Äähh... On tullu syötyä ja nukuttua ihan liikaa tällä viikolla... Paitsi tänään! Tai noh, eilen.. Heräsin tokkuraisesta unensekaisesta tilasta aamulla 12 aikaan siihen että ihastukseni laittaa viestiä ja kyselee millanen olo on yms, ja sitten kysyy saako tulla käymään :D Olin lievästi sanottuna shokissa :D Noh, se sitten täällä mun kanssa himmaili ensin sellaset 4 tuntia ja lähti sitten toisen kaverin kanssa johonkin, ja potkin itteäni päähän kun en uskaltanu halata sitä, sit menin koneelle ja kuuntelin musiikkia, juttelin ihmisille yms ja samalla salaa toivon että se tulis vielä käymään.. Ainahan saa haaveilla, vai mitä? :D Noh, sitten tuleekin kyseiseltä henkilöltä viesti että mikä meno ja että väsyttääkö mua, sanoin että ei, niin seuraava kysymys olikin "Haittaako jos tuun vielä siinä käymään ennen ku meen himaan?"Ja se sitten tuli, ja oli jotain 3 tuntia.. :D Ja sitten kun se lähti, sain jopa aikaseks halata sitä, ja se meni hyvin :) Koko päivä meni niinkun niin nappiin kun vaan vois toivoa :D Tosin oishan se toki voinu pitempäänkin mun puolesta olla, mutta sen mutsi oli huolissaan niin sen piti lähteä sitten aikasemmin.. Mutta ei sekään oo pilannu mun fiilistä :D Oon ollu ihan täpinöissäni ja ihan hullun ilonen sisäisesti ja ehkä saatoin jopa paljastua siinä että tykkään siitä jo pelkän käytökseni perusteella, mutta ei sitä tuntunu ollenkaan haittaavan, päinvastoin... Ja siis koko päivänä ei ollu minkäänlaista selvää flirttiä mutta se fiilis oli kyllä niin mahtava että ihmettelen jos se ei olis sitä huomannu, välillä naurettiin molemmat kippurassa sängyllä :D Mutta päätin nyt vielä jatkaa tällä pokerface linjalla, voihan olla että tääkin ihastus menee pian ohi tai että se ei vastaa tunteisiin tms, niin parempi olla varovainen... Sain vähän sellasen käsityksen että se haluais viettää tulevaisuudessa enemmän aikaa yhessä kun mitä ollaan normaalisti nähty sattumalta melkein aina :D Ja oli paljon muitakin pieniä asioita mistä vois päätellä että jotain tunnetta silläkin on.. Esimerkiks vaikka se kun olin joskus ohimennen maininnu että minkälaisia sydänoireita mulla välillä on ja sillä on ihan samanlaisia.. Noh, tänään kun se tuli niin se yhtäkkiä sano että ootas mä toin sulle jotain.. Ja kaivo taskustaan beetasalpaajia, sano että oli ajatellu että mä voisin tarvita niitä kun sillä oli ylimääräsiä.. :) Hämmennyin niin paljon siinä vaiheessa jo pelkästään siitä että se oli ylipäätään ajatellu mua, että se koko tilanne sai mut ihan lukkoon ja koitin kädet täristen olla mahdollisimman cool niin en tajunnu edes kiittää kunnolla, olin vaa että "Joo, nää on kyllä tosi hyviä, kiitti":D Jälkeenpäiin ärsyttäny kun silleen menin lukkoon mutta se oli kyllä ehkä yks mun elämäni romanttisimpia hetkiä :D Ja kun just edellisenä iltana olin miettiny ja koitin telepaattisesti sanoa sille että "Hei, mä tykkään susta, pliis huomaa mut??" Niin sitten se onnistu yllättämään niin huomaavaisella tavalla että harvoin kukaan tommosta toiselle tekee...
Sen jälkeen kun se ekan kerran lähti, mulle tuli ihan hirveän tyhjä ja synkkä olo sisälle, ihan kun olisin ollu ontto sisältä... Vähän kun koko elämän valo olis vaan lähteny ovesta pihalle.. Mutta samaan aikaan olin niin innoissani että höpötin siitä kaikille joille oon kertonu edes koko ihastuksesta, jotka vaan sattu olemaan facessa ja soitinkin A:lle... :D Mulla oli muutenkin koko päivän välillä alkanu sydän hakkaamaan ihan hulluna niin kun makasin yksin sängyllä ja mietin mitä just oli tapahtunu nii mulla oli niin paljon perhosia mahassa ettei oo koskaan ollu, mä melkein oksensin sen takia, monta kertaa piti nieleskellä kun tuntu että nousee pikkuhiljaa kurkkuun.. Sydänkin hakkaili taas ihan omiaan nii muistin sitten että mullahan on niitä beetasalpaajia niin otin puolikkaan nii autto kyllä tosi paljon.. Sen jälkeen otin vielä 2 kertaa ihan rauhottavan kun kroppa ja mieli kävi niin ylikierroksilla että tuli hirveä olo.... Ja just kun olin todennu itelleni mielessäni että nonni, nyt oon saanu rauhotuttua, niin olisko menny jotain 3 minuuttia, niin jäbä laittaa viestin että saako tulla takasin tänne.. :D Siinä vaiheessahan se riemu vasta repes! :D
Yhessä vaiheessa se jopa kutsu jonkun kaverinsa käymään kun annoin luvan että saa tulla, niin se sen käyttäytyminen oli vähän sellasta isäntämäistä.. Huomasin sen jo sillon.. Itehän en niitä sen kavereita aikasemmin ollu nähnykkään mutta oli ihan mukavia, ne jopa kysy että saako nekin tulla jonkun ajan päästä takasin istuskelemaan nii Jäbä sano ekaks että kyllä sille käy, ja sit katto mua ja mäki sanoin että kyllä se käy, tottakai! :D Ja minähän pelkään vieraita ihmisiä kuollakseni... :D Ehkä se oli se Jäbän läsnäolo ja se miten älyttömän hyvin se päivä oli menny ihan alusta asti, niin oli niin hyvä olo ettei tullu mieleenkään pelätä ollenkaan... Mutta siis niin, se Jäbän koko olemus sinä aikana kun ne sen kaverit oli täällä, oli sellasta niin kun ihmisillä jotka on viettäny tosi paljon aikaa mun luona.. Aloin siitä miettimään että aikookohan se sitten alkaa käymään enemmän tai muuten viettämään enemmän aikaa mun kanssa.. Tämmösiä pieniä tilanteita oli hirveän paljon mitkä pisti miettimään että tykkääkö se musta ihan oikeasti vai onko se tosiaan noin kiltti, rento, avoi, ajattelevainen yms, kaikkia sen kavereita kohtaan... Vai oonko mä poikkeus.. Kun en oo sen kyllä hirveästi nähny tekevän kenellekkään esim sellasta että olis pyytämättä tuonu lääkettä ihan vaan koska saattaa tarvita sitä... Se kun on muutenkin aika vaikeaselkoinen tyyppi välillä, on ollu niin kauan kun oon tuntenu sen, aluks en ymmärtäny puoliakaan sen jutuista mutta sitten kun oppi kuuntelemaan ja ajattelemaan asioita vähän pidemmälle niin aloin ymmärtämään sen juttuja ihan kunnolla ja sillä hetkellä kun ekan kerran tajusin pysyväni mukana sen jutuissa, me oltiin isolla porukalla rannalla ja mä vaan makasin silmät kiinni pehmeällä viltillä monta tuntia ja kuuntelin sen juttuja ihan lumoutuneena.. Sillon mä ihastuin siihen... Ja siitäkin tulee huomenna täyteen 3 kuukautta.. :D Huhhuh.. Menny kyllä nopeesti aika.. Ja vasta pari viikkoa sitten taisin ekaa kertaa mainita kenellekkään että oon edes ihastunu.. Yleensä kerron heti kaikille mutta tää on ollu jotenkin niin erilaista kun aina ennen että oon vaan halunnu pitää sen itelläni salassa ja turvassa ja nauttinu siitä joka päivä... Tajusin tänään että en oo varmaan yli kahteen viikkoon ajatellu juuri ollenkaan mitään kun sitä.. :D Ihan hullua, mä luulin että olisin jo liian vanha tällaseen :D Ilmeisesti se sydän pysyy silti nuorena vaikka sitä kuinka pahoinpideltäis.. :)
Sen verran kyllä tosiaan päätin tänään kun tässä yöllä oon yksinään miettiny, että en kyllä lähde sanomaan tunteistani sille ennen kun oon 100%varma että sillä on samoja tunteita mua kohtaan.. Enkä esim alota mitään flirttiä tai mitään, jos se alottaa niin kyllä mä siihen tietty vastaan mutta ite koitan pitää edelleen pään kylmänä ja keskittyä vaan tutustumaan ja pitämään hauskaa yhdessä... Mulla on vähän sellanen fiilis että jos tähän tilanteeseen, kun otetaan ihan kaikki huomioon, iskettäis vielä parisuhde keskelle niin siinä olis liikaa käsiteltävää kummallekkin.. Ehkä jossain vaiheessa jos asiat nyt ei toiseen suuntaan yhtäkkiä muutu, sallin itseni miettiä asiaa uudelleen mutta nyt ainakin jonkun aikaa otan ihan chillisti vaan :) Tai ainakin yritän, koskaan ei voi tietää millon Jäbä yllättää jotenkin, se tuli tänään kyllä huomattua useaan otteeseen :D Ja hyvä niin :)
Oon kyllä yllättyny itestäni tässä koko asiassa.. Yleensä oon hirveän päällekäyvä ja haluan "varata" sen toisen ihmisen heti ja mitä vakavammin niin sen parempi, mutta nyt mulle ei tulis mieleenkään alkaa hoputtaa tätä asiaa yhtään mitenkään, antaa sen tapahtua jos tapahtuu ja jos ei, oonpahan saanu nauttia taas ihastuksen tunteesta oikeen kunnolla ja oon oppinu itestäni uutta ja kasvanu ihmisenä, unohtamatta tietenkään ihan vaan sitä kuinka hauskaa on ollu :) Mä en oikeastaan voi tällä tavalla hävitä mitenkään. :)
Mutta se on kyllä ihan älyttömän hieno tunne kun huomaa aina välillä että se toinen on ajatellu sua yksin ollessaan... :) Oon kyllä vieläkin vähän hämmentyny siitä :D Voi kyllä olla että mulla kestää päiviä ennen kun mä pystyn taas ajatelemaan normaalisti ja jotain muuta kun tätä päivää.. :D En edes muista millon olisin tällasia ilon, onnen ja hyvän fiiliksen tuntemuksia tuntenu ennen tätä.. Ja kun samalle päivälle on tullu niitä niin paljon ja kaikki niin erilaisia mutta mahtavia :D En mä osaa edes kuvailla enää, alkaa väsymys jo painaa ja lihaksiin sattuu mutta tuntuu että vois vaan kirjottaa tapahtumia ja oloja ylös vielä päivän putkeen :D Kavereilla varmaan joillakin menny järki tänään ku oon höpöttäny niin innoissani :D Vaikka jotkut asiat ei ehkä kuullosta niin isoilta mutta mulle ne merkitsi ja ne sai miettimään ihan hirveästi... Kyllä harvoin on tällasia päiviä. :)
Tänään onnistuin jopa olemaan taas vähän syömättäkin tuon alkuviikon "mässäilyn" jälkeen.. No en mä mitään hirveitä syöny kuitenkaan onneks, maanantaina juotava jugurtti, tomaattikeittoa kupillinen ilman pastaa niinkun aina, nuudelipaketti ja pieni suklaapatukka. Tiistaina söin sit muistaakseni jugurtin ja tomaattikeittoa.. Tänään vasta illalla join Jäbän juotavan jugurtin lopun pois ja sit nyt aamuyöllä join kans jugurtin kun alko huimaamaan ja pyörryttämään tupakan jälkeen.. En ollu ees muistanu syödä koko päivänä, ei tullu mieleenkään eikä ollu yhtään nälkäkään.. Eipä mulla nyt viime viikkoina oo muutenkaan tuntunu nälkää juuri ollenkaan, keho on alkanu kai tottua siihen että saa vaan niukasti ravintoa ja kaiken nestemäisenä, mahalaukku on pienentyny hirveästi yms, niin nälkäkin on heikentyny. Välillä tulee kyllä sellasia himoja joitakin tiettyjä ruokia kohtaan että nyt jos sitä ois lähettyvillä niin söisin niin paljon kun vaan mahaan mahtuis, mutta nekin menee yleensä ohi kun vaan jaksaa odottaa, mehun juominen auttaa kanssa.
Mulle on viimesen 3 viikon aikana käyny monta kertaa niin että oon koko päivän juonu koko ajan ihan älyttömiä määriä vettä, niin se ei enää imeydy kunnolla kun ei oo syöny niin tulee sellanen kuivunu olo ja suu on ihan kuiva vaikka kuinka jois... Niissä oloissa on kyllä aika heikko olo muutenkin.. Mutta se yleensä helpottaa aina jos juo vaikka jugurtin..
Paino on tippunu kyllä ihan kivasti viimesen 3 viikon aikana... 4,3kg. Oon ihan tyytyväinen.. Mä merkkaan painon ylös aina maanantaisin että voin sitten maanantaina tai tiistaina syödä vähän enemmän stressaamatta niin kauheasti kun sen ehtii tiputtaa aina pois seuraavaan maanantaihin mennessä.. Kyllä mä yleensä joka aamu vaa'alla käyn, mutta merkkaan vaan maanantaisin. Ja kyllä se ahdistaa silti kun syö yhtenäkin päivänä vähänkään enemmän ja aamulla on paino noussu.. Siitä ei pääse mihinkään.. Mutta ajatus siitä että on aikaa tiputtaa se pois ennen sitä pelättyä maanantaina, helpottaa sitä ahdistusta.
Oon alkanu tosissaan nyt huomaamaan vaatteistani sen että oon laihtunu.. Yks kauluspaita mahtuu taas päälle ja housuja saa olla koko ajan nostelemassa :D Onhan se paljon tippunukkin, kun vielä puolisen vuotta sitten painoin 12,3kg enemmän.. Pitäis kyllä ostaa uudet rintsikat, mun rinnat on kutistunu tosi paljon.. Se ainoa kohta mikä sais ollakkin iso.. :D Oon huomannu laihtumisen myös ihan vaan kattomalla itteäni, lantiolta on lähteny hirveästi läskiä, kädet, jalat ja sormet on kaventunu ja mahakin on pienentyny tosi paljon... On siinä vieläkin kyllä poistettavaa, sellanen pieni löllö.. Inhottaa vaan hirveästi kun siitä lihomisesta tuli raskausarpia vähän kaikkialle eikä ne meinaa millään haalistua.. Pitäis muistaa rasvata mutta enhän minä sitä ikinä muista :D Mutta kaippa nekin ajan kanssa häviää kun jatkaa kutistumista.. :) Se on kyllä muuten kanssa iso syy miksen välttämättä halua parisuhdetta, kun häpeän kroppaani niin paljon.. Ajatuskin siitä että Jäbä näkis edes mun paljaan mahan, on niin hirveä etten oo halunnu edes ajatella mitään sellasta... Ja osaltaan se ruokkii syömishäiriötä vielä enemmän ja haluais olla toisen silmissä mahdollisimman hyvän näkönen... Mutta sitten taas toisaalta on tullu ajateltua niin paljon muutakin ettei oo ehtiny hirveästi stressaamaan siitä painosta, olisinkohan mä tällä viikolla vaan maanantaina käyny vaa'alla aamulla.. Tänä aamuna en ainakaan käynyt, enkä varmaan käy huomennakaan kun tää valvominen ja veden kittaaminen saa painon näyttämään ihan omiaan...
Laitoin herätyksen klo 12... Huomenna pitäis tulla joku nainen ostamaan multa tuon nomination rannekorun ja pitäis käydä kaupassa, sen verran on pakko skarpata huomenna.. Pitäis kyllä siivotakkin mutta voi jäädä taas haaveeks.. :D Vähän jännittää että riittääkö mun tupakat kun vaan toppa jäljellä ja vasta tiistaina tulee lisää rahaa.. Noh, onneks siitä korusta saa 10e sentään... Jospa se riittäis kaikkeen.. Oon joutunu laittamaan mun marsutkin myyntiin kun ei mulla ole varaa ostaa yhtään mitään ylimääräistä.. Kissoista en kyllä luovu vaikka henki menis, koska ilman niitä en pysty elämään, mutta marsut ei ole tullu niin läheisiks etteikö olis mahdollista luopua.. Kyllähän se harmittaa ja surettaa ihan hirveästi, mutta pakko mikä pakko.. Niillekkin ois parempi kun olis joku joka jaksais kunnolla hoitaa yms.. Itellä ei oo ollu oikeen jaksamista mihinkään muuhun kun heittää ruokaa ja vettä sillon kun kuppi tai pullo tyhjenee.. Kissojenkin laatikot on ollu monesti monta päivää siivoamatta.. Kyllähän mä nyt oon vähän koittanu skarpata ja jopa vähän onnistunukkin mutta kun ei vaan jaksa niin ei jaksa.. Mutta saa nyt nähdä ostaako joku nuo marsut, helpottais kyllä tilannetta huomattavasti, mutta en kyllä ihan kenelle tahansa kuitenkaan myy.. Ikävähän noita pötkylöitä tulee jos ne muualle muuttaa mutta ei voi mitään.. Hoidan rauhassa senkin asian..
Mutta jooh, epäilen kyllä vahvasti että kukaan noin pitkää ja sekavaa tekstiä jaksaa kokonaan lukea mutta tulipahan nyt päästettyä ainakin paineita ulos :D Nyt vois kääntyä selälleen ja kuunnella musiikkia jos jopa saiskin ihmeen kaupalla nukuttua vähän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti