Jäbän läsnäolo ja se miten älyttömän hyvin se päivä oli menny ihan alusta asti, niin oli niin hyvä olo ettei tullu mieleenkään pelätä ollenkaan... Mutta siis niin, se Jäbän koko olemus sinä aikana kun ne sen kaverit oli täällä, oli sellasta niin kun ihmisillä jotka on viettäny tosi paljon aikaa mun luona.. Aloin siitä miettimään että aikookohan se sitten alkaa käymään enemmän tai muuten viettämään enemmän aikaa mun kanssa.. Tämmösiä pieniä tilanteita oli hirveän paljon mitkä pisti miettimään että tykkääkö se musta ihan oikeasti vai onko se tosiaan noin kiltti, rento, avoi, ajattelevainen yms, kaikkia sen kavereita kohtaan... Vai oonko mä poikkeus.. Kun en oo sen kyllä hirveästi nähny tekevän kenellekkään esim sellasta että olis pyytämättä tuonu lääkettä ihan vaan koska saattaa tarvita sitä... Se kun on muutenkin aika vaikeaselkoinen tyyppi välillä, on ollu niin kauan kun oon tuntenu sen, aluks en ymmärtäny puoliakaan sen jutuista mutta sitten kun oppi kuuntelemaan ja ajattelemaan asioita vähän pidemmälle niin aloin ymmärtämään sen juttuja ihan kunnolla ja sillä hetkellä kun ekan kerran tajusin pysyväni mukana sen jutuissa, me oltiin isolla porukalla rannalla ja mä vaan makasin silmät kiinni pehmeällä viltillä monta tuntia ja kuuntelin sen juttuja ihan lumoutuneena.. Sillon mä ihastuin siihen... Ja siitäkin tulee huomenna täyteen 3 kuukautta.. :D Huhhuh.. Menny kyllä nopeesti aika.. Ja vasta pari viikkoa sitten taisin ekaa kertaa mainita kenellekkään että oon edes ihastunu.. Yleensä kerron heti kaikille mutta tää on ollu jotenkin niin erilaista kun aina ennen että oon vaan halunnu pitää sen itelläni salassa ja turvassa ja nauttinu siitä joka päivä... Tajusin tänään että en oo varmaan yli kahteen viikkoon ajatellu juuri ollenkaan mitään kun sitä.. :D Ihan hullua, mä luulin että olisin jo liian vanha tällaseen :D Ilmeisesti se sydän pysyy silti nuorena vaikka sitä kuinka pahoinpideltäis.. :)
Sen verran kyllä tosiaan päätin tänään kun tässä yöllä oon yksinään miettiny, että en kyllä lähde sanomaan tunteistani sille ennen kun oon 100%varma että sillä on samoja tunteita mua kohtaan.. Enkä esim alota mitään flirttiä tai mitään, jos se alottaa niin kyllä mä siihen tietty vastaan mutta ite koitan pitää edelleen pään kylmänä ja keskittyä vaan tutustumaan ja pitämään hauskaa yhdessä... Mulla on vähän sellanen fiilis että jos tähän tilanteeseen, kun otetaan ihan kaikki huomioon, iskettäis vielä parisuhde keskelle niin siinä olis liikaa käsiteltävää kummallekkin.. Ehkä jossain vaiheessa jos asiat nyt ei toiseen suuntaan yhtäkkiä muutu, sallin itseni miettiä asiaa uudelleen mutta nyt ainakin jonkun aikaa otan ihan chillisti vaan :) Tai ainakin yritän, koskaan ei voi tietää millon Jäbä yllättää jotenkin, se tuli tänään kyllä huomattua useaan otteeseen :D Ja hyvä niin :)
Oon kyllä yllättyny itestäni tässä koko asiassa.. Yleensä oon hirveän päällekäyvä ja haluan "varata" sen toisen ihmisen heti ja mitä vakavammin niin sen parempi, mutta nyt mulle ei tulis mieleenkään alkaa hoputtaa tätä asiaa yhtään mitenkään, antaa sen tapahtua jos tapahtuu ja jos ei, oonpahan saanu nauttia taas ihastuksen tunteesta oikeen kunnolla ja oon oppinu itestäni uutta ja kasvanu ihmisenä, unohtamatta tietenkään ihan vaan sitä kuinka hauskaa on ollu :) Mä en oikeastaan voi tällä tavalla hävitä mitenkään. :)
Mutta se on kyllä ihan älyttömän hieno tunne kun huomaa aina välillä että se toinen on ajatellu sua yksin ollessaan... :) Oon kyllä vieläkin vähän hämmentyny siitä :D Voi kyllä olla että mulla kestää päiviä ennen kun mä pystyn taas ajatelemaan normaalisti ja jotain muuta kun tätä päivää.. :D En edes muista millon olisin tällasia ilon, onnen ja hyvän fiiliksen tuntemuksia tuntenu ennen tätä.. Ja kun samalle päivälle on tullu niitä niin paljon ja kaikki niin erilaisia mutta mahtavia :D En mä osaa edes kuvailla enää, alkaa väsymys jo painaa ja lihaksiin sattuu mutta tuntuu että vois vaan kirjottaa tapahtumia ja oloja ylös vielä päivän putkeen :D Kavereilla varmaan joillakin menny järki tänään ku oon höpöttäny niin innoissani :D Vaikka jotkut asiat ei ehkä kuullosta niin isoilta mutta mulle ne merkitsi ja ne sai miettimään ihan hirveästi... Kyllä harvoin on tällasia päiviä. :)
Tänään onnistuin jopa olemaan taas vähän syömättäkin tuon alkuviikon "mässäilyn" jälkeen.. No en mä mitään hirveitä syöny kuitenkaan onneks, maanantaina juotava jugurtti, tomaattikeittoa kupillinen ilman pastaa niinkun aina, nuudelipaketti ja pieni suklaapatukka. Tiistaina söin sit muistaakseni jugurtin ja tomaattikeittoa.. Tänään vasta illalla join Jäbän juotavan jugurtin lopun pois ja sit nyt aamuyöllä join kans jugurtin kun alko huimaamaan ja pyörryttämään tupakan jälkeen.. En ollu ees muistanu syödä koko päivänä, ei tullu mieleenkään eikä ollu yhtään nälkäkään.. Eipä mulla nyt viime viikkoina oo muutenkaan tuntunu nälkää juuri ollenkaan, keho on alkanu kai tottua siihen että saa vaan niukasti ravintoa ja kaiken nestemäisenä, mahalaukku on pienentyny hirveästi yms, niin nälkäkin on heikentyny. Välillä tulee kyllä sellasia himoja joitakin tiettyjä ruokia kohtaan että nyt jos sitä ois lähettyvillä niin söisin niin paljon kun vaan mahaan mahtuis, mutta nekin menee yleensä ohi kun vaan jaksaa odottaa, mehun juominen auttaa kanssa.
Mulle on viimesen 3 viikon aikana käyny monta kertaa niin että oon koko päivän juonu koko ajan ihan älyttömiä määriä vettä, niin se ei enää imeydy kunnolla kun ei oo syöny niin tulee sellanen kuivunu olo ja suu on ihan kuiva vaikka kuinka jois... Niissä oloissa on kyllä aika heikko olo muutenkin.. Mutta se yleensä helpottaa aina jos juo vaikka jugurtin..
