Hoitaja heitti sit lääkäriin... Eipä ne siellä muuta tehny kun katto sydänfilmin, ja siitä selvis vihdoin ja viimein mikä mun sydämessä on aina ollu vikana... Jossain kammiossa sähköimpulssit kulkee vaan sen kammion läpi ja palaa sitten takasin, kun niiden pitäis jäädä siihen kammioon supistamaan sitä.. Mutta ei oo kuulemma vaarallinen.. Silti sain sattumalta samaa lääkettä mitä Jäbä sillon yks päivä mulle toi, mutta vaan pienempänä annoksena.. Käskivät ottaa yhen päivässä viikonlopun yli ja tulla maanantaina perusteellisempiin tutkimuksiin ennen klo 10 aamulla ja syömättä.. Saa nähdä miten pysyn pystyssä ja mitä käy.. Koitan nyt kuitenkin olla stressaamatta viikonloppuna...
Ärsyttää kyllä ihan hirveesti kun ens viikolla vanhemmat ja kummankin siskon perheet on koko viikon siellä Teneriffalla.. Jos sattuukin käymään niin että meen vielä huonommaks ja joudun sairaalaan niin tulee kyllä yksinäinen viikko... Vähän veikkaan ettei kukaan kaverikaan tulis kattoo.. Oikeastaan kukaan ei oo jaksanu ees jutella mun kanssa moneen päivään.. En ymmärrä taas yhtään.. En tietääkseni oo kuitenkaan mitään kellekkään tehny.. Voi että miten ottaa päähän välillä kun ei tunnu ketään kiinnostavan elänkö vai kuolenko... Lääkärikin sano että mun pitää alkaa syömään tai kuolen.. Eikai mulle voida siitä olla vihasia etten pysty syömään..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti