dreaming

sain nukuttua pari tuntia, kun heräsin taas. ensin soi puhelimesta herätys. en muista laittaneeni sitä. sitten hetken päästä herään uudestaan. pissittää. käyn vessassa ja takasin sänkyyn. 10 min myöhemmin puhelin soi. terapeutti. lääkärille joulukuun puolessa välissä, terapia kahen viikon päästä. löi luurin korvaan kun yritin kertoa miltä tuntuu. ei sitten.

ei se ansaitse muutenkaan päästä mun pään sisälle. ei se sinne edes halua. se on sanonu ja sano taas, ettei se pysty eikä osaa auttaa mua. mikään ei siis toimi. oon toivoton tapaus. luotu häviämään, tulemaan hulluksi.

mulle tämä asettelu sopii hyvin. kunhan lääkkeet riittää ja saan olla rauhassa niin kaikki on hyvin. ei tekopirteää teeskentelyä että kaikki on hyvin, tai että kaikki tulee olemaan hyvin. ei. ei minun kohdalla.

anoreksia olis vaan uus tapa mulle hallita sitä voimaa mikä mun sisällä riehuu ja tekee mun ja kaikkien muiden elämästä helvettiä. se ei ainakaan satuta, ei vuodata verta. menee tosi kauan ennen kun se alkaa tekemään pahojaan, mutta siihen mennessä tilanne on ehkä toinen.

kaikesta huolimatta haluan kanavoida pahoinvointini syömättömyyteen, laihduttamiseen. jos en, kuka tietää mitä käy? sekoanko taas ja juoksen rappukäytävässä karkuun kuvitteellisia sammakoita ja rottia, potkinko peittoa koska sen sisällä on krokotiileja, itkenkö sängyssä koska yläpuolellani kuolaa valtava mutantti hämähäkki? ehkä. mutta en halua ottaa sitä riskiä.

tässä maailmassa on enää 4 asiaa jotka pitää mut kasassa: Joona, <3 kissat, lääkkeet ja laihdutus. ota yksi pois niin katsotaan josko korttitalo romahtaa.

näin kerrankin kivoja unia, enkä painajaisia. näin unta että olin laiha. niin laiha kun haluaisin nytkin olla. siinä unessa oli lihava nainen jota heiteltiin puukoilla että sen läskit tulisi ulos. se nainen olikin karkkia. juoksin karkuun. muistin vielä vähän aikaa sitten sen toisenkin unen, mutta en enää. noh, joka tapauksessa se oli kiva.

rakastan sitä tunnetta kun maha on ihan tyhjä. tuntuu niin puhtaalta. tuntuu siltä että laihtuu. maha kutistuu. en tiedä miten pieni mun mahasta on tullu. huomenna tai ylihuomenna mä kai syön. se pitäis suunnitella. ai niin siitä se toinen uni olikin. olin kaupassa ostamassa ruokaa. ostin palan pitsaa ja ahdistuin kassalla. en syöny sitä pitsaa. enkä syö kyllä oikeassa elämässäkään. ajattelin ehkä jotain jugurttia tai hedelmärahkaa. tai ehkä jotain keittoa. ei kuitenkaan kiinteää kiinteää ruokaa ettei maha sekoa.

otin jo aamulääkkeet joten enää en mene sänkyyn. voisin keittää aamuteen, kattoa ehkä telkkaria, treenailla ja palata koneelle ettimään lisää kuvia netistä. niitä ei voi koskaan olla liikaa. kuten ei voi koskaan olla liian laihakaan. :) sellanen fiilis että tästä tulee hyvä päivä. :)