Hoitaja kävi taas tänään.. tällä kertaa puheenaiheena oli lähinnä mun nukkuminen ja aggressiokohtaukset.. Hoitaja oli sitä mieltä että nuo aggressiokohtaukset on ihan positiivinenkin asia, se kun kertoo siitä että joku tunnelaatikko mielen sisällä vuotaa jo yli, sitten tulee ärsyke joka saa sen räjähtämään hetkellisesti.. Olin koko teini-ikäni aika aggressiivinen ihminen enkä sietny paskaa keneltäkään.. Viime vuosien aikana en sitten muuta ole tehnykkään kun ottanu ihmisten paskaa vastaan ja sulkenu sen kaiken sisääni. Nyt se kaikki alkaa kostautua.. Ei mulle, vaan kaikille muille. Kerroin fantasioivani väkivallasta pitkästä aikaa.. Lapsena ja teininä tein niin aika usein, noin 20-vuotiaaks asti vedin ihmisiä rehellisesti turpaan jos tarpeeks pahasti meni hermot, sitten päätin muuttaa itseäni ja tulin passiiviseksi itsensätuhoajaksi. Nyt se tuhoamisen tarve alkaa taas ulottua muihinkin ihmisiin.. Jälleen kerran. Tällä hetkellä nuo aggressiot on vielä pysynyt hallinnassa, mutta veikkaan että ei mene enää kauaa että alkaa jotain vahinkoa tapahtumaan ympäristölleni.. Kaverin kanssa vitsailtiin että kohta mä oon joko suljetulla osastolla (taas vaihteeks) pakkopaidassa ja suu täynnä bentsoja, tai sit vankimielisairaalassa... :D En tiiä oikeen itekkään miten tähän muutokseen suhtaudun.. En mä 24/7 ole riehumassa, mutta esimerkiks tämä päivä on ollut aika aggressiivisia ajatuksia täynnä.. En voi sanoa ettenkö olis suunnitellu esim kostoa väkivallalla tässä lähipäivinä jotain ihmistä kohtaan, mutta voin sanoa että päätin olla tekemättä niin.
Kun tuommosesta asiasta puhuin yhtäkkiä ja kerroin millanen ihminen olin sillon kun vielä väkivaltaa harrastin, mun hoitaja ei meinannu uskoa korviaan, se sanokin ettei olis musta ikinä uskonu että mun pään sisällä tapahtuu tällasta. Kerroin sille ihmisistä joita oon lyöny ja minkä takia, miten peloton olin sillon, muhun ei saanu pelkoa vaikka baarissa joku mc-kerhon johtojätkä nappas niskasta kiinni. Pidin pokkani ja katoin jätkää suoraan silmiin, valitsin sanani tarkasti, huitasin portsarille että lähtee menee, ei mulla ole hätää, ja hetken päästä tämä pomomies päästi irti ja pyysi multa anteeks. Viime vuosia on hallinnu mun elämässä pelot, paniikkikohtaukset ja kaiken pahan olon varastointi, ei sen purkaminen, ja jos oonkin purkanut, oon purkanut sen itteeni.
Hoitaja käski seuraavan aggressiokohtauksen jälkeen miettiä mistä se taas tuli, koittaa päästä vähän pintaa syvemmälle. Täytyy koittaa pitää mielessä.
Mulla on kyllä pieni aavistus mikä on myös osaltaan saanu mun padot pikkuhiljaa rakoilemaan, ja se on nuo aineet... Oon lauantain jälkeen ollu yhen päivän selvinpäin, enkä sitäkään vapaaehtoisesti, se oli aikalailla perseestä. Varsinkin kun koko päivän odotin taas turhaan että kaveri olis tuonu helpotusta, mutta eipä taaskaan tullu sillon kun sovittiin. Ja sen seurauksena patosin taas kerran lisää aggressiota sisääni.. Mutta se on kyllä sen verran tärkeä ystävä etten sitä pystyis varmaan koskaan satuttamaan. Luultavasti joku muu saa kärsiä sen tekojen seuraukset jos tää lähtee käsistä..
Loppuajalla hoitaja kyseli sitten syömisistä ja painosta, kerroin rehellisesti. Se sano että voitais joku kerta mennä käymään jossain ulkona syömässä, se jopa keksi ravintolan valmiiks ja luetteli mitä sieltä saa, kysy onko siellä sellasta mitä mä voisin kuvitella syöväni. Sanoin että joo... Eiköhän.. Mutta sain vielä ainakin ens viikon aikaa tottua ajatukseen. Kyllä se mua aika paljon ahdistaa, että joutuu ensinnäkään syömään ja vielä toisen nähden, julkisella paikalla... Mä kun en käy ihmisten ilmoilla kun pakon edessä muutenkin koska ahdistaa, niin sitten pitäis vielä syödä jotain ihmisten nähden... Juu en lupaa että onnistuu..
Ens viikolle se sitten haluskin varata mulle 2 aikaa, tiistaina ja perjantaina. En tiiä, varmaan huolestu noista mun aggressioista, kun ensimmäistä kertaa niistä mainitsin, ja miten oudolta se mun suusta kuullosti kun kerroin suunnitelleeni yhen ihmisen hakkaamista kostona, ja olin jopa miettiny pyytäväni yhtä vanhaa kaveria avuks siihen.. Kyllä mä päätin olla toteuttamatta sitä, mutta en kertonu että mä kyllä otin jo yhteyttä siihen vanhaan kaveriin, jonka kanssa en oo vuoteen ollu tekemisissä.. Sillä on taas vaihteeks käsi paskana tappelemisen seurauksena, oli se leikattukin ja taas uus tappelu tiedossa, mutta käsi leikkauksen jäljiltä käyttökelvoton... Eli ei se olis edes nyt onnistunukkaan. Ja jos toteuttaisin suunnitelmani, mä saisin siitä sen verran seuraamuksia, lähinnä tietyt ihmiset ja kontaktit häviäis, joten päätin että parempi vaan antaa olla. Vaikka kyseinen jätkä sais mitä ansaitsee.. Sen takia esim mun syömishäiriö taas puhkes.. Mutta jos kuulen että se on musta jotain paskapuheita levitelly, käyn henkilökohtaisesti "moikkaamassa"... Ja mulla on pieni aavistus että niin se on tehnyt, mutta en ole varma vielä. Seurailtava jonkun aikaa tilannetta..
Mä söin eilen ihan liikaa ja paino on sen takia taas noussut.. Vaikka maha onkin sekasin koska menkat, tuntuu ettei se paino vaan millään putoa takasin siihen x2,2:een... Ens viikolla haluaisin tosiaan olla jo x1:n puolella, joten on katottava nyt tarkkaan nää muutama päivä.. Tänään en oo syöny vielä mitään, toinen muki omenamehua menossa, muuten menny vettä ja röökiä.. Eikä edes heikota, kun en ole selvinpäin tänäänkään. Aamulla oli hirveä olo kun heräsin mutta se meni onneks ohi.
Roikun vähän kielekkeen reunalla.. Mulla on rahaa, enkä oikeastaan tarvii mitään, joten houkutus päihtymiseen on aika suuri... Laskujeni mukaan mulla on nyt tarpeeks pysyäkseni tietyn asteisessa päihtymyksessä vielä sellaset pari, ehkä kolme päivää, mutta sen jälkeen on taas kaikki loppu... Sitten kun tuota rahaakin nyt varmaan on jonkun verran ylimääräistä, mietin ostanko lisää vai en, ja jos ostan, mitä ostan. Yks on sellanen joka on mulle hyödyllinen päihde, mutta sitten taas kun miettii miten paljon sitä on nyt viimeaikoina mennyt, en tiiä olenko kohta koukussa siihen... Selvinpäin vaan ei mistään tunnu tulevan mitään.. Lääkkeitäkin varmaan on taas uusia tiedossa, ainakin uudet rauhottavat pitäis saada ja unilääkkeet... Ne saan ehkä huomenna tai ens viikolla. Riippuu ihan lääkäristä. Piti hoitajalle sanoa että diapamit pitää vaihtaa opamoxiin, kun diapamit ei enää toimi vaikka söis kourallisen kerralla.. Mä nyt vaan en rehellisesti sanottuna pärjää enkä halua olla selvinpäin päivääkään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti