crush...

himoan ruokaa... ei mulla ole edes nälkä, mutta tekee vaan mieli syödä kun ei ole muutakaan tekemistä.

tää päivä on ihan kauhea, tiesin sen jo heti kun heräsin, ennen kun avasin silmäni. kun tajusin että uni ei ollutkaan totta.

en edes uskalla käydä vaa'alla, en aio tehdä sitä vielä vähään aikaan. vasta sitten kun olo on pienempi.

motivaatio

mun motivaatio päätti tulla rymähdyksellä takasin. tällä kertaa ajatukset on vaan positiivisia, enkä tunne itteäni edes hirveän lihavaks, vielä ainakaan. ehkä lopetan polttamisenkin tässä, jos vaan jaksan. mun kieli on nimittäin käyny kipeeks, voi tietty johtua joulun syömisistäkin.

haluan elämäni takasin, haluan jaksaa nousta sängystä aamuisin ja käydä jossain enemmän, ihan vaan ulkona, nähdä ehkä ihmisiä. tosin ihmisten mukana tulee ongelmia, joita en todellakaan tarviis nyt. pää alkaa käydä jo tyhjäkäynnillä, traumat ja häiriöt valtaa taas alaa...

mutta ihan positiivinen olen vielä. ainakin oon tänään ollu. kattoo sit huomenna.

the enemy

joulu, kaikkien laihduttajien pahin vihollinen on täällä. onneks tänään oon tähän mennessä hillinny itteni, ja oon syöny vaan yhdn leivän jonka päällä tosi kevyesti keijua, kaks viipaletta juustoa ja yks muna. ei vaan ole vielä nälkä. eiköhän se kuitenkin iltaa kohti ala jo koputtelemaan mahan pohjassa... pelkään syöväni liikaa kinkkua. rakastan kinkkua ihan liikaa. voin syödä sitä 3kg yhessä päivässä, tuli kerran testattua... ei kovin tervettä.

haaveet kaatuu

jooh, ei mulla ole mitään toivoa päästä tavoitteeseeni jouluun mennessä, ellen lopeta syömistä kokonaan. nyt on ollu vielä niin paljon stressiä etten oo jaksanu edes oikeen tehdä mitään, koiran lenkittäminenkin hoituu kotipihassa lumipalloja heitellen.

en oo jaksanu ettiä edes thinspoa pitkään aikaan, enkä oo katellu mun koneella jo olevia kuvia, vaikka ne pyörii taustakuvana koko ajan. kuka nyt pelkkää näyttöä jaksais katella...

syömisiä oon kyllä rajoittanu nyt viimesenä muutamana päivänä, oon syöny salaattia taas pitkästä aikaa ruuan kanssa kolmesti päivässä, mutta nuo illan mässytykset ottaa kaiken edistymisen takasin, koska mun lääkitys saa mut ahmimaan mielettömästi niin kauan että nukahdan.

pitäis kai alottaa taas hunger control pillerit, jos se auttais asiaa edes vähän.

huomenna on aika psykiatrille ja pyydän uudett reseptit ja lisää sairaslomaa, koska mun loma loppuu ens kesänä enkä todellakaan oo vielä kunnossa, enkä tiedä missä edes oon sillon.

tänään saan olla vähän aikaa itsekseni kun meille tuli yks kaveri käymään pitkästä aikaa ja nuo lähtee kai kaupungille jossain vaiheessa. kyllä tulee tarpeeseen tää pieni loma arjen ahdistuksesta. ei se voi olla kenellekkään hyväks olla neljän seinän sisällä 24/7 saman ihmisen kanssa ilman oikeastaan mitään kontaktia ulkomaailmaan.

plah

lauantaina oli paino taas tuossa 0:n puolella, siitä sitten on lähteny pikkuhiljaa taas nousemaan, vaikka koiran kanssa joka päivä vähintään se noin pari tuntia tulee ulkoiltua. pitäis ehkä lisätä vaan vielä sitä. kun jaksais.

polttelee

voi että! tunnin lenkki koiruuden kanssa, posket ja reidet tais paleltua mutta ei haittaa, kiva polte käy koko kropassa. :) kyllä tällä menolla pääsen nopeesti kuntoon. Sisu ei oikeastaan vedä paljoa, mutta kun sillä on juoksuaika nyt niin se tahtoo jäädä haistelemaan aika paljon, ja tuommosta jättijytkyä ei kovin helpolla saadakkaan liikkeelle, kun ei se malta käskyjäkään kuunnella kun on mieleinen haju :D eiköhän tuo kuitenkin helpota kun juoksut menee ohi. :) niskat ja alaselkä on kyllä sen tuntuset että muutaman kerran saanu vetää tuota. :D ihanaa kun on koira, ja just tuommonen koira. just sellanen kun haluan koiran olevan. :) rakastuin <3 ja sit vielä tosiaan se kun sen kanssa käy lenkillä, ei sitä voi kuvailla miten ihanaa se on. :)

personal trainer

päätettiin sitten hommata kullan kanssa koira. :D heräsin aamulla kun ex/hyvä kaveri soitti ja kysy että haluaisinko koiran. eka sanoin heti että ei, ei mahdu, ei jaksa hoitaa. vähän aikaa sitä sitten mietin ja kun kultakin lopulta nous sängystä, sanoin sille, juteltiin vähän aikaa ja laitoin exälle viestin että tänne vaan, kun kerran ilmaseks saa ja tulee kuulemma kissojenkin kanssa toimeen. kunhan vaan meidän kissat tulee sen kanssa toimeen. jos ei tule niin etitään uusi koti sille. :)

tänään sen olis määrä tulla klo 20-21, ja mua jännittää ihan hirveästi. ajattelin viedä sen heti sitten lenkille kunhan se ensin tarkastaa kämpän. nyt ei sitten ole mitään syytä jäädä sisälle lorvimaan päiviks kun pitää käyttää Sisu-tyttöä ulkona monta kertaa päivässä. :) siitä tulee mun personal trainer. :D saapahan tämäkin ghetto-booty vähän säännöllistä liikuntaa ja kilot karisee nopeammin. :)

voi paska

paino on noussut taas, vaikka en kyllä ihan tiedä miten. söin kai eilen liikaa vaikka en muista syöneeni liikaa. ahdistaa vähän. tänään ostoksille, ostamaan uudet rintsikat ja ruokaa... niin paljon ruokaa... hyi. ai niin, söin eilen kokonaisen paketin aurajuustoa, ehkä se johtuu siitä. perkeleen lääkehuurumässäilyt! jos tänään ei tulis sellasta. koittais vaan keksiä niin paljon tekemistä että illalla olis ihan poikki ja ei tulis sit hirveä tylsyysmässytys.

kriisiä

nyt pukkaa kyllä kriisiä joka puolelta, lähinnä kokopuolelta. yritin tunkea itteni yhteen mekkoon johon toivoin mahtuvani jouluks, mutta kävikin ilmi että mun tissit on aivan liian isot siihen. eihän siinä, maha ja perse on kutistunu ihan kivasti mutta tuntuu että kaikki se elopaino niistä on siirtyny suoraan tisseihin, jotka on tällä hetkellä kokoa 75H eli 65/30 FF. ihan järkyttävät! näyttää ihan ku olisin ottanu ihan liian isot silikonit...

huomenna täytyy käydä ostamassa rintsikat että saan nää tytöt kuriin, en kestä enää olla liian pienissä kupeissa kun koko ajan saa olla nostelemassa, tunkemassa ja asettelemassa kun puolet tursuu yli. oikeastaan pidän mun ulkonäöstä jollain lailla nyt, kun on selvä vyötärö ja maha ei pömpötä, en oo sellanen makkara tai päärynä enää, vaan sellanen sutjakka tiimalasi. aika seksikäskin, jos uskallan sanoa. ei se silti sitä tosiasiaa muuta että haluan olla laihempi. paljon laihempi. nautin nyt näistä muodoista sen aikaa että pääsen nauttimaan pienemmistä muodoista.

ehkä jossain vaiheessa uskallan laittaa kuviakin, jos joku aamu olis maha taas litteänä niin ettei tarvii hävetä silmiä päästään. ehkä jätän kuvien laittamisen vasta siihen kun voi laittaa sellaset ennen-jälkeen kuvat... en tiiä, en oo päättäny vielä. kauhea sotanorsu joka tapauksessa oon, vaikka tällä hetkellä oonkin vähän aikaa tyytyväinen peilikuvaani, jotenkuten. tai en siis tyytyväinen, lähemminkin hyväksyn sen. en tiiä. viha-rakkaussuhde itteäni kohtaan jatkuu varmaan ikuisesti.

2,3

...taas! mä niin arvasin tän. tai noh, itse asiassa luulin vaa'an näyttävän enemmän, mutta silti, vois olla vähemmänkin. jospa nyt pitäis taas ittensä kurissa ainakin tuohon perjantaihin asti, kun sillon on ne pikkujoulut ja pitää kai sitten itekkin syödä. ainakin juon. oon ollu jo liian kauan selvinpäin, haluan olla taas pitkästä aikaa humalassa. vaikka se lihottaakin...

huomenna tulee veronpalautukset eli jee! päästään kauppaan ja pääsen maksamaan laskut! tässä kuussa saattaa ehkä jäädä vähän ylimäärästäkin, kun joonan äiti lupas maksaa yhen 250 euron laskun. :) helpottaa huomattavasti. saan ehkä ostettua itelleni uusia vaatteita, mulla kun on huimasti kahet housut ja yks toppi jossa ei oo reikiä... :D aika köyhää.

siivosin äsken ja enää ois tiskit ja pyykit ja akvaarion siivous jälellä. kissojen laatikotkin vois putsata, vaikka eilen pesin ne. kuuden kissan kanssa ne sotkeutuu aika nopeesti. vieraslakanatkin pitäis laittaa paikoilleen kun meille jää kaks kaveria yöks sillon perjantaina. koitan nyt vaan pitää itteni rauhallisena silleen että en tee liikaa asioita etukäteen enkä jätä liikaa myöskään viime tippaan. aika hankalaa mutta onhan mulla sentään 3 päivää aikaa vielä. perjantai päivä menee ruokaa laittaessa melkein kokonaan. aion leipoakkin vasta sillon, koska tuoreet pullat on parempia kun esim. edellispäivän pullat. :) pipareita en tee koska ei niitä kukaan kuitenkaan söis. :D

kaikkea hullutuksia

pikkujoulut lähestyy, paino on selvästi nousussa, mutta en anna sen hidastaa tai ahdistaa. oon ihan tyytyväinen ulkonäkööni muuten, paitsi haluaisin olla pienempi. lihon varmaan ihan hirveästi tässä joulun aikaan ja vähän ahdistaa. pitää vaan yrittää syödä mahdollisimman vähän. en jaksa enää paastoilla. vaikka se menikin hyvin niin se ei ehkä kuitenkaan ole mun juttu, ei ainakaan vielä.

huomenna alotan heti aamusta siivouksen ja jatkan sitä kai niin pitkälle kun voin, eli ilmeisesti siivoan koko päivän, jos vaan energiaa riittää. saapahan vähän taas liikuntaa. tää kämppä oksettaa mua, liikaa törkyä ja kissankarvoja ja roskia joka puolella. huomenna ne kaikki saa lähdöt ja se on sitten piste. pitää varmaan vielä torstaina tai perjantaiaamuna imuroida viimenen silaus ennen kun vieraat tulee. siitä päivästä tulee tosi kiireinen, mutta kun on syöty niin alkaa juhliminen, joten mun hommat loppuu siihen. :) sit voinkin ottaa loppuillan rennosti. :)

en uskalla...

edes arvailla painoani tällä hetkellä. ollaan mun porukoilla ja koko homma on menny ihan syömiseks. lähti käsistä jo heti ekana päivänä kun siskon lapset oli täällä yökylässä ja niiden kanssa piti syödä yhtäaikaa, sen jälkeen oon vaan syöny, syöny ja syöny. oksettaa. en uskalla edes peiliin kattoa kun tiedän sieltä tuijottavan takasin pöhöttyneet ja turvonneet läskikasvot.

huomenna luultavasti mennään takasin kotiin, ollaanhan me oltu täällä jo perjantaista. kotona on tehtävä heti alkuun suursiivous ja ruvettava suunnittelemaan tosissaan niitä pikkujouluja/läksijäisiä, mikskä niitä nyt sitten haluaa kutsua kun me joudutaan muuttamaan Joonan porukoille rahapulan takia... siitä kai myöhemmin joskus lisää.

sattuu sattuu sattuu

maha ja alaleuka tuntuu olevan kun katujyrän alle jääneitä... mua väsyttääkin ihan hirveästi, mutta taidan ainakin yrittää sinnitellä iltaan asti. nukuin viime yönä 4 tuntia mutta silti heräsin pirteänä, outoa. olin kyllä ekat 5 min ihan tokkurassa ja kipuileva, joten unohdin kattoa painon ennen kun join vettä ja colaa, joten sinne meni tämän päivän punnitukset. huomenna sit uus yritys. nyt koitan vaan kestää tätä kipua ja yksinäisyyttä, kun muru lähti käymään siellä sossussa... toivottavasti ne myöntää sille rahaa, auttais ihan helvetisti tähän saumaan...

eilen meni taas aamuun asti ennen kun nukahdin. en kyllä voi sanoa että kaduttais se valvominen, me nimittäin juteltiin kullan kanssa vaikka mistä, ja musta tuntu aivan ihanalta saada kuulla kaikki ne ihanat sanat sen suusta, tuntea sen lämmin rinta mun poskea vasten ja sen vahva käsi mun ympärillä, huulet mun huulia vasten. luulen että tää on sitä aitoa rakkautta, mistä kaikki aina unelmoi, mistä mä oon aina unelmoinu. nyt oon saanu sen enkä vois olla tän onnellisempi... kulta sano eilen että se haluaa olla mun kanssa koko loppuelämänsä ja mä jäädyin enkä osannu vastata mitään, sit vähän ajan päästä otin asian taas puheeks ja kysyin oliko se tosissaan ja se sano että eiköhän se oo ollu ihan itsestäänselvyys jo jonkun aikaa... :) rakas... <3

auu!

kauheita kramppeja... en tiiä oliko menkat vaan myöhässä vai onko tää keskenmeno, mutta sen tiedän että sattuu ja vitusti. ehkä mun menkat vaan myöhästy kun en syöny... toivottavasti.

1,9

... voi vaan kuvitella miten syömispäivä meni... ei vaan, en ahminu, en edes himoinnu mitään. mä vaan söin ja söin ja söin. lopputuloksena meinasin monen tunnin ajan oksennella ja vieläkin on huono olo. hampaisiinkin sattuu ja tuntuu että tuun kipeeks. heräsin iltaviideltä. jos tänään sais aikasin unta niin pääsisin ehkä huomenna taas ihmisten aikoihin ylös. vituttaa kun unirytmi on taas yhtäkkiä heittäny häränpyllyä. :(

aargh

mun ei edes tee mieli syödä... vaaka näyttää niin kivaa lukua että haluan sen olevan huomenna vielä pienempi... vielä vähän pienempi ja taas vähän pienempi. pelkään syömisen rikkovan tuon jatkumon. eihän mulla edes ole nälkä. enkä kyllä jaksa tehdä ruokaakaan. ei mua huvita. silti tänään olis syömispäivä joten pitäis jotain saada kurkusta alas... ehkä mä jotain pientä. jossain vaiheessa.

0,5

jee jee, uskallan ehkä syödä tänään ihan pikkusen. eilen se meni sitten kovan taistelun jälkeen siihen että söin yhen sipsin, totesin että maistu ihan pahville, ja söin puoli palaa valkosuklaata, ja totesin että maistu ihan tobleronelle ilman niitä kökköjä, joten hyi ja hyi. siihen loppu mun herkkuhimot. :)

tänään on siis tosiaan syömispäivä... en olis uskonu... tai siis... ei mulla ole nälkä. kai mä ainakin salaattia tänään kuitenkin syön, ehkä vähän leipääkin, mutta en sitten tiiä... ei mun tee oikeen mieli vielä mitään.

0,9

JEIJ! se maaginen 0 on saavutettu, vaikkakin aika hikisesti niin silti! aivan mahtavaa! sitten kun tuo on alitettu niin ollaan jo voiton puolella todellakin, tää on aivan mahtavaa!

mulla ei ole hajuakaan mitä mä tänään tekisin. ainakin pysyn nestelinjalla, se on varma! en aio riskeerata tuon 1:n alle pääsyä sillä että söisin vielä tänään. syön vasta huomenna, niinkun oon suunnitellu lähes koko viikon. eilen sorruin, mikä vähän harmittaa, mutta ei sillä nyt niin väliä kun kuitenkin paino tippui. :) vaikka olis se kai voinu tippua enemmänkin...

voisin tänään suunnitella huomisen ruokia ja tehdä kullalle ens yöks salaattia ainakin, ehkä jotain muutakin. kullalla on täysin eri unirytmi joten me nähdään vaan iltasin, muuten jompikumpi nukkuu koko ajan. kulta valvoo yöt, minä päivät. :)

---

ääh, katoin ällöttävän teinileffan ja se oli kumma kyllä ihan hyvä... alan kai naisellistua tai jotain. ei kyllä olis ihme tällä ohjelmien seuraamisella... kaikki akkaohjelmia. kaikki loput täykkäritkin sain katottua eilen. eipä mulla oikeen mitään tekemistäkään ole kun kulta vaan nukkuu kaiket päivät niin täytän yksinäiset tuntini ohjelmilla, siivouksella ja ruuan laittamisella. (kulta oli yöllä syöny kaiken tonnaripiirakan, jee se oli hyvää! :))

---

kävin suihkussa kunnolla ja täysin tajuissani ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan ja täytyy sanoa että siitä tuli aivan mahtava olo. yleensä ryömin suihkuun vasta iltalääkkeiden jälkeen eli ihan pihalla päästäni, tai käyn vaan pikapesulla. nyt vietin siellä puoli tuntia, vähän ylikin ja se virkisti ihan aidosti, en muistanukkaan miten ihanaa suihkussa käyminen on. :D pienistä asioista sitä löytääkin iloa kun on vaan kotona. :)

---

plaah miten tylsä päivä ollu... ja toisaalta taas ei. oon vaan löhöilly sohvalla. kulta alkaa heräilemään pikkuhiljaa. oli jo aikakin, mä en keksi mitään tekemistä kun telkkaristakaan ei tuu enää oikeen mitään. :P

---

ihan järjetön ahdistus iski... kulta kävi kaupassa ja osti mässykassin eli suklaata, jätskiä ja sipsiä... sen lisäks meidän alakerran naapuri (joka sattuu olemaan mun ex eikä kovin mukava ihminen) kuuluu riehuvan tai pitävän jotain bileitä, mikä ei todellakaan ole mukavaa... sen äijän takia en uskalla avata edes ulko-ovea ja toi meteli on jotain ihan hirveetä kuunneltavaa... pitänee vaan purra hammasta, ottaa rauhottavia ja koittaa pysy kasassa. eniten pelottaa että hajoan itkemään tai että syön... joo, ne on aikalailla samalla linjalla.... vittu.

colaa

kulta kävikin kaupassa ja osti colaa, joten juon sitä sittenkin. se osti myös toppatupakkaa joten mun pitää kääriä ihan hirveät määrät tänään että tuo pärjää huomiseen kun ei se oikeen ite osaa. :) ja itellenikin pitää kääriä kun ei enää kovin montaa valmista jäljellä. tulee ainakin paljon halvemmaks polttaa tällasta tupakkaa.

plaah, nyt pitäis keksiä sitten jotain tekemistä... kai mä jotain..

sortumus

jooh, päädyin sitten syömään yhen viipaleen leipää ja vähän ruskeaa kastiketta... en vaan voinu olla maistamatta ja hyväähän ne kummatkin oli. piirakkaa en maistanu, koska tein sen kullalle joten kulta sen myös syö. :) ei nyt sinänsä niin kauheasti alkanu tuo syöminen ahdistaa, koska se oli kuitenkin aika vähän ja maha meni heti sekasin joten todennäköisesti vaan laihdun sen takia. :) sen näkee sit huomenna. en voi uskoa että oon jo niin lähellä ekaa tavoitettani! jos huomenna pääsen jo 0:n puolelle niin oon tosi tosi ylpeä itestäni!

ai niin, pitihän mun yhestä asiasta kirjottaa jo aikaa sitten... mun menkat on kolme viikkoa myöhässä. tein yhen testin öö viime viikolla, mutta se näytti negatiivista. odotan vielä viikon tai pari ja tarvittaessa teen sit uuden testin. eipä tuo sinänsä haittais vaikka positiivista näyttäiskin, oon halunnu lapsia jo pitkään, mutta pelottaa vaan että mä en ehdi laihtua yhtään ennen kun alan sitten taas lihoa, ja pelottaa sekin että jos oon raskaana, sille lapselle voi tulla jotain kehityshäiriöitä mun lääkkeiden ja polttamisen takia. ja se olis kaiken lisäks aliravittu, joten ei hyvä. haluan kyllä lapsia, mutta haluan niitä sitten kun se on niille turvallista, nyt ei ole kaiken tuon takia. :/

tänään ei tee enää mieli syödä, joten taidan keskittyä pysymään vesilinjalla, ehkä juon teetä tai jotain illalla kun jääkaapissa ei ole enää colaa... tai sitten käyn ostamassa sitä colaa. :D no ei, on välillä hyvä pitää vähäkofeiinipitoisia päiviä. vaikka en nyt kyllä tiedä miten tuo tee siihen ideaan sopii... no jaa, sama se.

iip!

onnistuin ekaa kertaa tekemään ruskean kastikkeen polttamatta sitä, ja sitten tein vielä tonnikalapiirakan, mutta ainoa huono puoli tässä on se, etten tiedä ollenkaan onnistuinko oikeasti kun en voi maistaa niitä. kultakin nukkuu vielä enkä viiti herättää sitä sen takia että saisin tietää miltä mun tekemä piirakka maistuu. :D se kyllä tuoksuu tosi hyvältä ja näyttääkin, mutta eihän siitä mausta koskaan tiedä. pelkään että laitoin liikaa suolaa kun en muistanu kuinka paljon laitoin joten laitoin sitten lisää. :D

oli kyllä ihana leipoa taas, vaikka kissat häiriköikin aika ahkerasti ympärillä kun kyseessä oli tonnikalaa. ehkä mä teen tänään vielä jotain leipää tai jotain, oon nyt hurahtanu leipomiseen ihan totaalisesti! :) se on ihanaa. nälkä kyllä kasvaa jo pikkuhiljaa, mutta ei voi mitään. onneks aika kuluu nopeasti kun leipoo niin sitä ei edes huomaa ettei syö kun on koko ajan kuitenkin ruuan lähellä. :)

1,2

jeij! eka tavoite lähenee aika lupaavaa tahtia, joten oon aika innoissani. joka kerta kun vaaka näyttää pienempää lukua, mä innostun enemmän ja enemmän laihtumisesta. haluan laihtua enemmän ja nopeammin. noh, tämän nopeammin ei kai oikeastaan voi laihtua joten oon tosi tyytyväinen tähän tahtiin, vaikka tää tuleekin hidastumaan tästä aika paljon, luulisin. se ei kuitenkaan estä mua jatkamasta laihduttamista ja syömättömyyttä.

oon ilmeisesti taas yöllä suunnitellu tälle päivälle tekemistä... muistilapussa lukee: "piirakka/kakku sämpylöitä tonnaripiirakoita ruskea kastike? marjahyytelö päälle väliin rouhekerros." ilmeisesti noi marjat ja rouheet on suunniteltu tuohon piirakkaan tai kakkuun, koska niitä yhdistää jonkinlainen nuoli... :D hyvä kun saan itekkään selvää omista aikomuksistani! muistan että olin viime yönä tosi hyper, ja että olisin halunnu leipoa jo sillon jotain, mutta en leiponu kun olin silti niin arvaamattoman väsyny että olisin varmaan sammunu seisaalleni. näin sitten harvinaisen elävän tuntuista unta leipomisesta.

eipä tässä kai muuta kun koittais keksiä jotain kehittävää ja pitää näppinsä erossa kaikesta tuosta ruuasta mitä eilen tein... tuntuu että leipomukset tulee kohta jo korvista ulos, vaikka en oo niihin koskenukkaan. :D

hohhoijjaa

on ollu kyllä aika vauhdikas päivä... kaks kauppareissua, kaks pellillistä korvapuusteja, yks ite leivottu leipä, se salaatti ja taas kerran liikaa nautittua kofeiinia. onnistuin pysymään taas syömättä, joten oon tosi ilonen. mulla ei oo kyllä hajuakaan siitä miltä nuo mun luomukset maistuu mutta kuulemma oli hyviä joten tyydyn muiden arvioon. :D en aio ite maistaa, vaikka kerran vahingossa nuolasinkin sormestani oivariinin pois kun tein murulle leivän... (omg!) mutta ei se mun maailmaa kaatanu, kun kuitenkin sitä oli niin vähän ettei edes suussa maistunu. ton leivän kohdalla teki vähän tiukkaa pitää ittensä kurissa, mutta onnistuin silti, jeij! :)

nyt pitäis alkaa pikkuhiljaa pienentämään kierroksia, haluaisin herätä huomenna kerrankin aikasin ja pirteänä. tänäänkin meni liian myöhään mun mielestä. nousin sängystä vasta joskus yhden aikaan. ja olin edelleen väsynyt, teki mieli vaan jäädä makaamaan. onneks en jääny, pääsin pitkästä aikaa ulos ja menin jopa ilman kultaani, joka oli todellinen saavutus. en oo käyny ulkona ilman sitä moneen kuukauteen, joten jeij siitäkin! :)

mutta jooh, mä meen yrittämään nukkumista, toivottavasti pienempiin huomisiin. :)

FOOOOOOOOOOOD

tein tänään siis kullalle ruokaa, tein sille salaattia mihin sisältyi:

jäävuorisalaattia

kurkkua

herne-maissi-paprikaa

tuoretta paprikaa

kanaa

sipulia

kananmunia

makaroonia

mausteita

ja kuulemma oli hyvää, tosi hyvää. kommentti oli:

"kyllä sä oot paras!" <3

innostuin leipomaankin, ja lopputuloksena syntyi kaks pellillistä korvapuusteja ja yks iso leipä, jonka onnistumisesta en oikeen vielä tiedä kun se on vielä uunissa. :) mutta oli ihanaa leipoa kunnolla pitkästä aikaa ja laittaa ruokaa. mitä enemmän tein, sitä vähemmän mun teki mieli syödä. oli vaan ihanaa kuulla kommentteja siitä miten hyvää se oli ja miten vaimo-matskua mä oon :D 

tänään ite vetäny vaan yhden proteiinipirtelön ja light-colaa. ei oo tarvinnu syödä edes eat controleja, oon onnistunu pitämään nälän kurissa ihan itekkin. ja kaikki ruuan tekeminen ja lähellä oleminen yms on vaan ruokkinu mun halua olla syömättä, mikä on aika outoa. rakastan ruokaa niin paljon etten halua pilata sitä syömällä sitä, tai jotain :D

kinkkua

nyt on sitten 6 kiloa kinkkua pakastimessa, voin kertoa että muiden ostoksien lisäks se kori oli aika helvetin painava, siis kirjaimellisesti mulle tuli hiki sitä kantaessa! :D no hyvä vaan, eipähän tarvii rehkiä tänään paljon enempää. pitää vielä käydä tuossa lähisiwassa hakemassa salaattiin lisää aineita ja kissoille ruokaa sun muuta pientä, niin tulee siinäkin vähän liikuntaa, kun en sitten mennykkään keskustaan kävellen vaan kaverin kyydillä. ihan hyvä että sain kyydin, oisin varmaan kuollu sen kinkun kanssa. :D nyt vaan kauppalistaa kaikesta siitä mikä jäi ostamatta ja uudestaan kohta kauppaan. tällä kertaa kävellen :)

2,1

jes jes jes se tippuu taas! tunsin sen kyllä jo ennen vaa'alle nousua, jo sängyssä maatessa että tänään se näyttää jo 2:n puolta, ei enää oksettavaa 3:a. tänään tuli myös rahaa, joten ei muuta kun nokka kohti keskustaa ja sieltä ruokaostoksen turulle, ite en vieläkään suostu syömään. vasta sunnuntaina. jos selviän sinne asti. no kyllähän mä selviän. helposti. pakko. muuten suutun itelleni.

ängst

pienen äkäpussikohtauksen ja rauhottavien kiskomisen jälkeen menin suihkuun ja se oli yks ihanimmista suihkuista ikinä! puunasin joka kolon oikeen kunnolla ja sheivasin melkein vyötärölle asti jalat ja sit tietty kainalot, lopulta päätin tehä koko kehon kuorinnan ja lopuks vielä hankaus satsumalla ja pahimmille aknealueille jaitoin vielä kuivattuani satsumaa, jos alkais tehoamaan. naamaan tehos kolme naamiota ja kaikki näpyt on tiessään, paitsi kaks tosi isoa, mihin menee luultavasti muutama päivä parantua. taidan vielä tehostaa kevyellä desinfioinnilla ja aloe vera-rasvalla koko paketin. siis todella puhdas ja virkistyny olo. mun pitäis tehdä näin useammin :) nyt vielä ehkä yks jakso täykkäreitä, noi mistä mainitsin aikasemmin ja sit nukkumaan. :)

about food

eli taas huomaan pörrääväni ruuan ympärillä, ainakin ajatuksissani. meinattiin murun kanssa alkaa syömään enemmän kasviksia, mikä on mun mielestä aivan mahtavaa, koska en oo syöny salaattia varmaan pariin kuukauteen... en oikeasti muista millon viimeks! ollaan eletty makaroonilla ja tonnikalalla. ajattelin alkaa tekemään sellasia ruokaisia salaatteja, mihin laittais sit vaikka sitä tonnaria, lihaa, munia tai kanaa vaihdellen. makarooniahan siihen voi kans laittaa.

periaatteena kuitenkin se että tulis syötyä niitä kasviksia enemmän kun sitä makaroonia, joka osaa kyllä tunkeutua alitajuntaan ja lautaselle huomaamatta ainakin meillä. ehkä siinä samassa alkais vähän laihtuakkin ja ruokahalu pienenis entisestään ja paikat vähän kiinteytyis, koska se on meillä kummallakin tavoitteena. kulta vaan haluaa painonsa nousemaan, minä laskemaan. mutta sehän onnistuu melkein samalla tavalla. mä vaan syön vähemmän ja se enemmän. :)

aion toki pitää kiinni vähäruokaisuudestani edelleen ja jakaa syömispäivät erilleen paastopäivistä, mutta tällä tavalla vaikka söisin kuinka paljon syömispäivinä, en onnistu ainakaan toivottavasti kusemaan painonpudotustani yhtä pahasti kun viime kerralla. jouluna tosin tulee kai syötyä aika paljon ja pikkujouluissa, mutta koitan pitää nekin päivät kuria itelleni. kinkku on se kompastuskivi mulle. onneks syön sitä ihan pelkiltään, joten sen lisäks ei tuu vedettyä mitään muuta hirveesti, mutta kyllähän sekin aika paljon vaikuttaa. pitää vaan toivoa että kulta syö sen kinkun nopeasti pois pikkujoulujen jälkeen. :D

toivottavasti huomenna tulee se eläke niin pääsen toteuttamaan tän kasvisvallankumouksen. vaikka en aiokkaan syödä huomennakaan, voin silti tehdä ruokaa kullalleni. rakastan ruuanlaittoa, leipomista, kaiken ruuan pilkkomista ja uusien sekotuksien keksimistä, reseptien kokeilemista... kaikkea. sitä on niin kiva näpelöidä ja haistella ja kasvikset on niin kivan näkösiäkin ja värikkäitä ja kaikkea... en jaksais odottaa että pääsen tekemään jonkun salaatin! :) sunnuntaina sallin itteni ehkä syödäkkin sellasta. siihen asti on vaan pysyttävä siinä katsomisen, koskemisen ja haistelun tasolla. (kuullostaapa härskiltä) :D

ääh!

eka päivä ilman kiinteää ruokaa ja mua alkaa jo heikottaa... oon säälittävä. täysin epäonnistunu paska. tänään juonu yhen protskupirtelön, yhen energiajuoman ja jotain litran light-colaa... siinä kai se. pitäis keksiä jotain tekemistä kun meinaa olla aika hyperaktiivinen olo. varmaan kofeiiniyliannostus tai jotain, ei maistu tupakkakaan enää. ei oo oikeen maistunu koko päivänä. voisin turruttaa itteäni telkkarin kattomisella koko loppuillan. muuten menisin jo nukkumaan, mutta oon jääny koukkuun NY:n ruotsalaisiin miljonääriäiteihin... joo tiedän, aika säälittävää... :D mutta musta on kiva kattoa miten rikkaat elää kun itellä ei oo rahaa. tietää ainakin että jollakin menee hyvin rahan suhteen ja mitä ne sillä rahalla tekee. :)

noin 3

nyt olis sitten tehty kaikki mitä suunnittelinkin tekeväni. pesinkin sitten koko kylppärin samalla kertaa. oli ihan kivaa, mutta housut kastu joten jouduin heittämään ne pyykkikoriin. ei varmaan ollu se fiksuin idea seisoa parin sentin syvyisessä vesilammikossa liian pitkälahkeiset housut jalassa... :D

oon jo muutaman viikon ajatellu koiraa. se sais mut ainakin ulos täältä kämpältä. oon ollu taas monta päivää vaan sisällä kun en yksin uskalla mennä ulos enkä kyllä jaksakkaan kun ei vaan huvita. koira olis ihana, pääsisin pomottamaan jotain ihan kunnolla kun nuo kissat ei oikeen tahdo oppia mitään uutta. kaikki on opetettu hyppäämään syliin käskystä ja osa tietää mitä tarkottaa jos parvekkeella sanotaan "sisälle" ja yks osaa noutaa palloa, mutta ei se oikeen riitä mulle. haluaisin taas opettaa koiraa. siitä on niin pitkä aika kun viimeks opetin, ja sekin oli rasavilli pentu joka loppujen lopuks sai harhaisen naapurin vihat niskaansa joten jouduin antamaan sen uuteen kotiin. (naapuri valitti vielä viikon jälkeen luovutuksesta että se haukkuu...) se oli kyllä niin ihana. oli ihanaa käydä sen kanssa joka päivä kahden tunnin lenkillä, heittää sille keppejä ja palloja, opettaa temppuja ja kärsivällisyyttä... kaikista hauskinta siinä oli se ettei kukaan muu saanu sitä tekemään mitään, kun mun ei tarvinnu kun kattoa sitä tietyllä tapaa niin tippu perse maahan. :D mutta siis niin. kaipaan sitä kaikkea mitä koiran kanssa voi tehdä, ja kaipaan sitä kun joka päivä on käytävä ulkona, eikä mikään tekosyy riitä siihen ettei menis. että on joku syy, minkä takia on pakko liikkua. nykymenolla mun perse kasvaa kiinni sänkyyn, shvaan tai tähän penkkiin. ärsyttävää.

musta on tullu tosi laiska enkä tykkää siitä yhtään. onneks puolentoista viikon päästä sentään tulee vahdittua neljää lasta yökyläilyn ajan, joten sillon ei tuu jämähdettyä paikalleen. :D sen jälkeen oonkin varmaan ihan poikki. mutta hyvää se vaan tekee. :)

noin 2

nyt on sitten tiskattu ja siivottu keittiökin. alkaa pikkuhiljaa tulemaan lisää ja lisää energiaa. vielä on tekemistä jäljellä, mutta en viiti ihan täyteen maniaan alkaa joten pidän taukoja välissä. enää ei ahdistakkaan niin paljon kun aikasemmin, puhumattakaan eilisestä. tilanne on täysin sama, mutta osaan suhtautua siihen paremmin. kyllä tää vielä tästä. :)

noin.

sain imuroitua. jes. hienoa. pitäis jaksaa raahata läski perseeni keittiöön ja tiskata. pitäis myös siivota kissojen laatikot taas kerran. pitäis pestä pyykkiäkin mutta enhän minä uskalla yksin mennä pyykkitupaan joten murun pitäis mennä. lattiat pitäis vielä pestäkkin. vessakin pitäis pestä. kai mä jossain vaiheessa saan taas sen draivin päälle. pakko on. nyt vaan nautin hiestä.

liikaa

tuntuu että oon liikaa. mussa on liikaa minua. pakko päästä pienemmäks. en vaan tiedä mistä revin sen innon mikä mulla oli. vanha kikka tuntuu toimivan pikkuhiljaa: luen blogeja, paljon pienempien ja kauniimpien blogeja, katselen ja hamstraan koneelleni kuvia paljon pienemmistä ja kauniimmista ihmisistä, vältän katsomasta itteäni, vedän kofeiiniyliannostuksen. alkaa pikkuhiljaa olemaan sitä virtaa, ehkä jos saisin edes nyt siivottua niin voisin sanoa edes tehneeni jotain. oon läski laiska paska enkä ansaitse mitään ennen kun oon pienempi. olo tuntuu rasvaselta ja lihavalta. oon pysyny syömättä, ei oo tehny edes tiukkaa. tosin oon ollu hereillä vasta muutaman tunnin. I'm a fucking failure. ahdistaa.

