Exhausting myself... Again.

Mä touhuan ihan liikaa. Olin tänäänkin liikkeessä koko päivän, vaihdoin veden tuohon isoimpaan akvaarioon, laitoin kaikki kalat hoitoaltaisiin ja nyt vaan odotan että tulis mun tilaama paketti missä on lääkettä kaloille ja sellasta ravinnejuttua kaloille ja kasveille. Sitten kun hoito on hoidettu, pääsen vihdoin ja viimein laittamaan nuo altaat niinkun haluan ja voin myydä kaloja, sais lisää rahaa... Sitäkään ei taaskaan ole tarpeeks. Noh, aina sitä jostain keksii, toivottavasti. Onneks mun ei tarvii ostaa ruokaa itelleni. Mä tarviin vaan mehua ja tupakkaa. Leipää saan ilmaseks ja leivän päällä käytän vaan rasvalevitettä ja juustoa, ja ne ei kuukaudessa paljon maksa kun syön ilmeisesti noin 1-2 leipää päivässä. Laitan leivän päälle aina salaattia ettei se tunnu niin inhottavan rasvaselta.

Tänään en kattonu painoa, mua ahdisti niin hirveästi etten vaan pystyny kattomaan sitä. Nyt pelkään että paino on noussu. Söin tänään yhden ruisleivänpuolikkaan rasvalla, 3 siivulla juustoa ja salaatilla. Muuten oon menny tämän päivän mehulla ja teellä. Ainakin tee anto mulle energiaa siivota koko kämppä, mutta se ei saanu mun mahaa sekasin niinkun toivoin. Huomenna teen vahvempaa teetä.

Hoitaja kävi tänään. Se kyseli oloja, en osannu sanoa oikeen mitään. Mun pää on ihan jumissa kaiken viimeaikaisen häslingin, jatkuvan väsymyksen ja syömättömyyden takia. Eikä sekään helpota asiaa että söin liikaa niitä lääkkeitä, toissapäivänäkö se oli... Noh, onneks en oo kuitenkaan saanu paniikkikohtauksia kun oon vaan touhunnu. Jos on jotain tekemistä niin mun on helpompi olla.

Mä oon niin väsyny ihan koko ajan. Mua paleltaa jatkuvasti, joka paikka on kipeänä. Mun silmät alko lipsumaan kiinni kun pesin hampaitani, meinasin nukahtaa pystyyn. Jospa nyt saisin nukuttua kerrankin hyvin niin olis ihan hyvä. Tosin tiedän ettei se auta mun väsymykseen.

Yliannostus

Olin eilen ihan sekasin, söin ihan liikaa rauhottavia ja oon ollu koko päivän ihan tokkurassa. Mulla ei ole mitään hajua mikä päivä edes on.. Tänään piti tulla kelalta 70e, mutta eipä tullu, joten tän kuun budjetti on noin 50e. Noh, saa sillä elukoille ruokaa ja itelle tupakkaa, eli enköhän mä pärjää. Tuntuu vieläkin niin uskomattomalta että mun ystävä on kuollu. Sen takia oon niin sekasin.

Mun on koko ajan pakko tehdä jotain, etten ajattelis sitä. Tai no koko ajanhan se on mielessä, mutta touhuaminen lievittää tuskaa. Mä oon niin väsynyt... Oon juonu kohta kattilallisen vahvaa vihreää teetä, mutta ei se tunnu toimivan. Maha ei ole menny sekasin enkä oo saanu lisää energiaa. En tiedä pystynkö pakottamaan itteni syömään tänään, en jaksa edes yrittää.

Haluaisin nukkua, mutta oon nukkunu niin huonosti että yritän sinnitellä iltaan asti, jos ens yönä sais nukuttua. Hoitaja tulee huomenna käymään. Mä en tiedä mitä mä voin sille sanoa. Mä en halua puhua mistään. Mä haluan vaan säätää noiden akvaarioiden kanssa ja haluan koiran. Mun käsittääkseni mulle onkin tulossa koira, en vaan yhtään tiedä millon. Toivottavasti tulee tänään sähköpostia ja varmistuu se asia...

Mä vaan haluan touhuta ja tehdä parhaani, laihtua ja.. Jotain. Huolehtia eläimistäni, kasvattaa kaloja... Oon vaan hirveän väsynyt. Tällä viikolla tulee yks paketti kaloja varten, perjantaina on tilattava lisää tavaraa. Tänään olis siivottava kunnolla saunan lattia kun marsu ja pupu asuu siellä. Yritän opettaa niitä käymään yhdessä nurkassa asioillaan...

Pfffff.....

Oon edelleen ihan sekasin, oon joutunu syömään ihan liikaa rauhottavia että oon pärjänny edes jotenkin tänään..

Mutta oon silti saanu taas asioita aikaan. Oon laskenu ens kuun ja tän viikon budjetin, ja oon onnellinen että mulle jää ylimääräistakin vielä! Oon jo sopinu kauppoja akvaariojutuista ja yhestä akvaariopaketista, rupesin miettimään että mulla on oltava yks hoitoallas koko ajan käytössä kalojen kasvatuksessa. Mä olen nyt tehny niin hyvät suunnitelmat nyt tän kalajutun suhteen että ei mene kauaa ennen kun alkaa rahaa tippumaan. :)

Oon harkinnu koirankin ottamista. Se sais mut ainakin liikkeelle, ja ehkä mä en olis niin yksinäinen, ja pääsisin pikkuhiljaa hoitamaan kunnolla mun agorafobiaa. Jos olis koira seurana niin pääsisin liikkeelle ja ulos, ja olis joku jonka kanssa touhuta ja viettää aikaa, opettaa juttuja... Mutta sen koiran tulis olla rauhallinen tapaus.

Mä oon nyt päättänyt että pidän parempaa huolta eläimistäni. Laitan ne etusijalle laihdutuksen rinnalle. Mun rakas ystävä on ehkä poissa, mutta se ei haluais mun olevan surullinen, ja touhuaminen piristää mun mieltä.

Dissosiaatio

Mä oon ollu koko eilisen, yön ja tänään ihan shokissa. Mulla on ihan hirveä dissosiaatio, mun on vaan pakko touhuta jotain koko ajan, tehdä listoja... Mä en syö tänään mitään.

Paasto

Mä arvasin että paino nousee taas. Eilen ahmin ja oksentelin, tänään yritän olla syömättä koko päivän. Mä olen ihan järkyttävän väsyny. Tekee vaan mieli nukkua tän painajaisen ohi. Söin eilen ihan liikaa rauhottavia, oon vieläkin tokkurassa. Hoitajan pitäis soittaa mulle tänään, saa nähdä mitä se sanoo. En mä halua puhua sille nyt.

haluan oksentaa

Heräsin noin 3 tunnin unien jälkeen. Mä haluan oksentaa taas. Keitin kamomillateetä jos onnistuis. vatsalihakset on uuvuksissa yökkimisestä

binge

ahmin ja oksensin. Ei ole hyvä olo. Nyt jatkan oksentelua

Kotiteollisuus - Kaihola

Sain tänään tietää että yks mun rakkaimmista ystävistä on kuollu. Mä olen hajoamispisteessä, mutta tiedän että tällekin on joku tarkoitus. Se on varoitus niille jotka ei pidä itsestään hyvää huolta. Hyvästi pikkeveli toisesta perheestä...

Yrjö

Se on outoa miten helpoks oksentaminen on tullu. Äskenkin mun piti vaan kumartua posliinin ylle ja pumpata vatsalihaksilla. Vihreä tee ei halunnu pysyä sisällä vaikka join mehua päälle. Onneks se ehti kuitenkin vaikuttaa sen verran että maha meni hetkeks sekasin.

Tällä kertaa okdentaminen tuntuu liian helpolta. En halua kuitenkaan oksennella säännöllisesti, vaikka se onkin helppoa. Mä aloin oksentelemaan muutama viikko sitten. Oksensin aina kun olin pilvessä, varmaan sen takia kun pilvessä on 5x enemmän tervaa kun tupakassa, ja poltan pilveni aina pelkiltään, ja kun poltan, poltan paljon. Kun olin oksentanut monena päivänä peräkkäin ja monta kertaa, mun keho oppi ilmeisesti oksentamaan kun sormia napsauttamalla. Mä olen oksennellu ennenkin, alotin ylä-asteella. Sillon se oli vaikeaa, se on aina ollu vaikeaa, mutta yli kymmenen vuoden jälkeen se on ilmeisesti tullu siihen pisteeseen että mun ei tarvitse enää tunkea mitään kurkkuuni tai tunkea päätäni niin syvälle posliinimaljaan että sen haju saa mut oksentamaan.

Tahallaan oksentaminen on pahin asia mitä voi itselleen tehdä. Mun on otettava kaliumia tänäänkin, tai otin jo, heti oksentamisen jälkeen, koska en halua saada sydänkohtausta. Mä en ole vielä tarpeeksi laiha kuolemaan. Enkä ole ihan varma haluanko edes kuolla. Oon löytäny laihtumisesta uuden tarkoituksen elämälleni, ja se tuntuu siltä, että mun on tehtävä näin. Kaikella on tarkoitus, ja mun elämän tarkoitus on olla varoittava esimerkki. Mun elämän tarkoitus on opettaa ihmisiä mun ympärillä ymmärtämään mun henkilökohtaista helvettiä, ettei ne anna kenenkään muun käydä samaa läpi. Ehkä mä voin kärsimällä ja kuolemalla pelastaa jonkun muun hengen. Älkää tehkö niinkun minä.

x4,9

This is a fucking joke... 100g?? Ihan oikeasti?? Vittu miten turhauttavaa. Johtuu varmaan siitä suklaasta. Mun pitäis liikkua enemmän, mä tiedän. Oon vaan niin väsynyt ja oon aina vihannu liikuntaa. Täytyy vaan toivoa että paino putoaa pikkuhiljaa. Pääasia että se putoaa. Vois ehkä tänään juoda vahvaa vihreää teetä yhen mukillisen. Se autto viimekskin. Harmi kun ei ole kahvia, sillä sais mahan sekasin kunnolla.

Sydän oireilee taas pahemmin. Tänään ei ole kaliumpäivä, mutta lääkäri sano että voin ottaa sitä joka päivä.. Kokeilen ensin magnesiumia.

Turhautuneisuuden huokaus

Mä jouduin tänään syömään suklaata, koska poikaystävä tuli käymään ja toi mulle levyn suklaata. Mä en voi antaa sen tietää etten syö, joten paistoin sen täällä ollessa vielä paketillisen kanankoipia. Mua oksettaa niiden haju. En aio syödä niitä. Laitoin ne lautaselle jäähtymään, kun ne jäähtyy niin otan niistä luut pois ja annan kissoille. Mä en vaan pysty edes yrittämään niiden syömistä, enkä edes halua. Onneks on nuo kissat niin ei mene ainakaan hukkaan.

Mun hampaisiin sattu ihan hirveästi sen jälkeen kun söin sitä suklaata, ehkä voin käyttää sitä tekosyynä olla syömättä sokerisia ruokia tulevaisuudessa. Hampaisiin sattuu vieläkin vaikka pesin ne heti suklaan syömisen jälkeen. Mä en nauti valehtelemisesta enkä teeskentelystä. Se saa mut vihaamaan itteäni entistä enemmän. Tänään en syö iltapalaa. Oon ihan varma että paino on huomenna taas noussu. Odotan aamua kauhulla.

Olin hirveän väsynyt ja kylmissäni kun poikaystävä tuli, mutta kumpikin olo hävis kun söin sitä suklaata. Hetken ajan mulla oli jopa kuuma. Mä haluaisin vaan nukahtaa ja unohtaa kaiken taas hetkeksi.

Melkein pääsi itku

..kun nousin aamulla vaa'alle. x5! VIELÄKIN! MITÄ VITTUA??? Tuntuu että vaikka teen mitä, se ei vaan putoa millään. Eilenkin olin liikkeellä 12 tuntia putkeen ja söin vaan 3 pientä leipää. Mä tiesin että se kolmas oli liikaa. Mä niin tiesin. Ei olis pitäny. Tänään syön maksimissaan 2. Tekis mieli olla syömättä kokonaan, mutta en voi. Vaikka tänään onkin Kalium-päivä, en voi olla syömättä. Tiedän että jos jätän syömättä, huomenna paino on ehkä laskenut, mutta nousee sitten taas kun syön vähänkin. Mä niin vihaan peilikuvaani. Joka päivä enemmän ja enemmän. Mun tekee mieli itkeä kun edes ajattelen koko asiaa. Sen takia katon itteäni peilistä vaan aamuisin sen jälkeen kun käyn vaa'alla. Se on osa mun aamurituaalia.

Mä herään, laitan jotain pyörimään koneelle ettei ole niin yksinäinen olo, makaan hetken, nousen, menen vessaan, takasin makkariin mun syömishäiriönurkkaan, riisun kaiken paitsi ponkkarin ja pikkarit, nousen vaa'alle, avaan thinspokansion ja merkitsen painon ja päivämäärän, menen peilin eteen ja katon itteäni melkeinpä jokapuolelta ja vihaan näkemääni. Puen päälle, juon mehua ja otan aamulääkkeet. Vasta sen jälkeen voin tehdä muuta. Mun on tehtävä tää joka aamu.

Mua paleltaa jatkuvasti. Eilen mä pidin saunaa päällä 4 tuntia ja ovet oli auki, ja mua palelti silti. Kaikki ikkunat oli ihan huurussa, täällä oli niin kuuma, mutta mulla oli silti kylmä. Nukun kahdella peitolla joka yö. Mun pitää laittaa paidan, villapaidan ja muiden vaatteiden päälle vielä paksu kylpytakki ja kääriytyä peittoon kun käyn tupakalla. Oon myös väsynyt koko ajan. Mä olen jatkuvissa kivuissa. Nivelet ei tahdo jaksaa, välillä en pysty edes kirjottamaan koneella, kun sormien ja käsien jokaiseen niveleen sattuu.

Alan tottua yksin olemiseen. Mun mielestä on parempi kun olen yksin. Kukaan ei saa tietää miten sairas olen. Ei ainakaan vielä. Jouluna se kai tulee ilmi. Pelkään joulua jo etukäteen. Pelkään joulun ruokia. Pelkään muiden nähden syömistä. Pelkään menettäväni kontrollin, koska kinkku on aina ollut mun suurin heikkous. Oon lapsesta asti odottanut enemmän kinkun syömistä kun lahjoja. Nyt pelkään sitä. Oon yrittänyt keksiä jo etukäteen miten paljon syön mitäkin jouluna, ja miten pystyn välttäytymään siltä, että syön liikaa. Voi tietysti olla, etten edes mene porukoille jouluna. Se vaan tuntuu jotenkin väärältä. Mutta jos menen, haluan tulla takasin kotiin samana päivänä. Mahdollisimman pian. Enkä halua ottaa ruokaa mukaan, mutta äiti varmaan pakottaa mut ottamaan jotain. Mä en halua sitä houkutusta tänne. Pelkään että jos mulla on täällä ruokaa, mä syön ja syön ja syön, enkä pysty lopettamaan. Ajatuskin ahdistaa.

Ei, ei, ei, ei, EI!!

Nukahdin joskus 7 aikaan illalla, heräsin kahden aikaan, kaikissa akvaarioissa oli valot päällä ja kissoilta jäi iltaruoka saamatta. Hitto soikoon, kävin vaa'alla ja paino on TAAS x5:n puolella!!! Mä en tajua! Miten se on voinu muka nousta noin paljon, multa jäi iltapalakin väliin. Ääh! Ahdistaa ihan hirveästi... Noh, ruokin kissat kuitenkin äsken... Mä niin toivon että saan nukuttua ja että paino laskee aamuks. Kuumemittari näytti 36,5. Yleensä terveenä se on jotain 35. Otsa tuntuu kuumalta. Oon aika tokkurassa...

Mun pitäis keksiä jostain rahaa että saisin haettua tenoxit apteekista ja noh, tarviisin mä ruokaakin vissiin. Salaattia, juustoa ja ingmariinia tai jotain muuta levitettä. Kalanruokakin alkaa olla vähissä, tilasin just lisää, ne tulee hyvällä tuurilla ens viikolla.

Ähh... Oon niin väsynyt.. Mua niin ärsyttää tuo paino! Mä vaan haluan että se tippuu... Ahdistaa.

Klo 6:44
En oo vieläkään saanu unta. Siivosin kylppärin sekamelskan ja järjestelin kirppiksellä myymättä jääneet tavarat. Osan mä jätän itelleni, löysin tavoitevaatteita ja muutaman joululahjan. Mä en tiedä millä ihmeellä saan ostettua kaikille joululahjat.. Noh, se on vaan myytävä tavaraa, tai ainakin yritettävä. Väsyttää ihan hirveästi taas vaihteeks. En vaan osaa rauhottua nukkumaan. Koko ajan keksin uutta tekemistä. Pitäis siirtää monneja hoitoaltaaseen.. Siellä on jo 2 monnia, mutta pitäis laittaa lisää. Kultakalatkin on siellä kun ei meinaa valkopilkkutauti lähteä millään niistä.

Tulva

Kaveri oli käymässä ja samaan aikaan vaihdoin taas veden isoon akvaarioon, ja tietysti unohdin että olin täyttämässä sitä! Noh, ylihän se tuli. Toivottavasti ei tullu vesivahinkoa. Sen jälkeen on ahdistanu ihan hirveästi. Varsinkin kun oon taas yksin, ja pelkään huomista painoa ihan hirveästi! Haluaisin vaan alkaa nukkumaan, mutta en vielä viiti. Oon niiiiiiiiiiiiiiiiin väsynyt.

x3,4

Whaaaat? :D Olikin jo aika tippua kunnolla. Pelkäsin illalla ihan hirveästi että paino nousee taas. Nukuin tosi huonosti, heräsin 4 aikaan ja mun oli pakko käydä vaa'alla. En enää muista mitä se näytti, mutta muistan että olin tyytyväinen. Nyt pitää vaan jatkaa samaan malliin. Väsyttää taas ihan hirveästi, mutta ei voi mitään. Tänään on käytävä tyhjentämässä kirppispöytä, samalla käytävä kelalla kysymässä että mitä vittua ne säätää kun kaikki tuet on katkennu taas vaihteeks, ja on käytävä kaverin kanssa kaupassa kun se tarvii henkistä tukea siihen. Huvittavaa kun muakin pelottaa käydä kaupassa, niin menen nyt sitten toisen samanlaisen ihmisen tueks :D Noh, hyvin se menee. Plus on kiva nähdä sitäkin, viimeks näin sen taas sattumalta MTT:llä odotushuoneessa. Se sano miettivänsä koko ajan ittensä tappamista, niin otin sitten asiakseni auttaa sitä.

Vihdoinkin

x5,9. Oon odottanu monta päivää että paino laskis viiden puolelle. Nyt vaan pelkään että se taas nousee. Vaihdoin akvaarioihin vedet heti kun heräsin. Kaloja on kuollu ihan liikaa. Ne ei kai jaksanu loisia ja sitten vielä sitä lääkettä. Oon niin pettyny itteeni. Haluaisin että mun eläimillä on kaikki hyvin. Pitäis tänään päästä jotenkin hakemaan kolmas akvaario. Mulla ei ole mitään hajua miten onnistun hommaamaan kyydin johon se ja sen jalusta mahtuu. Sain eilen paniikkikohtauksia sen takia. Mun kroppa on liian väsynyt kestämään stressiä.

x6,0

Mä olen tehny virheen kun oon syöny vaan yhden leivän päivässä. Nyt ei meinaa paino pudota millään. Tänään puristaa rintaa heti aamusta. Otin jo kaliumia aamulääkkeiden kanssa, mutta ei tunnu auttavan. Mulla olis tänään lääkäri ja sen jälkeen pitäis hakea pari tuolia. Mä saan paniikkikohtauksen kuitenkin. Mun pitäis syödä, tiedän sen. Se auttais ehkä pitämään sen paniikin poissa. Oon niin väsyny. Valvoin liian myöhään ja heräsin liian aikasin.

Ahdistaaaaaaa

Paino oli noussu aamulla, niinkun pelkäsinkin. Nyt pelkään että se nousee huomisekskin.. Äsken kävi pari ihmistä pyörähtämässä, myyn pakastimen niille, ne makso jo etukäteen, hoitavat sille kuljetuksen kun saavat. Sain paniikkikohtauksen. Mä en tajua miten niin pienestä voi edes saada paniikkikohtauksen. Sain kohtauksen kaupassakin yks päivä... Huomisesta tulee ihan hirveä, tiedän sen jo etukäteen. Pitää mennä aamulla psykiatrille jatkamaan eläkettä ja pyytämään vahvempaa annostusta rauhottaviin. Päivän annoskaan ei riitä enää pieneen paniikkikohtaukseen.

Lääkärin jälkeen pitää käydä hakemassa pari nojatuolia mitkä oon varannu, ja kaupassakin pitäis käydä. Mä en tosiaan tiedä miten selviän edes hengissä huomisesta. Tiedän jo etukäteen että en ehkä pysty käymään kaupassa. Se on liikaa.. Se on vaan liikaa. Vaikka en mä itelleni ole ruokaa ostamassa, kun en mä syö kuitenkaan muuta kun maksimissaan pari leipää päivässä, eli illassa. Ja mulla on kaikkea mitä leivän päälle tarviin, ja leipääkin on. Elukoille pitää vaan ostaa ruokaa ja kissoille hiekkaa. Mutta kauppaan meneminen, kaikki ne ihmiset.. En mä taida pystyä siihen.

Oon niin väsynyt.. Oon nukkunu 12 tuntia joka yö. Edes se on positiivista että pystyn nukkumaan. Mutta oon silti ihan hirveän väsynyt. Ylihuomenna pitäis hakea kolmas akvaario ja muutenkin puljata noiden altaiden kanssa. Stressaan jo nyt. Kaikki nää kuullostaa varmaan tosi pieniltä asioilta, kuka tahansa pystyis hoitamaan nää ilman mitään ongelmia, mutta mä olen niin uuvuksissa että saan paniikkikohtauksen jokaisesta pikkuasiasta. Mun aivot ja kroppa ei vaan tunnu jaksavan.

Mä tiedän että mun pitäis syödä enemmän, ja levätä ja ottaa rauhassa ja.. Kaikki mitä teen on liikaa mun kropalle ja väärin, mutta en pysty lopettamaan. En edes halua lopettaa, vaikka kuolema väijyy joka nurkan takana. Yksikin liian voimakas paniikkikohtaus, niin mun sydän pettää. Se on fakta, mä tunnen ja tiedän sen. Siks en käy missään, harvoin edes haen postin. Kukaan ei käy täällä, enkä minä käy missään. Oon yksinäisempi kun koskaan, mutta mä en kestäis enempää. En kestä enää mitään. Kaikki on hyvin kun oon yksin eikä mulla ole mitään tekemistä, mihinkään lähtemistä.

Oon niin väsynyt..

x5,8

JJEAH!! Pääsin 5:n puolelle. Nyt vaan pelkään että paino nousee huomiseks takasin 6:n puolelle. Eilen oli ihan hirveä olo, ahdisti, tärisytti, oksetti ja teki mieli itkeä. Olin niin väsynyt että menin 7 jälkeen jo nukkumaan. Heräsin 8lta. Aamutupakalla käynti otti sydämen päälle niin paljon että oli otettava taas kaliumia ja magnesiumia. Magnesiumia mä otan kyllä joka päivä muutenkin, mutta yleensä vasta illalla. Otan myös aamulääkkeiden kanssa vitamiinitabletin, ja mulla on sen lisäks vielä poretabletteja. Otan niitä ½ ja½ monivitamiinia ja C:tä jos on flunssainen olo. Oon huomannu että nyt kun taas laihdun, mun nenä vuotaa joinakin päivinä ja voimat on vähissä ja muutenkin kuumeinen olo välillä. Nuo yleensä auttaa. Ja koska poltan tupakkaa, tarviin muutenkin 2x enemmän c-vitamiinia kun ihmiset jotka ei polta.

Mä tiedän ettei tää ole todellakaan terveellistä mun kropalle tai mielelle, mutta mä olen sairas. En suosittele tätä kenellekään. Ja te, jotka jo teette samaa kun minä, syökää rasvaa, ihan oikeasti, vaikka se kuinka pelottais, rasvan syöminen nopeuttaa laihtumista ja tekee siitä edes vähän turvallisempaa.

x6,3

Eilinen oli hirveä. Piti maata sängyssä koko päivä rintakipujen takia. Oon niin väsyny tänään, olisin halunnu nukkua pitempään, mutta kun kello soi, on noustava. Heräsin yöllä vessaan, mikä oli samalla ärsyttävää ja samalla "mukavaa" koska sainpahan jotain pihalle taas. Illalla oli tosi lähellä että olisin oksentanut leivät pihalle. En kuitenkaan oksentanut, koska tiedän että tarviin sen joka iltaisen 2 leipää. Varsinkin kun oli niitä rintakipuja, enkä saanut kaliumia vaikka pyysin.

x6,7

Olin tyytyväinen tän aamun painoon. Olin myös tyytyväinen siihen että kaadoin vahingossa aamulla mehulasini, ainakaan se ei menny mun mahaan. Rintakivut vahvistuu joka päivä. Laitoin äidille viestiä, jos se tois mulle jotain kalium lisäravinnetta tänään. En halua kuitenkaan saada sydänkohtausta, mikä mun sydänvian takia on tosi todennäköinen kun jatkan näin. 2 leipää joka ilta.

Eilen oli tosi vaikea mennä edes keittiöön siihen aikaan kun tavalliesti olisin jo ottanut iltalääkkeet ja niiden tuoman tokkuran voimalla olisin syönyt jo. Eilen meni tunnin ennen kun sain edes ne lääkkeet alas, en halunnut syödä. Ahdisti ihan hirveästi. Mun mieli meni koko ajan muihin asioihin kun siihen, että mun pitäis ottaa iltalääkkeet, syödä ja alkaa nukkumaan. Tein sitten kuitenkin kompromissin, eli vähensin rasvaa ja juustoa leipieni päällä. Juusto alkaa loppua jo muutenkin, mikä on vaan hyvä asia.

Hoitaja kävi eilen, luin päiväkirjaani sille, muun muassa lauseen "haluan kutistua ja kadota" se ei ole tajunnut varmaan vieläkään mitä se tarkoitti. Mä tiedän että se ja lääkäri haluaa mut ensin osastolle ja sitten johonkin tuettuun asumiseen, mutta mä oon sanonu suoraan että en mene osastolle ellei ole ihan pakko, ellen sekoa ihan totaalisesti. Mä en ole valmis siihen, enkä suoraan sanottuna halua mennä sinne. Hirveä paikka nykyään. Entinen osasto oli paljon mukavampi. Tuo uusi on kun vankila. Kuka menis vankilaan vapaaehtoisesti moneks kuukaudeks? Ei kukaan.

Tuntuu hyvältä, kun housut jotka oli ostaessa kireät, roikkuu nyt päällä. Mutta nää hyvät olot on lyhytkestoisia. Hetken on hyvä olo, sitten ahdistus ja/tai pakkoajatukset ottaa taas vallan. Mun pakkoajatukset alkaa keikkua jo vaarallisen rajoilla. Eilen kävelin keskustassa kaupasta pois, oikea käsi taskussa ja kädessä puukko, niinkuin aina nykyään. Mulle tuli yhtäkkiä hirveä pakkoajatus, että haluan vaan iskeä sen puukon johonkuhun, keneen vaan. Toivoin että joku kävis päälle, että voisin puukottaa sen. Onneks se meni ohi nopeasti. Mä pidän puukkoa taskussa aina kun menen ulos, edes tupakalle. Mulla on niin turvaton olo. Se tuo turvaa, kun mulla ei ole pippurisumutetta tms. Sitäpaitsi hyökkääjä perääntyy todennäköisemmin kun edes näyttää sitä puukkoa. Esim raiskaajat valitsee uhrinsa sen perusteella, mitä heikommalta ne vaikuttaa. Jos tappelee vastaan, ne luovuttaa nopeasti. Varsinkin jos uhrilla on kädessä puukko ja silmissä palaa raivo. Mun silmissä palaa helvetillinen tuli.

Kerran mut kaadettiin sängylle ja mua kuristettiin istuen mun päällä, mutta jätkä melkein paskanti housuunsa kun avasin silmät, tuijotin suoraan silmiin ja aloin painamaan kaulaani ylöspäin, sen käsiä vastaan. Mulkero säikähti ja luovutti.

Eieieiei

+300g. Tosin nukuin vaan jotain 5 tuntia, eli en ehtiny nukkua kunnolla. Heräsin ennen viittä. Yritin nukahtaa uudestaan mutta ei onnistunut. Pesin sitten koko kylppärin kissojen laatikoita myöten ja äsken sain vaihdettua pienen akvaarion alle kestävämmän pöydän, edellinen alko taipua, mikä ei ollu yllätys kun se on niin vanha ja lastulevyä. Nyt on täyspuinen pöytä. Pari kalaa oli kuollut..

Mun akvaarioihin tuli sieni-infektio kun hain monneja... Nyt se sitten alkaa levitä muihinkin kaloihin. Pitää ostaa lääkettä. Kun vaan sais äkkiä rahaa jostain.. Äh, väsyttää, ei jaksais ajatella mitään.

x7,00

Pidättelin henkeä ennen kun nousin vaa'alle. -400g eilisestä. Jes. Nyt pitää vaan jatkaa. Katoin itteäni peilistä, en osaa päättää olenko ylpeä vai häpeissäni. En ainakaan ole tyytyväinen vielä pitkään aikaan.

Taas yksi pitkä päivä joka pitää vaan odottaa loppuun. Elän aamuja varten. Ei mulla ole mitään muuta mitä odottaa, kun se luku tuossa vaa'assa, joka on yksin jäämiseni jälkeen löytänyt paikkansa peilin edestä. Peilin alla on meikkipöytä, jossa on mun kansio. Kansio, joka on täynnä... tätä. Merkitsen siihen joka aamu päivämäärän ja painon. Loput päivästä hukutan vessassa juoksemiseen, eläimistä huolehtimiseen, elokuviin ja tupakkaan, kunnes tulee ilta. Sitten syön kourallisen rauhottavia ennen kun syön päivän ruokani, eli 2 leipää, ja nukahdan heti sen jälkeen.

Mä en toivo tällaista elämää kenellekään. Mutta silti elän näin. Mä en ansaitse enempää.

x7,4

Hymyilin kun nousin vaa'alle. Paino on tippunu takasin siihen mihin olin jo päässyt. Nyt pitää vaan jatkaa. Pitäis hakea mehua ja tupakkaa... Pitäis ostaa vaikka mitä, mutta ei oikeen ole varaa ostaa mitään. En mä tarvii mitään, mutta elukat tarviis.

The end and beginning

Tein aikalailla ratkaisevan liikkeen. Poistin ihmisiä facebookista ja laitoin sille yhdelle viestin, että se on vapaa jos vaan haluaa. Mä olen varma että haluaa. Ei se olis jättäny mua niin huonossa kunnossa yksin eilen, jos se vielä rakastais mua ja haluais olla mun kanssa.

Vaihdoin järjestystä makkarissa sen verran että irrotin parisängyn toisesta osasta jalat ja laitoin sen selkänojaksi toiselle osalle. Laitoin myös maton lattialle.

Oksensin eilen ja oksensin tänään. Mä en halua syödä. en ansaitse syödä. Mä jään nyt yksin. Yksin tän pääni sisällä vellovan helvetin kanssa. Mä en halua jaksaa, mutta jotenkuten jaksan kuitenkin.

Vihaan ja rakastan kuplaani. Mietin tänään, miksen vaan niele kaikkia pillereitäni. Mua ei kaivata missään, mutta ainakin mua tarvitaan täällä. Mun omassa kuplassa, jonka oon ympärilleni rakentanut. Millään muulla ei taida olla enää väliä. Ei ole ollu aikoihin. Vaikka tiedän että tämäkin on vaan itsepetosta, ja tulen romahtamaan vielä.

Tai noh, mä olen romahtanut jo. Ketään ei vaan kiinnosta. Miks mua pitäis kiinnostaa?

Ähhh

Mun paino on noussu. Mä voin tuntea ja nähdä sen. Oksettaa. Oon oksentanu nyt 3-4 iltana peräkkäin. Illalla, koska syön vaan illalla, koko päivän juon pelkästään. Mua inhottaa kattoa peiliin. Oon onnellinen etten syöny eilen spagettia ja jauhelihakastiketta, vaan vein ne takapihan metsään variksille. Mun jääkaappi on liian tyhjä, mutta silti liian täynnä.

Blahh...
Oon saanu asioita hoidettua jopa... Välillä vaan tuntuu että hoidan itelleni liikaa asioita hoidettavaks. Noh, rahat tuli ja rahat meni, mutta niin käy kyllä loppukuussakin. Mun pitäis tosiaan rajoittaa tätä akvaariotouhua ja elukoiden lellimisessä muutenkin, yli puolet rahoista menee aina elukoihin, verkkokaupan pitäis olla laitonta :D

Shokissa

Mä valvoin koko viime yön ja mietin miten pyytäisin omaa tilaa, eli häntä muuttamaan pian pois, mutta en odottanut että se ottais ja muuttais heti... Mä olen ihan sekasin. Pelottaa ja on ihan hirveän yksinäinen olo, ahdistaa. Olisin halunnu että se olis vielä kuitenkin jääny edes huomiseen...

Oon niin yksin...

The calm before a storm?

Mun on tehtävä se huomenna. Mun on kerrottava tuolle yhdelle että mä en jaksa asua sen kanssa enää yhdessä, tää stressi on ihan liikaa ja kaikki muukin.. Mä en jaksa jatkuvasti hoitaa eläimet ja itseni lisäks vielä toisen ihmisen sotkuja jatkuvasti. Pienet asiat ajaa mut hulluuden partaalle. Pienistä ne isotkin on tehty...

Mutta miten kertoa jollekin herkälle ihmiselle, joka on asunut saman katon alla jo näin kauan, että haluat hänet ulos, loukkaamatta uhriutuva luonteista henkilöä? Mulla ei ole mitään hajua. Tuntuu muutenkin että pää hajoaa.

Rauhottavat alkaa loppumaan pikkuhiljaa, enkä tosiaan tiedä mitä tekisin, ihan oikeasti. Mun olis vaan nyt saatava olla rauhassa ja miettiä mikä olis parasta mulle...

En vaan halua satuttaa ketään, ja tiedän että tuo yks hajoaa tämän takia... *Huoh*