Paino on tippunu kyllä ihan kivasti viimesen 3 viikon aikana... 4,3kg. Oon ihan tyytyväinen.. Mä merkkaan painon ylös aina maanantaisin että voin sitten maanantaina tai tiistaina syödä vähän enemmän stressaamatta niin kauheasti kun sen ehtii tiputtaa aina pois seuraavaan maanantaihin mennessä.. Kyllä mä yleensä joka aamu vaa'alla käyn, mutta merkkaan vaan maanantaisin. Ja kyllä se ahdistaa silti kun syö yhtenäkin päivänä vähänkään enemmän ja aamulla on paino noussu.. Siitä ei pääse mihinkään.. Mutta ajatus siitä että on aikaa tiputtaa se pois ennen sitä pelättyä maanantaina, helpottaa sitä ahdistusta.
Oon alkanu tosissaan nyt huomaamaan vaatteistani sen että oon laihtunu.. Yks kauluspaita mahtuu taas päälle ja housuja saa olla koko ajan nostelemassa :D Onhan se paljon tippunukkin, kun vielä puolisen vuotta sitten painoin 12,3kg enemmän.. Pitäis kyllä ostaa uudet rintsikat, mun rinnat on kutistunu tosi paljon.. Se ainoa kohta mikä sais ollakkin iso.. :D Oon huomannu laihtumisen myös ihan vaan kattomalla itteäni, lantiolta on lähteny hirveästi läskiä, kädet, jalat ja sormet on kaventunu ja mahakin on pienentyny tosi paljon... On siinä vieläkin kyllä poistettavaa, sellanen pieni löllö.. Inhottaa vaan hirveästi kun siitä lihomisesta tuli raskausarpia vähän kaikkialle eikä ne meinaa millään haalistua.. Pitäis muistaa rasvata mutta enhän minä sitä ikinä muista :D Mutta kaippa nekin ajan kanssa häviää kun jatkaa kutistumista.. :) Se on kyllä muuten kanssa iso syy miksen välttämättä halua parisuhdetta, kun häpeän kroppaani niin paljon.. Ajatuskin siitä että Jäbä näkis edes mun paljaan mahan, on niin hirveä etten oo halunnu edes ajatella mitään sellasta... Ja osaltaan se ruokkii syömishäiriötä vielä enemmän ja haluais olla toisen silmissä mahdollisimman hyvän näkönen... Mutta sitten taas toisaalta on tullu ajateltua niin paljon muutakin ettei oo ehtiny hirveästi stressaamaan siitä painosta, olisinkohan mä tällä viikolla vaan maanantaina käyny vaa'alla aamulla.. Tänä aamuna en ainakaan käynyt, enkä varmaan käy huomennakaan kun tää valvominen ja veden kittaaminen saa painon näyttämään ihan omiaan...
Laitoin herätyksen klo 12... Huomenna pitäis tulla joku nainen ostamaan multa tuon nomination rannekorun ja pitäis käydä kaupassa, sen verran on pakko skarpata huomenna.. Pitäis kyllä siivotakkin mutta voi jäädä taas haaveeks.. :D Vähän jännittää että riittääkö mun tupakat kun vaan toppa jäljellä ja vasta tiistaina tulee lisää rahaa.. Noh, onneks siitä korusta saa 10e sentään... Jospa se riittäis kaikkeen.. Oon joutunu laittamaan mun marsutkin myyntiin kun ei mulla ole varaa ostaa yhtään mitään ylimääräistä.. Kissoista en kyllä luovu vaikka henki menis, koska ilman niitä en pysty elämään, mutta marsut ei ole tullu niin läheisiks etteikö olis mahdollista luopua.. Kyllähän se harmittaa ja surettaa ihan hirveästi, mutta pakko mikä pakko.. Niillekkin ois parempi kun olis joku joka jaksais kunnolla hoitaa yms.. Itellä ei oo ollu oikeen jaksamista mihinkään muuhun kun heittää ruokaa ja vettä sillon kun kuppi tai pullo tyhjenee.. Kissojenkin laatikot on ollu monesti monta päivää siivoamatta.. Kyllähän mä nyt oon vähän koittanu skarpata ja jopa vähän onnistunukkin mutta kun ei vaan jaksa niin ei jaksa.. Mutta saa nyt nähdä ostaako joku nuo marsut, helpottais kyllä tilannetta huomattavasti, mutta en kyllä ihan kenelle tahansa kuitenkaan myy.. Ikävähän noita pötkylöitä tulee jos ne muualle muuttaa mutta ei voi mitään.. Hoidan rauhassa senkin asian..
Mutta jooh, epäilen kyllä vahvasti että kukaan noin pitkää ja sekavaa tekstiä jaksaa kokonaan lukea mutta tulipahan nyt päästettyä ainakin paineita ulos :D Nyt vois kääntyä selälleen ja kuunnella musiikkia jos jopa saiskin ihmeen kaupalla nukuttua vähän...
Sen jälkeen kun se ekan kerran lähti, mulle tuli ihan hirveän tyhjä ja synkkä olo sisälle, ihan kun olisin ollu ontto sisältä... Vähän kun koko elämän valo olis vaan lähteny ovesta pihalle.. Mutta samaan aikaan olin niin innoissani että höpötin siitä kaikille joille oon kertonu edes koko ihastuksesta, jotka vaan sattu olemaan facessa ja soitinkin A:lle... :D Mulla oli muutenkin koko päivän välillä alkanu sydän hakkaamaan ihan hulluna niin kun makasin yksin sängyllä ja mietin mitä just oli tapahtunu nii mulla oli niin paljon perhosia mahassa ettei oo koskaan ollu, mä melkein oksensin sen takia, monta kertaa piti nieleskellä kun tuntu että nousee pikkuhiljaa kurkkuun.. Sydänkin hakkaili taas ihan omiaan nii muistin sitten että mullahan on niitä beetasalpaajia niin otin puolikkaan nii autto kyllä tosi paljon.. Sen jälkeen otin vielä 2 kertaa ihan rauhottavan kun kroppa ja mieli kävi niin ylikierroksilla että tuli hirveä olo.... Ja just kun olin todennu itelleni mielessäni että nonni, nyt oon saanu rauhotuttua, niin olisko menny jotain 3 minuuttia, niin jäbä laittaa viestin että saako tulla takasin tänne.. :D Siinä vaiheessahan se riemu vasta repes! :D
Yhessä vaiheessa se jopa kutsu jonkun kaverinsa käymään kun annoin luvan että saa tulla, niin se sen käyttäytyminen oli vähän sellasta isäntämäistä.. Huomasin sen jo sillon.. Itehän en niitä sen kavereita aikasemmin ollu nähnykkään mutta oli ihan mukavia, ne jopa kysy että saako nekin tulla jonkun ajan päästä takasin istuskelemaan nii Jäbä sano ekaks että kyllä sille käy, ja sit katto mua ja mäki sanoin että kyllä se käy, tottakai! :D Ja minähän pelkään vieraita ihmisiä kuollakseni... :D Ehkä se oli se Jäbän läsnäolo ja se miten älyttömän hyvin se päivä oli menny ihan alusta asti, niin oli niin hyvä olo ettei tullu mieleenkään pelätä ollenkaan... Mutta siis niin, se Jäbän koko olemus sinä aikana kun ne sen kaverit oli täällä, oli sellasta niin kun ihmisillä jotka on viettäny tosi paljon aikaa mun luona.. Aloin siitä miettimään että aikookohan se sitten alkaa käymään enemmän tai muuten viettämään enemmän aikaa mun kanssa.. Tämmösiä pieniä tilanteita oli hirveän paljon mitkä pisti miettimään että tykkääkö se musta ihan oikeasti vai onko se tosiaan noin kiltti, rento, avoi, ajattelevainen yms, kaikkia sen kavereita kohtaan... Vai oonko mä poikkeus.. Kun en oo sen kyllä hirveästi nähny tekevän kenellekkään esim sellasta että olis pyytämättä tuonu lääkettä ihan vaan koska saattaa tarvita sitä... Se kun on muutenkin aika vaikeaselkoinen tyyppi välillä, on ollu niin kauan kun oon tuntenu sen, aluks en ymmärtäny puoliakaan sen jutuista mutta sitten kun oppi kuuntelemaan ja ajattelemaan asioita vähän pidemmälle niin aloin ymmärtämään sen juttuja ihan kunnolla ja sillä hetkellä kun ekan kerran tajusin pysyväni mukana sen jutuissa, me oltiin isolla porukalla rannalla ja mä vaan makasin silmät kiinni pehmeällä viltillä monta tuntia ja kuuntelin sen juttuja ihan lumoutuneena.. Sillon mä ihastuin siihen... Ja siitäkin tulee huomenna täyteen 3 kuukautta.. :D Huhhuh.. Menny kyllä nopeesti aika.. Ja vasta pari viikkoa sitten taisin ekaa kertaa mainita kenellekkään että oon edes ihastunu.. Yleensä kerron heti kaikille mutta tää on ollu jotenkin niin erilaista kun aina ennen että oon vaan halunnu pitää sen itelläni salassa ja turvassa ja nauttinu siitä joka päivä... Tajusin tänään että en oo varmaan yli kahteen viikkoon ajatellu juuri ollenkaan mitään kun sitä.. :D Ihan hullua, mä luulin että olisin jo liian vanha tällaseen :D Ilmeisesti se sydän pysyy silti nuorena vaikka sitä kuinka pahoinpideltäis.. :)
Sen verran kyllä tosiaan päätin tänään kun tässä yöllä oon yksinään miettiny, että en kyllä lähde sanomaan tunteistani sille ennen kun oon 100%varma että sillä on samoja tunteita mua kohtaan.. Enkä esim alota mitään flirttiä tai mitään, jos se alottaa niin kyllä mä siihen tietty vastaan mutta ite koitan pitää edelleen pään kylmänä ja keskittyä vaan tutustumaan ja pitämään hauskaa yhdessä... Mulla on vähän sellanen fiilis että jos tähän tilanteeseen, kun otetaan ihan kaikki huomioon, iskettäis vielä parisuhde keskelle niin siinä olis liikaa käsiteltävää kummallekkin.. Ehkä jossain vaiheessa jos asiat nyt ei toiseen suuntaan yhtäkkiä muutu, sallin itseni miettiä asiaa uudelleen mutta nyt ainakin jonkun aikaa otan ihan chillisti vaan :) Tai ainakin yritän, koskaan ei voi tietää millon Jäbä yllättää jotenkin, se tuli tänään kyllä huomattua useaan otteeseen :D Ja hyvä niin :)
Oon kyllä yllättyny itestäni tässä koko asiassa.. Yleensä oon hirveän päällekäyvä ja haluan "varata" sen toisen ihmisen heti ja mitä vakavammin niin sen parempi, mutta nyt mulle ei tulis mieleenkään alkaa hoputtaa tätä asiaa yhtään mitenkään, antaa sen tapahtua jos tapahtuu ja jos ei, oonpahan saanu nauttia taas ihastuksen tunteesta oikeen kunnolla ja oon oppinu itestäni uutta ja kasvanu ihmisenä, unohtamatta tietenkään ihan vaan sitä kuinka hauskaa on ollu :) Mä en oikeastaan voi tällä tavalla hävitä mitenkään. :)
Mutta se on kyllä ihan älyttömän hieno tunne kun huomaa aina välillä että se toinen on ajatellu sua yksin ollessaan... :) Oon kyllä vieläkin vähän hämmentyny siitä :D Voi kyllä olla että mulla kestää päiviä ennen kun mä pystyn taas ajatelemaan normaalisti ja jotain muuta kun tätä päivää.. :D En edes muista millon olisin tällasia ilon, onnen ja hyvän fiiliksen tuntemuksia tuntenu ennen tätä.. Ja kun samalle päivälle on tullu niitä niin paljon ja kaikki niin erilaisia mutta mahtavia :D En mä osaa edes kuvailla enää, alkaa väsymys jo painaa ja lihaksiin sattuu mutta tuntuu että vois vaan kirjottaa tapahtumia ja oloja ylös vielä päivän putkeen :D Kavereilla varmaan joillakin menny järki tänään ku oon höpöttäny niin innoissani :D Vaikka jotkut asiat ei ehkä kuullosta niin isoilta mutta mulle ne merkitsi ja ne sai miettimään ihan hirveästi... Kyllä harvoin on tällasia päiviä. :)
Tänään onnistuin jopa olemaan taas vähän syömättäkin tuon alkuviikon "mässäilyn" jälkeen.. No en mä mitään hirveitä syöny kuitenkaan onneks, maanantaina juotava jugurtti, tomaattikeittoa kupillinen ilman pastaa niinkun aina, nuudelipaketti ja pieni suklaapatukka. Tiistaina söin sit muistaakseni jugurtin ja tomaattikeittoa.. Tänään vasta illalla join Jäbän juotavan jugurtin lopun pois ja sit nyt aamuyöllä join kans jugurtin kun alko huimaamaan ja pyörryttämään tupakan jälkeen.. En ollu ees muistanu syödä koko päivänä, ei tullu mieleenkään eikä ollu yhtään nälkäkään.. Eipä mulla nyt viime viikkoina oo muutenkaan tuntunu nälkää juuri ollenkaan, keho on alkanu kai tottua siihen että saa vaan niukasti ravintoa ja kaiken nestemäisenä, mahalaukku on pienentyny hirveästi yms, niin nälkäkin on heikentyny. Välillä tulee kyllä sellasia himoja joitakin tiettyjä ruokia kohtaan että nyt jos sitä ois lähettyvillä niin söisin niin paljon kun vaan mahaan mahtuis, mutta nekin menee yleensä ohi kun vaan jaksaa odottaa, mehun juominen auttaa kanssa.
Mulle on viimesen 3 viikon aikana käyny monta kertaa niin että oon koko päivän juonu koko ajan ihan älyttömiä määriä vettä, niin se ei enää imeydy kunnolla kun ei oo syöny niin tulee sellanen kuivunu olo ja suu on ihan kuiva vaikka kuinka jois... Niissä oloissa on kyllä aika heikko olo muutenkin.. Mutta se yleensä helpottaa aina jos juo vaikka jugurtin..
Paino on tippunu kyllä ihan kivasti viimesen 3 viikon aikana... 4,3kg. Oon ihan tyytyväinen.. Mä merkkaan painon ylös aina maanantaisin että voin sitten maanantaina tai tiistaina syödä vähän enemmän stressaamatta niin kauheasti kun sen ehtii tiputtaa aina pois seuraavaan maanantaihin mennessä.. Kyllä mä yleensä joka aamu vaa'alla käyn, mutta merkkaan vaan maanantaisin. Ja kyllä se ahdistaa silti kun syö yhtenäkin päivänä vähänkään enemmän ja aamulla on paino noussu.. Siitä ei pääse mihinkään.. Mutta ajatus siitä että on aikaa tiputtaa se pois ennen sitä pelättyä maanantaina, helpottaa sitä ahdistusta.
Oon alkanu tosissaan nyt huomaamaan vaatteistani sen että oon laihtunu.. Yks kauluspaita mahtuu taas päälle ja housuja saa olla koko ajan nostelemassa :D Onhan se paljon tippunukkin, kun vielä puolisen vuotta sitten painoin 12,3kg enemmän.. Pitäis kyllä ostaa uudet rintsikat, mun rinnat on kutistunu tosi paljon.. Se ainoa kohta mikä sais ollakkin iso.. :D Oon huomannu laihtumisen myös ihan vaan kattomalla itteäni, lantiolta on lähteny hirveästi läskiä, kädet, jalat ja sormet on kaventunu ja mahakin on pienentyny tosi paljon... On siinä vieläkin kyllä poistettavaa, sellanen pieni löllö.. Inhottaa vaan hirveästi kun siitä lihomisesta tuli raskausarpia vähän kaikkialle eikä ne meinaa millään haalistua.. Pitäis muistaa rasvata mutta enhän minä sitä ikinä muista :D Mutta kaippa nekin ajan kanssa häviää kun jatkaa kutistumista.. :) Se on kyllä muuten kanssa iso syy miksen välttämättä halua parisuhdetta, kun häpeän kroppaani niin paljon.. Ajatuskin siitä että Jäbä näkis edes mun paljaan mahan, on niin hirveä etten oo halunnu edes ajatella mitään sellasta... Ja osaltaan se ruokkii syömishäiriötä vielä enemmän ja haluais olla toisen silmissä mahdollisimman hyvän näkönen... Mutta sitten taas toisaalta on tullu ajateltua niin paljon muutakin ettei oo ehtiny hirveästi stressaamaan siitä painosta, olisinkohan mä tällä viikolla vaan maanantaina käyny vaa'alla aamulla.. Tänä aamuna en ainakaan käynyt, enkä varmaan käy huomennakaan kun tää valvominen ja veden kittaaminen saa painon näyttämään ihan omiaan...
Laitoin herätyksen klo 12... Huomenna pitäis tulla joku nainen ostamaan multa tuon nomination rannekorun ja pitäis käydä kaupassa, sen verran on pakko skarpata huomenna.. Pitäis kyllä siivotakkin mutta voi jäädä taas haaveeks.. :D Vähän jännittää että riittääkö mun tupakat kun vaan toppa jäljellä ja vasta tiistaina tulee lisää rahaa.. Noh, onneks siitä korusta saa 10e sentään... Jospa se riittäis kaikkeen.. Oon joutunu laittamaan mun marsutkin myyntiin kun ei mulla ole varaa ostaa yhtään mitään ylimääräistä.. Kissoista en kyllä luovu vaikka henki menis, koska ilman niitä en pysty elämään, mutta marsut ei ole tullu niin läheisiks etteikö olis mahdollista luopua.. Kyllähän se harmittaa ja surettaa ihan hirveästi, mutta pakko mikä pakko.. Niillekkin ois parempi kun olis joku joka jaksais kunnolla hoitaa yms.. Itellä ei oo ollu oikeen jaksamista mihinkään muuhun kun heittää ruokaa ja vettä sillon kun kuppi tai pullo tyhjenee.. Kissojenkin laatikot on ollu monesti monta päivää siivoamatta.. Kyllähän mä nyt oon vähän koittanu skarpata ja jopa vähän onnistunukkin mutta kun ei vaan jaksa niin ei jaksa.. Mutta saa nyt nähdä ostaako joku nuo marsut, helpottais kyllä tilannetta huomattavasti, mutta en kyllä ihan kenelle tahansa kuitenkaan myy.. Ikävähän noita pötkylöitä tulee jos ne muualle muuttaa mutta ei voi mitään.. Hoidan rauhassa senkin asian..
Mutta jooh, epäilen kyllä vahvasti että kukaan noin pitkää ja sekavaa tekstiä jaksaa kokonaan lukea mutta tulipahan nyt päästettyä ainakin paineita ulos :D Nyt vois kääntyä selälleen ja kuunnella musiikkia jos jopa saiskin ihmeen kaupalla nukuttua vähän...
tiistai 15. syyskuuta 2015
Epäonnistumus
okei, pääsin siihen painoon ja vielä alemmaskin, mitä halusin maanantaiks, mutta silti... Menin eilen tunkemaan naamaani nuudeleita, juotavan jugurtin, tomaattikeittoa ja suklaapatukan... Eli noin 1000+ kcal.. Ihan liikaa. Oon nyt kolmatta päivää selvinpäin putkeen ja tosiaan toivon että posti tuo jotain tähän ruokahaluun... Tai noh, ei mulla kyllä mikään hirveä nälkä ole, mutta läski olo kuitenkin. Ja väsynyt... Oon laihtunut 3 viikossa 4,3kg. Ihan hyvin. Ehtisin tätä menoa laihtua jouluun mennessä vielä 12kg... Kun vaan en nyt sortuis syömään...
Tänään tulee taas hoitaja käymään, se kertoo mulle lääkärinajan, jolle hoitaja tulee mukaan.. Mun lääkäri siis vaihdetaan. Sitä oonkin toivonut. Määräs se mulle onneks opamoxeja, joita tuli eilen pahaan oloon ja nukkumiseen syötyä sen 8kpl.. Ja määrätty annos on 2x 15mg päivässä.. Eli söin eilen 120mg... :D No.. Jos tänään saan mitä toivon saavani, jää nuo moksit laatikkoon pyörimään kun en niitä enää tarvii :P
Tänään tulee taas hoitaja käymään, se kertoo mulle lääkärinajan, jolle hoitaja tulee mukaan.. Mun lääkäri siis vaihdetaan. Sitä oonkin toivonut. Määräs se mulle onneks opamoxeja, joita tuli eilen pahaan oloon ja nukkumiseen syötyä sen 8kpl.. Ja määrätty annos on 2x 15mg päivässä.. Eli söin eilen 120mg... :D No.. Jos tänään saan mitä toivon saavani, jää nuo moksit laatikkoon pyörimään kun en niitä enää tarvii :P
torstai 10. syyskuuta 2015
Jaa että syömään vai??
Hoitaja kävi taas tänään.. tällä kertaa puheenaiheena oli lähinnä mun nukkuminen ja aggressiokohtaukset.. Hoitaja oli sitä mieltä että nuo aggressiokohtaukset on ihan positiivinenkin asia, se kun kertoo siitä että joku tunnelaatikko mielen sisällä vuotaa jo yli, sitten tulee ärsyke joka saa sen räjähtämään hetkellisesti.. Olin koko teini-ikäni aika aggressiivinen ihminen enkä sietny paskaa keneltäkään.. Viime vuosien aikana en sitten muuta ole tehnykkään kun ottanu ihmisten paskaa vastaan ja sulkenu sen kaiken sisääni. Nyt se kaikki alkaa kostautua.. Ei mulle, vaan kaikille muille. Kerroin fantasioivani väkivallasta pitkästä aikaa.. Lapsena ja teininä tein niin aika usein, noin 20-vuotiaaks asti vedin ihmisiä rehellisesti turpaan jos tarpeeks pahasti meni hermot, sitten päätin muuttaa itseäni ja tulin passiiviseksi itsensätuhoajaksi. Nyt se tuhoamisen tarve alkaa taas ulottua muihinkin ihmisiin.. Jälleen kerran. Tällä hetkellä nuo aggressiot on vielä pysynyt hallinnassa, mutta veikkaan että ei mene enää kauaa että alkaa jotain vahinkoa tapahtumaan ympäristölleni.. Kaverin kanssa vitsailtiin että kohta mä oon joko suljetulla osastolla (taas vaihteeks) pakkopaidassa ja suu täynnä bentsoja, tai sit vankimielisairaalassa... :D En tiiä oikeen itekkään miten tähän muutokseen suhtaudun.. En mä 24/7 ole riehumassa, mutta esimerkiks tämä päivä on ollut aika aggressiivisia ajatuksia täynnä.. En voi sanoa ettenkö olis suunnitellu esim kostoa väkivallalla tässä lähipäivinä jotain ihmistä kohtaan, mutta voin sanoa että päätin olla tekemättä niin.
Kun tuommosesta asiasta puhuin yhtäkkiä ja kerroin millanen ihminen olin sillon kun vielä väkivaltaa harrastin, mun hoitaja ei meinannu uskoa korviaan, se sanokin ettei olis musta ikinä uskonu että mun pään sisällä tapahtuu tällasta. Kerroin sille ihmisistä joita oon lyöny ja minkä takia, miten peloton olin sillon, muhun ei saanu pelkoa vaikka baarissa joku mc-kerhon johtojätkä nappas niskasta kiinni. Pidin pokkani ja katoin jätkää suoraan silmiin, valitsin sanani tarkasti, huitasin portsarille että lähtee menee, ei mulla ole hätää, ja hetken päästä tämä pomomies päästi irti ja pyysi multa anteeks. Viime vuosia on hallinnu mun elämässä pelot, paniikkikohtaukset ja kaiken pahan olon varastointi, ei sen purkaminen, ja jos oonkin purkanut, oon purkanut sen itteeni.
Hoitaja käski seuraavan aggressiokohtauksen jälkeen miettiä mistä se taas tuli, koittaa päästä vähän pintaa syvemmälle. Täytyy koittaa pitää mielessä.
Mulla on kyllä pieni aavistus mikä on myös osaltaan saanu mun padot pikkuhiljaa rakoilemaan, ja se on nuo aineet... Oon lauantain jälkeen ollu yhen päivän selvinpäin, enkä sitäkään vapaaehtoisesti, se oli aikalailla perseestä. Varsinkin kun koko päivän odotin taas turhaan että kaveri olis tuonu helpotusta, mutta eipä taaskaan tullu sillon kun sovittiin. Ja sen seurauksena patosin taas kerran lisää aggressiota sisääni.. Mutta se on kyllä sen verran tärkeä ystävä etten sitä pystyis varmaan koskaan satuttamaan. Luultavasti joku muu saa kärsiä sen tekojen seuraukset jos tää lähtee käsistä..
Loppuajalla hoitaja kyseli sitten syömisistä ja painosta, kerroin rehellisesti. Se sano että voitais joku kerta mennä käymään jossain ulkona syömässä, se jopa keksi ravintolan valmiiks ja luetteli mitä sieltä saa, kysy onko siellä sellasta mitä mä voisin kuvitella syöväni. Sanoin että joo... Eiköhän.. Mutta sain vielä ainakin ens viikon aikaa tottua ajatukseen. Kyllä se mua aika paljon ahdistaa, että joutuu ensinnäkään syömään ja vielä toisen nähden, julkisella paikalla... Mä kun en käy ihmisten ilmoilla kun pakon edessä muutenkin koska ahdistaa, niin sitten pitäis vielä syödä jotain ihmisten nähden... Juu en lupaa että onnistuu..
Ens viikolle se sitten haluskin varata mulle 2 aikaa, tiistaina ja perjantaina. En tiiä, varmaan huolestu noista mun aggressioista, kun ensimmäistä kertaa niistä mainitsin, ja miten oudolta se mun suusta kuullosti kun kerroin suunnitelleeni yhen ihmisen hakkaamista kostona, ja olin jopa miettiny pyytäväni yhtä vanhaa kaveria avuks siihen.. Kyllä mä päätin olla toteuttamatta sitä, mutta en kertonu että mä kyllä otin jo yhteyttä siihen vanhaan kaveriin, jonka kanssa en oo vuoteen ollu tekemisissä.. Sillä on taas vaihteeks käsi paskana tappelemisen seurauksena, oli se leikattukin ja taas uus tappelu tiedossa, mutta käsi leikkauksen jäljiltä käyttökelvoton... Eli ei se olis edes nyt onnistunukkaan. Ja jos toteuttaisin suunnitelmani, mä saisin siitä sen verran seuraamuksia, lähinnä tietyt ihmiset ja kontaktit häviäis, joten päätin että parempi vaan antaa olla. Vaikka kyseinen jätkä sais mitä ansaitsee.. Sen takia esim mun syömishäiriö taas puhkes.. Mutta jos kuulen että se on musta jotain paskapuheita levitelly, käyn henkilökohtaisesti "moikkaamassa"... Ja mulla on pieni aavistus että niin se on tehnyt, mutta en ole varma vielä. Seurailtava jonkun aikaa tilannetta..
Mä söin eilen ihan liikaa ja paino on sen takia taas noussut.. Vaikka maha onkin sekasin koska menkat, tuntuu ettei se paino vaan millään putoa takasin siihen x2,2:een... Ens viikolla haluaisin tosiaan olla jo x1:n puolella, joten on katottava nyt tarkkaan nää muutama päivä.. Tänään en oo syöny vielä mitään, toinen muki omenamehua menossa, muuten menny vettä ja röökiä.. Eikä edes heikota, kun en ole selvinpäin tänäänkään. Aamulla oli hirveä olo kun heräsin mutta se meni onneks ohi.
Roikun vähän kielekkeen reunalla.. Mulla on rahaa, enkä oikeastaan tarvii mitään, joten houkutus päihtymiseen on aika suuri... Laskujeni mukaan mulla on nyt tarpeeks pysyäkseni tietyn asteisessa päihtymyksessä vielä sellaset pari, ehkä kolme päivää, mutta sen jälkeen on taas kaikki loppu... Sitten kun tuota rahaakin nyt varmaan on jonkun verran ylimääräistä, mietin ostanko lisää vai en, ja jos ostan, mitä ostan. Yks on sellanen joka on mulle hyödyllinen päihde, mutta sitten taas kun miettii miten paljon sitä on nyt viimeaikoina mennyt, en tiiä olenko kohta koukussa siihen... Selvinpäin vaan ei mistään tunnu tulevan mitään.. Lääkkeitäkin varmaan on taas uusia tiedossa, ainakin uudet rauhottavat pitäis saada ja unilääkkeet... Ne saan ehkä huomenna tai ens viikolla. Riippuu ihan lääkäristä. Piti hoitajalle sanoa että diapamit pitää vaihtaa opamoxiin, kun diapamit ei enää toimi vaikka söis kourallisen kerralla.. Mä nyt vaan en rehellisesti sanottuna pärjää enkä halua olla selvinpäin päivääkään...
Kun tuommosesta asiasta puhuin yhtäkkiä ja kerroin millanen ihminen olin sillon kun vielä väkivaltaa harrastin, mun hoitaja ei meinannu uskoa korviaan, se sanokin ettei olis musta ikinä uskonu että mun pään sisällä tapahtuu tällasta. Kerroin sille ihmisistä joita oon lyöny ja minkä takia, miten peloton olin sillon, muhun ei saanu pelkoa vaikka baarissa joku mc-kerhon johtojätkä nappas niskasta kiinni. Pidin pokkani ja katoin jätkää suoraan silmiin, valitsin sanani tarkasti, huitasin portsarille että lähtee menee, ei mulla ole hätää, ja hetken päästä tämä pomomies päästi irti ja pyysi multa anteeks. Viime vuosia on hallinnu mun elämässä pelot, paniikkikohtaukset ja kaiken pahan olon varastointi, ei sen purkaminen, ja jos oonkin purkanut, oon purkanut sen itteeni.
Hoitaja käski seuraavan aggressiokohtauksen jälkeen miettiä mistä se taas tuli, koittaa päästä vähän pintaa syvemmälle. Täytyy koittaa pitää mielessä.
Mulla on kyllä pieni aavistus mikä on myös osaltaan saanu mun padot pikkuhiljaa rakoilemaan, ja se on nuo aineet... Oon lauantain jälkeen ollu yhen päivän selvinpäin, enkä sitäkään vapaaehtoisesti, se oli aikalailla perseestä. Varsinkin kun koko päivän odotin taas turhaan että kaveri olis tuonu helpotusta, mutta eipä taaskaan tullu sillon kun sovittiin. Ja sen seurauksena patosin taas kerran lisää aggressiota sisääni.. Mutta se on kyllä sen verran tärkeä ystävä etten sitä pystyis varmaan koskaan satuttamaan. Luultavasti joku muu saa kärsiä sen tekojen seuraukset jos tää lähtee käsistä..
Loppuajalla hoitaja kyseli sitten syömisistä ja painosta, kerroin rehellisesti. Se sano että voitais joku kerta mennä käymään jossain ulkona syömässä, se jopa keksi ravintolan valmiiks ja luetteli mitä sieltä saa, kysy onko siellä sellasta mitä mä voisin kuvitella syöväni. Sanoin että joo... Eiköhän.. Mutta sain vielä ainakin ens viikon aikaa tottua ajatukseen. Kyllä se mua aika paljon ahdistaa, että joutuu ensinnäkään syömään ja vielä toisen nähden, julkisella paikalla... Mä kun en käy ihmisten ilmoilla kun pakon edessä muutenkin koska ahdistaa, niin sitten pitäis vielä syödä jotain ihmisten nähden... Juu en lupaa että onnistuu..
Ens viikolle se sitten haluskin varata mulle 2 aikaa, tiistaina ja perjantaina. En tiiä, varmaan huolestu noista mun aggressioista, kun ensimmäistä kertaa niistä mainitsin, ja miten oudolta se mun suusta kuullosti kun kerroin suunnitelleeni yhen ihmisen hakkaamista kostona, ja olin jopa miettiny pyytäväni yhtä vanhaa kaveria avuks siihen.. Kyllä mä päätin olla toteuttamatta sitä, mutta en kertonu että mä kyllä otin jo yhteyttä siihen vanhaan kaveriin, jonka kanssa en oo vuoteen ollu tekemisissä.. Sillä on taas vaihteeks käsi paskana tappelemisen seurauksena, oli se leikattukin ja taas uus tappelu tiedossa, mutta käsi leikkauksen jäljiltä käyttökelvoton... Eli ei se olis edes nyt onnistunukkaan. Ja jos toteuttaisin suunnitelmani, mä saisin siitä sen verran seuraamuksia, lähinnä tietyt ihmiset ja kontaktit häviäis, joten päätin että parempi vaan antaa olla. Vaikka kyseinen jätkä sais mitä ansaitsee.. Sen takia esim mun syömishäiriö taas puhkes.. Mutta jos kuulen että se on musta jotain paskapuheita levitelly, käyn henkilökohtaisesti "moikkaamassa"... Ja mulla on pieni aavistus että niin se on tehnyt, mutta en ole varma vielä. Seurailtava jonkun aikaa tilannetta..
Mä söin eilen ihan liikaa ja paino on sen takia taas noussut.. Vaikka maha onkin sekasin koska menkat, tuntuu ettei se paino vaan millään putoa takasin siihen x2,2:een... Ens viikolla haluaisin tosiaan olla jo x1:n puolella, joten on katottava nyt tarkkaan nää muutama päivä.. Tänään en oo syöny vielä mitään, toinen muki omenamehua menossa, muuten menny vettä ja röökiä.. Eikä edes heikota, kun en ole selvinpäin tänäänkään. Aamulla oli hirveä olo kun heräsin mutta se meni onneks ohi.
Roikun vähän kielekkeen reunalla.. Mulla on rahaa, enkä oikeastaan tarvii mitään, joten houkutus päihtymiseen on aika suuri... Laskujeni mukaan mulla on nyt tarpeeks pysyäkseni tietyn asteisessa päihtymyksessä vielä sellaset pari, ehkä kolme päivää, mutta sen jälkeen on taas kaikki loppu... Sitten kun tuota rahaakin nyt varmaan on jonkun verran ylimääräistä, mietin ostanko lisää vai en, ja jos ostan, mitä ostan. Yks on sellanen joka on mulle hyödyllinen päihde, mutta sitten taas kun miettii miten paljon sitä on nyt viimeaikoina mennyt, en tiiä olenko kohta koukussa siihen... Selvinpäin vaan ei mistään tunnu tulevan mitään.. Lääkkeitäkin varmaan on taas uusia tiedossa, ainakin uudet rauhottavat pitäis saada ja unilääkkeet... Ne saan ehkä huomenna tai ens viikolla. Riippuu ihan lääkäristä. Piti hoitajalle sanoa että diapamit pitää vaihtaa opamoxiin, kun diapamit ei enää toimi vaikka söis kourallisen kerralla.. Mä nyt vaan en rehellisesti sanottuna pärjää enkä halua olla selvinpäin päivääkään...
keskiviikko 9. syyskuuta 2015
i just don't eat
Tänään söin... Jopa lautasellisen kermaperunaa ja lihapullia... Onneks en muuta, ja onneks on maha sekasin.
En oo tarvinnut thinspoa moneen päivään, kun ei vaan ole ollu nälkä, paitsi tänään. Ei oo tullu oikeen syötyä muutenkaan.. Ehkä jugurtin tai pari päivässä.. Ai nii ja söin aamulla tomaattikeittoa kanssa, tosin puolet kaatu sänkyyn :D
Paino edelleen x2,2.. Jos ens viikoks pääsis x1:n puolelle... :)
En oo tarvinnut thinspoa moneen päivään, kun ei vaan ole ollu nälkä, paitsi tänään. Ei oo tullu oikeen syötyä muutenkaan.. Ehkä jugurtin tai pari päivässä.. Ai nii ja söin aamulla tomaattikeittoa kanssa, tosin puolet kaatu sänkyyn :D
Paino edelleen x2,2.. Jos ens viikoks pääsis x1:n puolelle... :)
tiistai 8. syyskuuta 2015
Unettomuus vol 899
Juu eipä taas paljoa tullu nukuttua... noin 5 tuntia, sekin vasta aamulla... Hoitajalle laitoin yöllä viestin etten pysty nukkumaan eikä pamit toimi enää ollenkaan. Käski koittaa vielä 2 yötä jos onnistuisin nukkumaan.. Jotenkin en jaksa uskoa siihen..
Paino x2,3.. Ei mulle vaan maistu ruoka.. Eilen "söin" 2 juotavaa jugurttia, toissapäivänä yhden ja sitä ennen söin perjantaina, en vaan yhtään muista mitä... Oon sen jälkeen valvonu 2 yötä niin ei mikään ihmekkään että aivot ei toimi.
Heikotuksesta ja horjumisesta on tullut mulle arkipäivää. Toisaalta toivon että saisin syötyä jotain, mutta se ei vaan onnistu. Ajatuskin kuvottaa. Jugurttiakin juodessa mun on koitettava keskittyä johonkin muuhun, etten ala ajattelemaan sitä mitä oon tekemässä.
Elän harmaassa sumussa, jolla ei ole muistia, ajantajua tai tarpeita, poislukien veden juonti, tupakointi ja se että paino putoaa.
Mä en jaksa tätä enää kauaa.. Ennemmin tai myöhemmin joko mun kroppa tai mieli antaa periksi, saa nähdä kumpi ehtii ensin..
Haluan nukkua.
Paino x2,3.. Ei mulle vaan maistu ruoka.. Eilen "söin" 2 juotavaa jugurttia, toissapäivänä yhden ja sitä ennen söin perjantaina, en vaan yhtään muista mitä... Oon sen jälkeen valvonu 2 yötä niin ei mikään ihmekkään että aivot ei toimi.
Heikotuksesta ja horjumisesta on tullut mulle arkipäivää. Toisaalta toivon että saisin syötyä jotain, mutta se ei vaan onnistu. Ajatuskin kuvottaa. Jugurttiakin juodessa mun on koitettava keskittyä johonkin muuhun, etten ala ajattelemaan sitä mitä oon tekemässä.
Elän harmaassa sumussa, jolla ei ole muistia, ajantajua tai tarpeita, poislukien veden juonti, tupakointi ja se että paino putoaa.
Mä en jaksa tätä enää kauaa.. Ennemmin tai myöhemmin joko mun kroppa tai mieli antaa periksi, saa nähdä kumpi ehtii ensin..
Haluan nukkua.
maanantai 7. syyskuuta 2015
Vapisuttaaa
x2,2. :) Jes mähän onnistun tässä :) Eilen sain jopa juotavan jugurtin syötyä, saa nähdä miten tänään käy.
Eilen T kävi kylässä jonkun kaverinsa kanssa, kävivät kokkaamassa itelleen piikit.. Eihän se mua haitannut, ite en piikkeihin koske. Mutta piristyin T:n näkemisestä niin että olisin voinu ihan hyvin valvoa vaikka kuinka myöhään, mutta sain onneks kuitenkin nukuttua melkein 12 tuntia :)
Tänään olis siivottava, kissojen laatikot, imuroitava ja tiskattava. Oon lykänny niitä nyt jo niin kauan että tänään mun on tehtävä ne. Tulee kaverikin käymään tänään.. Ihan kivaa :)
Eilen T kävi kylässä jonkun kaverinsa kanssa, kävivät kokkaamassa itelleen piikit.. Eihän se mua haitannut, ite en piikkeihin koske. Mutta piristyin T:n näkemisestä niin että olisin voinu ihan hyvin valvoa vaikka kuinka myöhään, mutta sain onneks kuitenkin nukuttua melkein 12 tuntia :)
Tänään olis siivottava, kissojen laatikot, imuroitava ja tiskattava. Oon lykänny niitä nyt jo niin kauan että tänään mun on tehtävä ne. Tulee kaverikin käymään tänään.. Ihan kivaa :)
sunnuntai 6. syyskuuta 2015
Kuoleman väsynyt
Mä heräsin eilen klo 11 ja oon siitä asti ollut valveilla ja syömättä. Juonu lähinnä vaan vettä... Nyt kun kotiin pääsin nii löysin jääkaapista soijakaakaota niin join pari pikkupurkkia sitä jos alkais olo vähän kohentua, joka paikka jumissa...
lauantai 5. syyskuuta 2015
I have no idea what i'm writing...
Sinne meni 2 viikon selvyys.. Heti aamusta pää "sekasin", no en mä nyt sekasin oo ollu koko päivänä, mutta en siis oo ollu selvänäkään. En oo syöny tänään mitään, koska tuntuu ettei tarvii. oon vaan juonu vettä. Tasapainotan tänään kun eilen tuli syötyä liikaa. Mahakin päästää vihdoinkin jotain läpi, koko päivä on ollu yhtä vessassa juoksemista.. Ihan hyvä vaan, haluan päästä takasin x3:n puolelle tällä viikolla, oon syöny niin paljon että paino ollu taas x4:n puolella monta päivää. Eikä oo ollu edes laksoja tai magnesiumiakaan ja maha ei oo toiminu ollenkaan nii vaan noussu paino joka päivä.
Oon ollu aika positiivisella tuulella nyt muutaman päivän, alkuviikon masennus johtu varmaan unenpuutteesta.. Nyt oon saanu nukuttua ku sain mirtazapiniin reseptin.. Tosin jouduin eilen illalla ottamaan ylimääräisen puolikkaan sitäkin kun ei meinannu taas millään saada unta..
Mun mielessä on pyöriny yks numero ja oon päätelly että alitajuisesti se on se paino mihin haluan päästä, ja se on 39.
Tänään aion syödä niin vähän kun vaan voin, eli tuskin tulee syötyä mitään. Ellei sitten jollain ihmeen kaupalla tule hirveä nälkä tai jotain.. Heikotukseen omenamehua.. Niinkun eilenkin.
Kävin eilen shoppailemassa, ei mulla paljoa rahaa menny "turhuuksiin", ostin lampun, tuikkukipon, käsi patsaan, 5 paitaa ja huspannan, niihin meni yhteensä jotain 24e. Kirpparit on jees, lampun ostin halpa hallista, mut ei sekään ollu kallis. Lidlissä meinas 3 kertaa lähteä taju kun kaveri kävi siellä ostamassa äitinsä ruokaostokset, oli ostettava sit itekkin omenamehu ja juotava heti, sillä se heikotus sit lähti.
Kävin sitten myöhemmin vielä kaupassa ja olin vihainen itelleni jo ennen kun ehin kävellä kaupasta autoon kun ostin minipussin juustopallosipsejä, kermaperunoita ja lihapullia.. Ja söinkin ne sipsit ja puolet niistä muista.. Siks en tänään halua syödä mitään enkä myöskään oo ottanu imodiumia vaikka maha on ihan sekasin koska haluan sen kaiken vaan ulos musta..
Oon ollu aika positiivisella tuulella nyt muutaman päivän, alkuviikon masennus johtu varmaan unenpuutteesta.. Nyt oon saanu nukuttua ku sain mirtazapiniin reseptin.. Tosin jouduin eilen illalla ottamaan ylimääräisen puolikkaan sitäkin kun ei meinannu taas millään saada unta..
Mun mielessä on pyöriny yks numero ja oon päätelly että alitajuisesti se on se paino mihin haluan päästä, ja se on 39.
Tänään aion syödä niin vähän kun vaan voin, eli tuskin tulee syötyä mitään. Ellei sitten jollain ihmeen kaupalla tule hirveä nälkä tai jotain.. Heikotukseen omenamehua.. Niinkun eilenkin.
Kävin eilen shoppailemassa, ei mulla paljoa rahaa menny "turhuuksiin", ostin lampun, tuikkukipon, käsi patsaan, 5 paitaa ja huspannan, niihin meni yhteensä jotain 24e. Kirpparit on jees, lampun ostin halpa hallista, mut ei sekään ollu kallis. Lidlissä meinas 3 kertaa lähteä taju kun kaveri kävi siellä ostamassa äitinsä ruokaostokset, oli ostettava sit itekkin omenamehu ja juotava heti, sillä se heikotus sit lähti.
Kävin sitten myöhemmin vielä kaupassa ja olin vihainen itelleni jo ennen kun ehin kävellä kaupasta autoon kun ostin minipussin juustopallosipsejä, kermaperunoita ja lihapullia.. Ja söinkin ne sipsit ja puolet niistä muista.. Siks en tänään halua syödä mitään enkä myöskään oo ottanu imodiumia vaikka maha on ihan sekasin koska haluan sen kaiken vaan ulos musta..
keskiviikko 2. syyskuuta 2015
Stay strong, sarve on... x
Sain pitkästä aikaa nukuttua jopa noin 10 tuntia.. Edellisenä yönä nukuin vaan 2, enkä olis saanu viime yönäkään unta ellen oli sollut ahne, inhottava läskipossu ja syönyt tomaattikeittoa toisen kerran 24 tunnin sisään... Näin unta pullista...
Oon himoinnu raejuustoa jo monta päivää, ja tänään soitin äitille, että kun se tuo mun lääkkeet, voisko se tuoda myös rasvatonta raejuustoa ja kurkkua. Suostui. En kyllä syö mitään ennen kun se tulee, eli jotain 3 tuntia "kärsittävä"...
Hoitaja oli laittanu viestin että lääkäri oli miettiny voisko mun ruokahaluttomuus johtua olanzapinista.. Oli lähellä etten olis revennyt totaalisesti nauraan. Mä en ole syönyt olanzapinia tai risperidonia yli 1½ kuuauteen, ja päinvastoin ne lääkkeet teki mun ruokahalun ihan hulluks, niiden takia lihoin ihan hirveästi, lopetin ne kun tajusin miten oksettavan näkönen olen, kun en enää kestänyt kattoa itteäni peilistä.. Toisekseen, mulla on ruokahalua, mä himoitsen ruokaa, mä ajattelen sitä koko ajan ja alan taas nähdä untakin siitä, mä vaan valitsen olla syömättä.
Tein aamurutiinini ja petyin vaa'alla. +100g enemmän kun toivoin.. Ei olis pitänyt syödä sitä keittoa. Tänään yritän enemmän, menen aikasin nukkumaan, syön vähemmän.
Mua heikottaa... Nousin istumaan tätä kirjottaakseni ja mun päässä suhisee koko ajan. Silmät tuntuu raskailta ja käsien liikkuminen tuntuu tahmealta. Lisäks mun niskaan sattuu, lihakset on jumissa. Pitää perjantaina ostaa magnesiumia. Sitä mä välillä käytän laksojen tapaan, pitää vaan syödä yli suositusten...
Tänään mulla on syyllinen olo kun mulla on hyvä olo.. Tänään mua ei heikota niin paljoa, eikä mulla ole niin nälkä kun yleensä. Mulla on siis oikeastaan syyllinen olo viimeyön syömisestä.. Siitä, että paino on noussu... Olisin ollu ihan tyytyväinen jos se olis noussu 'vaan' 500g eilisen aamupainosta, koska olin eilen aamulla todella kuivunu ja tyhjä, joten tiesin että se nousee x4ään, mutta se olikin x4,1. Se oli jo liikaa. Yritän tällä viikolla päästä takasin x3:n puolelle ja pysyä siellä. Täytyy vaan pysyä vahvana...
Oon himoinnu raejuustoa jo monta päivää, ja tänään soitin äitille, että kun se tuo mun lääkkeet, voisko se tuoda myös rasvatonta raejuustoa ja kurkkua. Suostui. En kyllä syö mitään ennen kun se tulee, eli jotain 3 tuntia "kärsittävä"...
Hoitaja oli laittanu viestin että lääkäri oli miettiny voisko mun ruokahaluttomuus johtua olanzapinista.. Oli lähellä etten olis revennyt totaalisesti nauraan. Mä en ole syönyt olanzapinia tai risperidonia yli 1½ kuuauteen, ja päinvastoin ne lääkkeet teki mun ruokahalun ihan hulluks, niiden takia lihoin ihan hirveästi, lopetin ne kun tajusin miten oksettavan näkönen olen, kun en enää kestänyt kattoa itteäni peilistä.. Toisekseen, mulla on ruokahalua, mä himoitsen ruokaa, mä ajattelen sitä koko ajan ja alan taas nähdä untakin siitä, mä vaan valitsen olla syömättä.
Tein aamurutiinini ja petyin vaa'alla. +100g enemmän kun toivoin.. Ei olis pitänyt syödä sitä keittoa. Tänään yritän enemmän, menen aikasin nukkumaan, syön vähemmän.
Mua heikottaa... Nousin istumaan tätä kirjottaakseni ja mun päässä suhisee koko ajan. Silmät tuntuu raskailta ja käsien liikkuminen tuntuu tahmealta. Lisäks mun niskaan sattuu, lihakset on jumissa. Pitää perjantaina ostaa magnesiumia. Sitä mä välillä käytän laksojen tapaan, pitää vaan syödä yli suositusten...
Tänään mulla on syyllinen olo kun mulla on hyvä olo.. Tänään mua ei heikota niin paljoa, eikä mulla ole niin nälkä kun yleensä. Mulla on siis oikeastaan syyllinen olo viimeyön syömisestä.. Siitä, että paino on noussu... Olisin ollu ihan tyytyväinen jos se olis noussu 'vaan' 500g eilisen aamupainosta, koska olin eilen aamulla todella kuivunu ja tyhjä, joten tiesin että se nousee x4ään, mutta se olikin x4,1. Se oli jo liikaa. Yritän tällä viikolla päästä takasin x3:n puolelle ja pysyä siellä. Täytyy vaan pysyä vahvana...
tiistai 1. syyskuuta 2015
I have lived my life as best as i could,
if i lived according to your expectations,
I would've been dead by 16.
But my mind was stronger than anyone thought.
Now i've come to the point i'm tired to fight.
My body's giving in on me
It wont be long i will be just a memory.
My heart is breaking,
my heart is failing.
I can't fight my demons anymore, they're catching up on me.
I've tried so hard to make you hear me and see something's up with me
I'm tired of trying for nothing,
I'm giving in.
I can't even sleep anymore
laying in bed thinking of the things i should ignore.
My chest hurts every day,
am i gonna live another year, no way.
I know i'm dying soon,
Just can't make myself to grab the spoon.
Can't feed myself,
I need to punish myself.
You've all done it too, just don't know why.
But now i know i'll soon be up in the sky.
if i lived according to your expectations,
I would've been dead by 16.
But my mind was stronger than anyone thought.
Now i've come to the point i'm tired to fight.
My body's giving in on me
It wont be long i will be just a memory.
My heart is breaking,
my heart is failing.
I can't fight my demons anymore, they're catching up on me.
I've tried so hard to make you hear me and see something's up with me
I'm tired of trying for nothing,
I'm giving in.
I can't even sleep anymore
laying in bed thinking of the things i should ignore.
My chest hurts every day,
am i gonna live another year, no way.
I know i'm dying soon,
Just can't make myself to grab the spoon.
Can't feed myself,
I need to punish myself.
You've all done it too, just don't know why.
But now i know i'll soon be up in the sky.
Hihh!
Viikossa -2kg. Pääsin tavoitteeseeni ja vielä sen allekkin... Sain tosin nukuttua vaan 2 tuntia tässä aamulla, mutta jospa sais sitten illalla paremmin unta kun jäi viimeyönä vähälle.
Oksettaa... Täytyy koittaa hörppiä vettä näin alkuun.. Tänään sallin itelleni ruokaa 2 kertaa. Juotava jugurtti ja tomaattikeittoa. Juon ehkä jopa mehua tässä aamusella, varsinkin jos alkaa heikottaa enemmän.
Oksettaa... Täytyy koittaa hörppiä vettä näin alkuun.. Tänään sallin itelleni ruokaa 2 kertaa. Juotava jugurtti ja tomaattikeittoa. Juon ehkä jopa mehua tässä aamusella, varsinkin jos alkaa heikottaa enemmän.
Tilaa:
Kommentit (Atom)