3,7

... noh, on se ainakin laskemassa. vihdoin ja viimein. tänään eka päivä ihan oikeasti syömättä taas. meidän piti käydä keskustassa mutta kun ei oo tullu rahaa niin sinne on aikalailla turha lähteä. mennään sit kai huomenna tai millon ikinä sitä rahaa tuleekaan. ois ollu ihan kiva jos ois tullu tänään mutta ei voi mitään. kai se tulee sit huomenna. toivottavasti. ei jaksais kovin montaa päivää odotella.

aivot lyö tyhjää. ehkä jos tuo toinen puolikas jaksaa niin vois käydä kävelemässä ihan muuten vaan. tekis hyvää saada vähän raitista ilmaa. tosin mä oon keksiny itelleni taas niin paljon kaikkea siivoamista että menis varmaan koko päivä niitä hommia tehdessä. onhan sekin liikuntaa. voisin kyllä siivota tänään. koko kämppä on täynnä kissojen lelun palasia tai noh, se on mun suihkupäärynä mutten ikinä käytä sitä niin kissat saa repiä sen. :) ne kulkee söpösti se suussaan aina johonkin nurkkaan ja alkaa repiä ja potkia sitä sellasessa sykkyrässä. :D se on niin söpöä. :)

lisää taulukoita

nyt on ens kuuta varten tehty melkein kaikki taulukot, enää puuttuu selvä taulukko siitä, mihin raha menee ja millon, sekä mun ruuat ja syömättömyydet. tavoitteita en oo ehtiny tekemään, koska en oo ihan varma kuinka kauan meni viimeks tietyn painon pudottamiseen. siihen perehdyn huomenna, kun oon vähän pirteämpi. huomenna aion herätä aika aikasin, täyttää päiväni tekemisellä, siivoamisella enimmäkseen. keskustassakin itää käydä ja reippailen sinne heti kun oon maksanu laskut.

tuli tosi vapautunu olo kun sain asiat paperille selkeään järjestykseen. rahaa on edelleen tosi vähän, mutta kyllä me jotenkin pärjätään. varsinkin jos muru alkaa saamaan tukea sossusta.

mun laihdutus alkaa taas huomenna, eli ei kiinteää ruokaa, vaan pelkkiä nutreja, proteiinipirtelöitä ja muita nesteitä. aion myös uskaltautua vaa'alle pitkästä aikaa. onhan siitä jo pari äivää kun viimeks kävin. yleensä se on joka aamun rituaali. huomenna aion myös kiinnittäää taas vähän huomiota ihooni ja karvoihin. ehkä jopa lakkaan kynnet taas. :)

nyt kuitenkin on silmät sen verran ristissä että pakko mennä huilaamaan. huomisiin siis. :)

huomenta

heräsin vihdoin ruokakoomastani ja täytyy sanoa että jo oli aikakin! ihan kauhea olo ollu syömispäivästä lähtien, oon joutunu oikeasti kannattelemaan mahaani koska on tuntunu siltä että selkä katkeaa sen painosta. mikään ei oo liikkunu mihinkään suuntaan sisuskaluissa, muutakun vasta tänään alkanu pikkuhiljaa tyhjentyä ja laskea turvotus. siis tää on ollu iha hirveetä. nukuin jotain yli 30 tuntia syömispäivän jälkeen pelkkää ähkyä pois. odotan innolla huomista kun pitää lähteä keskustaan hakemaan rahaa niin saa vähän liikuntaa ja toivottavasti samalla helpottais vähän lisää oloa. tää on ollu suunnilleen yhtä hirveää kun pahin krapula mitä mulla on ollu. en oo pystyny tekemään kun vaivaiset alle 100 vatsalihasliikettä, nekin tänään ja meinasin lopputuloksena oksentaa. tunnustan syöneen syömispäivän jälkeenkin, mutta en tajua miten oon näin ähkyyn itteni vetäny. olo on ollu kun rasvavalaalla. en todellakaan aio syödä huomenna. alotan syömättömyyden taas. seuraava syömispäivä on sunnuntaina. ja en aio syödä paljoa tai mitään läskiruokaa niinkun nyt kävi. pidän sen kurissa.

keeping up appearances

 paljon colaa ja energiajuomaa, koska alan taas masentua ja se ei nyt sovi mun suunnitelmiin. mun pitää järjestää pikkujoulut ja en saa masentuneena mitään aikaseks. niiden jälkeen voin masentua ihan vapaasti, mutta en ennen. nyt pitää vaan tosiaan vetää itteni sängynpohjalta rasvaklönteistäni ylös, jos sais vähän painoakin pudotettua pikkujouluihin mennessä. niihin on kaks viikkoa kolme päivää. hirveä ostoslista, ei juuri ollenkaan rahaa ja vitusti järjestettävää. onneks toivottavasti sen mitä meillä ei oo voi lainata ("äitiii!") :D pitäis vaan ottaa luuri käteen ja soitella sillekkin. pitäis kinuta siltä lakanoita ja vaatteita joululahjaks ja huhhuh, ei hyvä tämä. noh, ainakin on tekemistä, vaikka välillä tuntuukin että kaikki kaatuu päälle ja haluaa vaan luovuttaa ja romahtaa ja antaa asioiden mennä vituilleen että muut voi hoitaa ne. mutta ei. mä en suostu alentumaan siihen. jos en pärjää niin ammun itteni, en ala matelemaan ja kituuttamaan. jos ei kulissi pysy kasassa, voi ihan yhtä hyvin kuolla. sit on hyvä jos se kulissi ei enää ole kulissi vaan todellisuus. vielä ei ole mutta yritän kovasti... oon noin puolivälissä. yhtä paljon paskaa edessä kun takana.

about money

raha... miten vihaankaan sitä. ja rakastan samalla. tuntuu pahalta sanoa, mutta siitä lähtien kun joona muutti mun luo, mun raha-asiat on menny vaan jyrkempää ja jyrkempää alamäkeä. oon joutunu ottamaan lainaa ja ostamaan asioita velaks, jota en oo joutunu kovin montaa kertaa tekemään elämäni aikana, ja mua pelottaa, koska en oo menettäny luottotietojani, enkä aiokkaan, koska se on yks mun ylpeyden kulmakivistä. se on yks niistä asioista jotka määrittelee mun ihmisarvon tai omanarvontunnon. tosiasia kuitenkin on että mä voisin rahallisesti paljon paremmin, jos se muuttais pois. oon ajatellu tätä tosi paljon, ja vaikka se tuntuu ihan kauhealta, en voi kiertää sitä mitenkään. niin se on. ja jos en tee tälle kierteelle mitään, kohta se yks osa mua murtuu ja mä kusen raha-asiani. sen mukana menis varmaan kaikki muukin. en oo tästä kenellekkään puhunu, mutta mut tunnetaan siitä, että mulla on raha-asiat kunnossa, että mä en ole veloissa tai rahaton koskaan, ja vaikka olisinkin, löydän aina jonkun keinon saada rahaa jäämättä kenellekkään velkaa. olis mulle hirveä kolaus jos toi asia ei enää olis totta. onneks joonalla on nyt aika sossuun ja johonkin muuhun paikkaan jota en nyt muista, mutta kuitenkin, sekin alkaa pian saamaan rahaa. ehkä tää koko homma helpottaa ennen kun se ehtii pahentua. onneks oon saanu järjesteltyä kaikki laskut niin että aina kun tulee rahaa, kaikki ei mene heti vaan menee vaan osa eli aina jää jotain käteenkin. ei sillä kyllä elä, mutta jotenkuten selviää.

blurr

mun mieli alkaa pikkuhiljaa sumentua. unohtelen paljon entistä enemmän, mikä jo ennen oli tosi paljon, ja mun on jätettävä itelleni muistilappuja melkein päivittäin ihan ihmeellisistä asioista, ja sitten kun näen ne laput, en muista edes tehneeni niitä... siis ihan täys aukko muistissa. ehkä mä vaan oon jotenkin tosi stressaantunu tai dissosioitunu vai mikä onkaan se psykologinen määritelmä, mutta mulla ei todellakaan olis edes hajua siitä mikä kuukausi on, jos se ei olis neljässä eri kohtaa mun "työpistettä" eli tätä nurkkaa missä mun kone on. mulla on taulukoita, päiväkirjoja ja kalentereita, muistikirjoja ja -lappuja vaikka kuinka paljon, koska mä en vaan saa pidettyä asioitani enää päässäni. kaikki tuntuu valuvan suoraan korvien välistä lattialle jos en laita paperia väliin. päivien sekottuminen on jo niin normaalia mulle että siitä tuskin tarvii edes mainita. mutta tää kuukausijuttu alkaa olla aika pelottavaa. unohdan muuten välillä myös ikäni. sitten se pamahtaa jostain nurkan takaa yhtäkkiä mieleen ja mietin että "voi herranjumala joko mä oon niin vanha?" ehkä pitäis tehä asialle jotain... ehkä mä unohdan. niinkun unohdan kaiken muunkin. välillä kun luen omia teksteäni, mua alkaa itkettää koska en tunnista itteäni niiden takaa enkä muista ollenkaan kirjottaneeni mitään sellasta. 

mutta eipä tässä muuta, tää nyt oli tällanen spontaani vuodatus vähän kaikesta, mutta nyt vaan teki mieli kirjottaa kun vihdoin oon taas elävien kirjoissa. huomenna alkaa siis taas syömättömyys tai ainakin yritän kovasti, edelleen nutrit ja proteiinipirtelöt on sallittuja. katotaan selviänkö sunnuntaihin. 

voi vittu

oon nukkunu noin 30 tuntia, joten mulla ei oo oikeen hajuakaan mitä on tapahtunu mutta sen voin sanoa että ollaan taas 3,9kg liikaa. hyi saatana. miten voi ihminen lihoa noin paljon noin pienessä ajassa? noh, ehkä se johtuu siitä kun ahmin ja ahmin, tungin itteni täyteen ja ylikin, vaikka monta kertaa oli oksennus jo kurkussa, söin silti lisää. ei hyvää päivää.. ja maha teki täydellisen stopin. mikään ei oo tullu ulos syömispäivän jälkeen. nyt ahdistaa, masentaa, vituttaa ja ällöttää. pakko päästä taas alkuun jotenkin. pakko. mä en suostu alistumaan tähän. en suostu lihomaan.

1,4

vihdoinkin sain tuon 2:n rikki!!! tätä päivää on kyllä odotettu. tässä painossa oon ollu viimeks noin vuosi sitten, joten nyt on syytä olla tyytyväinen! tänään satuin taas vilkasemaan peiliin ja kyllä, selkärankahan se siellä kurkistelee. :) <3 kaula ja olkapäätkin on laihtunu jo niin että kultakin huomaa eron. :)

tänään on kauan odotettu syömispäivä, ja mun pitäis suunnitelmien mukaan tunkea ihan hirveästi ruokaa sisääni... mutta nyt kun oon vihdoinkin saavuttanu tän painon, en haluais syödä mitään. aion kuitenkin syödä mitä fyysisesti kykenen, koska edessä on kuitenkin taas kolme päivää ilman ruuan muruakaan, joten on hyvä ottaa vähän "varastoon" tai jotain. en kuitenkaan niin paljon että ahdistaa. mutta jooh, tästä lähtee, kunhan saan kullan ylös sängystä niin lähetään käppäilemään keskustaan syömään ja ruokakauppaan. :)

good night

nyt olis päivä pulkassa, vihdoin! tätä hetkeä oon odottanu koko päivän, kun voi sanoa ettei tarvii enää istua sohvalla ja tuijottaa tyhjyyteen toivoen ajan kuluvan nopeammin. harvinaisen tylsä päivä on kyllä ollu, sitä ei voi korostaa edes puoliks tarpeeks kun mitä se oikeasti oli. onneks on nyt ohi. :)

siinä on mun lääkitys... paitsi noi isot punaset jätin syömättä kun ne saa aikaan lisää vessa-ongelmia, joita en tosiaankaan tarvii enempää! mutta siis niin. noi isot vaaleat on Eat Controleja ja Active Fat Burnereita, pienemmät valkoset Deprakineja, isot kapselit on E-Epaa mun aivoja varten, isot punaset on niitä mitä en syö, eli Pertriptyleja, pienet punaset Ketipinoria, pieniä valkosia on kahta eri laatua eli Tenoxia on kaks ja loput on Opamoxeja. välillä en saa unta edes vaikka syön kaikki Opamoxit ja Tenoxit kerralla, että ei hirveen kiva. nukkumaanmenoa pitää valmistella tunti ennen lääkkeiden ottamista ja tunti sen jälkeen, sen jälkeen ehkä saan unta. oon aina ollu univammanenkin, en tiiä miks. :D

okei, huomiseen ruokasuunnitelmaan tuli just uus lisäys: juustolautanen. eli erilaisia juustoja ja syön ne varmaan kurkun tai muun sellasen vähäkalorisemman kanssa, koska en halua syödä pelkkää rasvapaskaa. vaikka aikalailla toi suunnitelma sitä onkin. harkintalistalla on myös se tonnarimakaroni, mutta vaan harkintalistalla. todellisuudessa pystyn tuskin syömään edes yhtä viidesosaa kaikesta suunnitellusta, mutta yritetään. ehkä aivotkin pelais taas vähän aikaa hiukkasen paremmin. vituttaa tää lagiminen. pelkään vaan syömisen myötä lipsuvani, mutta eiköhän mun motivaatio pysy aika korkealla kuitenkin. yks päivä syömistä, sit taas kolme pelkkiä nesteitä. se on tiukka kuri, siitä ei lipsuta. syömispäivänä syödään, muullon ei, vaikka tyrkytettäis maailman parasta ruokaa huulille asti. muruakaan ei mene kurkusta alas ja piste. on toiminu tähänkin asti ja toimii vielä huomisen jälkeenkin. lupaan sen itelleni.

tässä on mun motivaatio ja rangaistus samassa kuvassa. jos lipsun, joudun satuttamaan itteäni. that's the plan. jos ruoka on muka niin hyvää että sen takia voi satuttaa itteään ja tehdä elinikäisen arven, voin syödä, jos ei ole, en syö. siinä se. yksinkertaista. motivaationa... noh, siinähän se näkyy kaikessa kauneudessaan: laihuus. mikään ei saa tulla mun ja laihduttamisen välille. ei tällä kertaa. kultakin sano mulle tänään että mulla on nätit solisluut kun tarkastelin itteäni peilistä. ja se on ihan oikeassa. niiden päällä on vaan vielä vähän liikaa läskiä. mutta tällä menolla se läski häviää aika pian. :) siinä vaiheessa kun oma käsi näyttää tuolta, olen tyytyväinen ja lisään syömispäivät joka toiseks päiväks. siihen asti samaa linjaa.

voisin tehdä vaikka huomenna tai joskus tässä lähiaikoina "sitten kun"-postauksen, eli enimmäkseen kuvia siitä mikä mun tavoite ulkonäkö on. menee varmaan muutama tunti niitä kuvia etsiskellen, vaikka koneella niitä onkin jo yli 700. niistä oon jo suurinta osaa käyttäny postauksissa, eikä ne oikeen ole ihan sitä mitä havittelen. mutta pidemmittä puheitta nyt meen nukkumaan ja huomenna foog gay, toivottavasti ilman mitään pahempia angsteja siitä miten paljon syön, koska sitä vartenhan se päivä on. :)

hyvää yötä <3

food food food...

tein äsken murulle taas ruokaa. tonnaria ja makaroonia. yhtä mun lempiruokaa, mutta vaikka niin teenkin, ja tänään kokeilin uutta maustesekotusta siihen, joka oli kuulemma ihan älyttömän hyvää, ja ihan erilainen ku mitä normaalisti teen, ja vaikka kuinka paljon laitoin siihen ah, niin ihanaa oivariinia, ja miten ihanan pyörryttävältä se tuoksu tuntu mun nenässä ja melkein jo tunsin sen ruuan suussani, en edes maistanu. siis aivan uskomatonta! mahtavaa! vähän oon ylpeä itestäni! siis sitä olis vielä puolet jäljellä tuolla keittiössä kattilassa, enkä mä ole syömässä sitä! mä istun koneella makuuhuoneessa ja haistelen ilmaa, huuhdon sen light-colalla alas. mä en syö tänään, piste. :)

huomisenkin ruuat on jo sovittu etukäteen murun kanssa. se käski että me mennään heseen syömään, ja että otetaan ateriat ja mukaan vielä hampparit. käy mulle, vaikka vähän hirvittää millanen kaloripommi se taas on yhtäkkiä. ja ruokamäärä. noh, huomisesta tulee sitten helvettiä, mutta niin on nyt päätetty. voinhan mä aina räpsyttää silmäripsiä ja pyytää murua syömään puolet kun "en jaksa" :D ei vaan, koitan syödä silleen normaalin päiväsaannin verran kaloreita syöntipäivinä, usein en kyllä saa edes niin paljon alas. :) aina voi yrittää. mutta parempihan se ois olla syömättä paljoa, ihan mahan ja painonlaskun takia. ehkä mä koitan vaan löytää jonkinlaisen tasapainon.

huomenna tulee onneks sentään kipitettyä keskustaan, joten ei mee koko päivä ihan löhöillessä ja paisuessa. vähintään tunti kävelyä plus se mitä kaupoilla sitten tulee kierreltyä. ehkä jopa siivoan taas huomenna. tai sitten jätän sen tylsemmälle päivälle. voi kyllä olla että alan ahdistelemaan ruuasta, joten tulee pakkosiivottua saadakseen ajatukset pois siitä. voi myös olla että tulee ähky ja makaan vaan sängyssä koko päivän, lukuun ottamatta raivopäistä vessassa ravaamista.

tää päivä oli kyllä todella tylsä. ei siis niin mitään tekemistä. päivän kohokohta oli postimiehen uus allekirjotushommeli jossa oli jännä kynä ja kosketusnäyttö, ja paketti jonka se toi eli kullan uudet kuulokkeet jotka ostin sille joululahjaks, eli mulle sekin lysti makso 40 euroa... booooooooooooriiiiiing...

pieni olo

heikottaa, iho alkaa olla aika läpikuultavaa, nälkä kurnii vatsassa... listaa vois jatkaa lähes loputtomiin, mutta eiköhän pointti tullut selväksi.

tunnen itteni niin heikoks... tavallaan tää on just sitä mitä halusinkin, olla kerrankin heikko, hento päivänkorento, mutta toisaalta en haluais olla ihan näin heikko. en haluais että mun pää alkaa sumenemaan aina kun sen nostaa pystyasentoon, en halua veren virtaavan alaraajoihini jättäen yläruumiini kylmäksi. mutta sitähän mä halusin, joten sen mä sain.

mun päässä vallitsee tällä hetkellä kaks eri mielipidettä; oon läski, epäonnistunut paska joka ei osaa mitään ja josta ei koskaan tule mitään, joka ei ole saavuttanut vielä edes sadasosaa siitä mitä olis jo pitänyt, joka pyyhki pois kaiken edistymisen sillä perkeleen proteiinipirtelöllä jonka joi koska "oli niin nälkä" kun olis yhtä hyvin voinut vaikka viiltää ranteensa auki ennen kun juonut sen läskipirtelönsä! ja toinen: oon vihdoinkin onnistunu jossain, voin jopa jatkaa samaa rataa vaikka loputtomiin tai ainakin tuntuu siltä, oon laihtunu huomattavasti ja pystyny olemaan oikeasti syömättä vaikka on kuinka tehny mieli, se proteiinipirtelö oli täysin sallittu, niinhän mä sovin itteni kanssa, että kaikkea nestemäistä saa vetää...

oon lähinnä hämmentyny siitä miten monta mielipidettä voi yhellä ihmisellä olla yhestä asiasta. kuitenkin päällimmäisenä on ylpeyden tunne, joka saa lisäboostin joka kerta kun katon peiliin tai kun maha kurnii. oon todellakin tän kokonen, ja täydessä kontrollissa halujeni suhteen. mä en enää himoitse ruokaa hallitsemattomasti, vaan voin katsoa, koskea, ajatella, haistaa ja kuvitella makuja, ilman että mun on saatava syödä se, oli se ruoka mitä tahansa. edes entiset herkut ei enää houkuta niin kun ennen. en enää välitä ruuasta samalla tavalla kun ennen. ajattelen siitä kliinisen objektiivisesti, ja se on vaan hyvä.

vielä joku päivä voin kattoa peiliin ja sieltä katsoo takaisin laiha tyttö... alipainoinen... kaunis.

tyhjää

kulta nukkuu, kämppä on siisti, seuraavaan järkevään tv-ohjelmaan on 2 tuntia enkä keksi mitä tekisin. en halua olla paikallani, enkä myöskään halua nukkua. liikkumaan en taaskaan pysty mahan takia. säästän imodiumit huomiselle, kun mahaa vääntää kunnolla. tiedän sen jo etukäteen. ei se sulata ruokaa enää.

oon todella tylsistyny. en jaksa edes pelata. oon vaan ja odotan kun keho hajottaa itteään. mulla muuten tippuu hiuksia... ainahan niitä on siis tippunu, mutta nyt tippuu oikeen kunnolla. eilen suihkun jälkeen keräilin lattialta niitä kourallisen. päänahka on ärtyny, punasia patteja ja kutittaa. aliravitsemus, jee jee. kunhan ei nyt kaikki hiukset tipu niin oon tyytyväinen. vaikka voihan sitä peruukkiakin käyttää. :D

jos osaisin käydä ite ulkona niin kävisin kävelyllä ja kaupassa, että saisin tehtyä kullalle ruokaa silläaikaa kun se nukkuu, että sais syödä herätessään, mutta ei. mä oon tällanen vammanen pelokas paska enkä osaa avata ulko-ovea yksin ja mennä uloskin siitä vielä. tänään tosin avasin sen kun murun kuulokkeet tuli, postimies oli pelottavan pirteä. :D avasin paketin ja laitoin kuulokkeet vanhojen tilalle murun läppärin viereen. :)

mua on paleltanu kauheasti jo pari päivää, mutta en suostu laittamaan sukkia jalkaan enkä murun hupparia päälle. (mulla ei siis ole edes pitkähihaisia paitoja) olis ihan kiva tehä vaikka ruokaa tai leipoa tai tehä edes jotain missä tulis ihan luonnostaan lämmin. ei vaan ole tekemistä. en voi edes leipoa kun ei oo jauhoja. treeneistä on turha edes uneksia, maha ei tänään oo todellakaan mun ystävä. mutta jotain mun pitää saada tehtyä, muuten tuun hulluks. en kestä olla ihan paikallaan, sillon tuun ajatelleeks ja siitä seuraa aina lähes poikkeuksetta hirveä ahdistus tai jopa paniikkikohtaus, joten ei, pysähtyminen ei ole vaihtoehto.

beautiful morning

heräsin ihan liian aikasin, joskus puoli 7... en vaan saanu enää unta. heräsin yöllä ainakin kerran. silti vessan peiliin tihrustaessani huomasin että mun iho on lähes täydellinen. ekaa kertaa elämässäni. eilen nenän alla punoittanut näppyläkin on hävinnyt olemattomiin, eikä poskipäissä ole enää mustelmamaisia länttejä vanhoista finneistä. :) tää mun satsumahankaus tosiaan toimii! aina sen jälkeen laitan kasvoille aloe vera rasvaa, joka rauhoittaa. joskus aloitan koko homman desinfiointiaine-saippua seoksella, joskus käytän ihan naamiota, jonka nimeä en nyt muista, mutta silti. en vois olla onnellisempi mun ihon suhteen, ihanaa! :))

tänään taidan pitää taas aika aktiivisen päivän, on nimittäin suunniteltava tulevia pikkujouluja ja siivottava kun kulta on niin kiva että teki mulle yöllä lisää tiskiä että ei tarvii tyhjän panttina olla. :) kissatkin on sotkenu ihan lahjakkaasti ja eiliset pyykit on laitettava kaappeihin. jos maha vaan kestää niin voisin tehä myös muutamat treenit. luulen kyllä että ei kestä, kolmas päivä syömättä nimittäin.

huomenna olis taas syöntipäivä, eikä mulla ole hajuakaan mitä haluan syödä. varmaan makaroonia ja tonnikalaa, ellen innostu tekemään tonnikalasalaattia. sehän oiskin hyvä. pitää vaan ottaa imodium heti aamusta ettei koko päivä mene pilalle taas sen takia, ehkä pääsen ulkoilemaankin pitkästä aikaa, jos kävis ruuan jälkeen lenkillä tai jotain.

mun pitäis suunnitella tulevia vaateostoksia, koska ajattelin vaihtaa vähän tyyliä. hieman naisellisempaan...

rakastan kuitenkin mustia farkkuja, mulla yhdet jo on. pitäis ostaa toiset. ehkä jopa vaaleammatkin...

haluan siis naisellisemman tyylin, unohtamatta kuitenkaan täysin rakkauttani pimeyteen, melankoliaan ja raskaaseen musiikkiin, joiden on kuvastuttava siitä uudestakin tyylistä. en halua tulla prinsessaksi.

haluan vaan olla nätti ja laiha. tänään vaaka näytti 2,0 tavoitteeseen. jes! yli kilo vähemmän kun eilen, ja huomenna jos pidän itteni kurissä syömispäivänä, se tippuu seuraavalla paastojaksolla vielä paljon alemmas! en jaksais odottaa! pakko vaan on. 

suunnittelen tässä niitä pikkujouluja ja huomasin niiden olevan just mun syömispäivänä. en tiedä miten pidän itteni kurissa, kun mun pitää tehdä kaikki ruuat sinne, leipoa ja paistaa, keittää ja haudutella ja maistella. tahdonvoimalla kai. ainoa todellinen kompastuskivi siinä on kinkku. rakastan kinkkua, sen tuoksua, tuntua, makua... kaikkea siinä. kinkku on yks mun rakkaimpia vihollisiani. täytyy antaa se mitä siitä jää kissoille tai kavereille mukaan, en kestä olla jos se jää meidän jääkaappiin...

täytyy varmaan joku salaatti tehdä kyllä huomenna. ajattelin sitä tonnikalasalaattia ja päätin lisätä siihen enemmän kasviksia kun mitä yleensä laitan, eli siinä tulee olemaan:

makaroonia

tonnikalaa

salaattia, erilaisia

kurkkua

maustekurkkua

tomaattia

kananmunaa

paprikaa

mausteita 

(ehkä vielä wok-vihanneksia)

herneitä 

maissia

toi olis ainakin yks mahdollinen vaihtoehto, ellen vaan syö pelkkää tonnikalaa ja makaroonia, vaikka sillä ei kyllä mitään ravintoarvoa oikeastaan hirveästi ole... tää nyt riippuu täysin rahatilanteesta. meillä on ehkä 20 euroa ja sillä pitäis pärjätä ens viikon keskiviikkoon. että terve...

 kela ei ole ystävämme. ottivat multa asumistuen pois ilman mitään järkevää syytä, joten nyt on paperit siellä menossa jo viidettä kertaa. minä en luovuta! :D

about the f-word

eli food. oon huomannu uppoavani syvemmälle ja syvemmälle siihen ihanaan maailmaan, jossa pääsen lähelle ruokaa, mutta en edes halua syödä sitä. ei tulis mieleenikään syödä sitä. äskenkin tein kullalleni iltapalaks kolme paprikaleipää ja aikasemmin tein sille nuudeleita ja kanaa, enkä edes maistanu kumpaakaan. nautin ruuan lähellä olemisesta, sen koskemisesta, pilkkomisesta, tuoksusta, mutta en missään nimessä voi kuvitella syöväni sitä. ruuan lähellä oleminen tekee mut onnelliseks. ja kokkauksen jälkien siivoaminen myös. tää on ehkä positiivisin asia koko tässä mun syömisvammailussa. en oo ikinä kokenu vastaavaa.

life sucks

oon todella pettyny itteeni. miten oonkaan antanu tällasen elämän jatkua näin pitkään? oon ollu jo kaks vuotta eläkkeellä, tekemättä mitään. istunu vaan kotona ja valittanu kuinka vaikeeta on. ei enää. nyt mä aion keskittyä tähän yhteen asiaan, tehdä siitä elämäni sisällön, tehdä asioita jotka edistää sitä:aion laihtua. aion vihdoinkin olla se laiha tyttö, josta aina oon uneksinu, jollasen tiedän olevan kaiken tän ylimääräsen läskin alla. aion kaivaa sen esiin vaikka itkien ja verta valuen. tällä kertaa en jousta, ja jos joustan, on paluu rutiiniin kahta kauheampi. en anna itteni läskistyä, väsyä ja masentua sohvan syövereihin mussuttamaan sipsejä, niinkun aina ennen. tällä kertaa keksin itelleni niin kovat rangaistukset ettei se ole mahdollista. nyt kun on vielä tuo yks ehkä inspiroivin asia maailmassa, avomies jota rakastan ja jota varten haluan olla kaunis, joka kannustaa mua laihtumaan, en voi näillä eväillä epäonnistua. lakkaan olemasta läski, NYT.

yritän liikkua joka päivä edes jonkin verran, ja suurin osa siitä on siivoamista. onneks täällä on niin monta meitä sotkemassa että siivottavaa riittää, varsinkin kun kissat levittää hiekkaa lattialle laatikoistaan. ajattelin ehkä lisätä vielä kävelylenkkejä murun kanssa, ehkä joka toiselle päivälle tms, mutta mun maha on vähän rajoittanu sitä millon voin mennä ulos ja millon en. muutenkin se hankaloittaa liikkumista, varsinkin vatsalihasliikkeiden tekemistä. ei se vaan yksinkertasesti onnistu. siivoaminen onnistuu aina eikä sille löydy tekosyitä miksei vois/ jaksais. aina löytyy jotain siivottavaa. 

joka päivä tunnen eri puolilla kehoani pieniä muutoksia, tänään meinaa jo sormus tippua sormesta ja oon tunnustellu lähinnä olkapäitäni ja käsiäni, ne on kutistunu. tunnen myös kasvoissa eron. koko ajan tunnen alaleukani jotenkin uudella tavalla, ja peiliin katsoessa huomaa että mun posket on kaventuneet aika paljon jo, vaikka paino ei ole paljoa tippunut. ehkä jo ens viikolla muutoksen huomaa jo painossakin.

 lauantaina on taas syöntipäivä, ja pitäis sen päivän ruuat suunnitella. pelottaa että syön taas liikaa tai vääränlaista ruokaa ja joudun koko päivän juoksemaan vessassa. tänäänkin on kyllä pitänyt, mutta ei niin pahasti kun syöntipäivinä. mun maha ei vaan tykkää ruuasta, eikä halua sulattaa sitä.

tänään selailin mun keittokirjoja, kattelin niitä kuvia ja reseptejä ja tein muistiinpanoja niistä, ja ihme kyllä mulle ei tullu yhtään nälkä eikä tehny edes mieli syödä. ajattelin ruuasta täysin objektiivisesti, enkä liittäny mukaan minkäänlaisia tunteita. se tuntu hyvältä. voisin sisällyttää sellasen ajattelun ihan kokopäiväiseen olemiseeni ja tän laihduttamisen yhteyteen. :)

did it

sainpas revittyä itteni väsymyksestä ylös ja piristyin. tein kullalle ruokaa, etsiskelin uusia reseptejä mun miljoonista keittokirjoista ja merkitsin ne lappusilla, tiskasin kolmatta kertaa ja laitoin pyykit kuivumaan. tälle päivälle ois enää luvassa treenit, joita en suostu jättämään välistä vaikka maha onkin taas sekasin ja kaikki menee läpi (jes) vaan aion ainakin yrittää parhaani. sit pitäis käydä suihkussa hankaamassa itteni ihan kunnolla karvat pois ja naama verille ja sitä rataa. sit voin mennä nukkumaan. ja huomenna sama rumba, niin kauan että oon hyvä. harkitsen jopa syömättömyyspäivien lisäämistä. mutta mietin vielä. ehkäpä...

huomasin tänään olevani taas hieman kiinteämpi, sormet on kaventunu ja olkapäiden luut, solisluut ja kaulan jänteet tuntuu taas hieman selvemmin. ihan vähän vaan, mutta kuitenkin. :) oikea suunta siis :)

siivousta

pannullinen teetä ja vieläkin väsyttää. sain sentään sen verran tehtyä että tyhjensin roskikset, kissojen laatikot ja tiskasin. yhet vatsatkin tuli tehtyä telkkaria katellessa, mutta nyt tuntuu että en jaksais tehä enää mitään. kultakin nukkuu niin ei viiti edes kävelylle lähteä. raitis ilma vois tehdä hyvää ja piristää vähän, mutta en uskalla yksin mennä ulos. siinä sais liikuntaakin samalla, mutta kun ei voi. pelkään liikaa.

mun tekis hirveästi mieli tuoda mun kuntopyörä tänne taas, se vietiin porukoiden luo kun muutin exäni asuntoon jonne se ei mahtunu, mutta tässä uudessa asunnossa olis tilaa sille makuuhuoneessa. pääsisin pitkästä aikaa polkemaan. kaipaan sitä tunnetta kun hiki valuu pitkin selkää ja reidet huutaa hoosiannaa, sydän hakkaa ja suu on rutikuiva. ja sitten kun se puolen tunnin ohjelma on lopussa, tuntuu ettei pysy edes pystyssä. voi että se on ihana tunne! tietää tehneensä jotain. siinä pyörässä on eri ohjelmia ja siinä voi laskea itelleen sopivan painon, pituuden ja tavoitepainon mukaan, se näyttää myös kalorit jotka on polttanu. sitä lukemaa on niin koukuttavaa seurata. haluaa vaan painaa kovemmin mitä suuremmaks se luku kasvaa. :)

tää väsymys on kyllä ihan hirveä, tuntuu etten oikeen hallitse kehoani, jalat tuntuu pettävän alta ja kädet ei tottele käskyjä. koitan kuitenkin saada tänään vielä aikaan jotain. tänään on kuitenkin syömättömyyspäivä nro 2. :)

hyi hyi

painan liikaa. ihan liikaa. eilinen treeninhalu jäi sitten väliin, aloin vaan huolehtimaan ihostani ja liikkuminen unohtui kokonaan. eihän siinä, iho hehkuu kehmeyttä ja puhtautta, mutta vaaka huutaa "läski, läski!!!"

tänään olis taas oltava syömättä. oon tosi väsyny, ehkä se johtuu siitä että nukuttiin murun kanssa pitkästä aikaa samassa sängyssä (siis ihan vapaaehtoisesti muru on nukkunu sohvalla, ei tappeluita tms.) ja oli aika ahdasta, tai ehkä siitä ettei keholla ole polttoainetta kun en syö. ehkä vaan nukuin liian vähän. en tiedä.

ehkä jos joisin aamupalaks muutaman kupin teetä niin tulis sitä energiaakin ja jaksaisin tehäkkin jotain. olo on vähän kipeä, toivottavasti en tuu kipeeks ja toivottavasti tuun. kuume polttaa kivasti läskejä. :D mutta joo eipä tästä muuta kun heräilemään.