tyhjää

kulta nukkuu, kämppä on siisti, seuraavaan järkevään tv-ohjelmaan on 2 tuntia enkä keksi mitä tekisin. en halua olla paikallani, enkä myöskään halua nukkua. liikkumaan en taaskaan pysty mahan takia. säästän imodiumit huomiselle, kun mahaa vääntää kunnolla. tiedän sen jo etukäteen. ei se sulata ruokaa enää.

oon todella tylsistyny. en jaksa edes pelata. oon vaan ja odotan kun keho hajottaa itteään. mulla muuten tippuu hiuksia... ainahan niitä on siis tippunu, mutta nyt tippuu oikeen kunnolla. eilen suihkun jälkeen keräilin lattialta niitä kourallisen. päänahka on ärtyny, punasia patteja ja kutittaa. aliravitsemus, jee jee. kunhan ei nyt kaikki hiukset tipu niin oon tyytyväinen. vaikka voihan sitä peruukkiakin käyttää. :D

jos osaisin käydä ite ulkona niin kävisin kävelyllä ja kaupassa, että saisin tehtyä kullalle ruokaa silläaikaa kun se nukkuu, että sais syödä herätessään, mutta ei. mä oon tällanen vammanen pelokas paska enkä osaa avata ulko-ovea yksin ja mennä uloskin siitä vielä. tänään tosin avasin sen kun murun kuulokkeet tuli, postimies oli pelottavan pirteä. :D avasin paketin ja laitoin kuulokkeet vanhojen tilalle murun läppärin viereen. :)

mua on paleltanu kauheasti jo pari päivää, mutta en suostu laittamaan sukkia jalkaan enkä murun hupparia päälle. (mulla ei siis ole edes pitkähihaisia paitoja) olis ihan kiva tehä vaikka ruokaa tai leipoa tai tehä edes jotain missä tulis ihan luonnostaan lämmin. ei vaan ole tekemistä. en voi edes leipoa kun ei oo jauhoja. treeneistä on turha edes uneksia, maha ei tänään oo todellakaan mun ystävä. mutta jotain mun pitää saada tehtyä, muuten tuun hulluks. en kestä olla ihan paikallaan, sillon tuun ajatelleeks ja siitä seuraa aina lähes poikkeuksetta hirveä ahdistus tai jopa paniikkikohtaus, joten ei, pysähtyminen ei ole vaihtoehto.