eli food. oon huomannu uppoavani syvemmälle ja syvemmälle siihen ihanaan maailmaan, jossa pääsen lähelle ruokaa, mutta en edes halua syödä sitä. ei tulis mieleenikään syödä sitä. äskenkin tein kullalleni iltapalaks kolme paprikaleipää ja aikasemmin tein sille nuudeleita ja kanaa, enkä edes maistanu kumpaakaan. nautin ruuan lähellä olemisesta, sen koskemisesta, pilkkomisesta, tuoksusta, mutta en missään nimessä voi kuvitella syöväni sitä. ruuan lähellä oleminen tekee mut onnelliseks. ja kokkauksen jälkien siivoaminen myös. tää on ehkä positiivisin asia koko tässä mun syömisvammailussa. en oo ikinä kokenu vastaavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti