Yks mun marsuista kuoli viime yönä.. Masennuin jo perjantaina ja tää oli viimenen asia mitä kaipasin.. Hoitaja kävi tänään ja koko sen ajan mulla valu kyyneleet pitkin poskia.. En osannu puhua oikeen mitään. Perjantaina olis aika lääkärille.. Kai ne jotain lääkkeitä määrää.. En vaan tiedä onko mulla varaa ostaa edes läkkeitä.. Sen näkee sitten..
Paino on noussu jotain 2kg.. Ei paljoa, mutta silti liikaa. Onneks ruoka on taas lopussa. Vois alkaa taas vähentää syömistä.. Olis edes jotain tekemistä.
Tuntuu että kaikki menee päin helvettiä, eikä ketään kiinnosta. Yritin soittaa vanhemmille ja siskolle, kukaan ei vastannu. Ihan sama sitten. Olkoon. Enhän mä olis tarvinnu kun ruokaa ja lääkkeitä..
Oon menettäny kaiken. Enää kissat ja 2 marsua jäljellä... Kyllä mä pärjään.. Vaikka en pärjää. Haluan vaan nukkua. Huomenna uus päivä. Yea, right... Samaa paskaa päivästä toiseen. Ihan sama, ei kiinnosta. En jaksa enää edes yrittää.
Sanoin nhoitajalle etten oo syöny psykoosilääkkeitä moneen kuukauteen.. Saa nähdä mitä ne perjantaina sitten määrää.. Mua ei enää edes kiinnosta mitä ne määrää, kunhan saan rauhottavia. Kaikki muu on turhaa. Masennus tulee aina takasin, sille ei voi mitään. Masennuslääkkeet ei auta mua, se on nähty jo monta kertaa vuosien varrella. Kaikki yritykset parantua on turhia.
Ostan ens kuussa niin paljon aineita ettei tarvii syödä ollenkaan. Mua ei kiinnosta enää vaikka sydän pettää. Menköön, ihan sama. Mä en jaksa enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti