tää päivä oli loppujen lopuks ihan jees, vaikka mieliala heittelikin aika pahasti. ei oo ollu nälkäkään, eikä kiusauksia. tai no vähän alko ärsyttää kun katoin hetken Anthony Bourdainin ohjelmaa ja siellä oli ribsejä, yhtä mun herkkua, ja olisin ehkä halunnu sitä vähän. :P onneks oli pelkkä ohjelma eikä oikeasti olkkarissa, sillon oisin varmasti syönyt :D
otin vähän aikaa sitten lääkkeet joten tästä voi tulla aikamoista tekstiä ihan by the way... :D
kulta otti musta tänään kuvia ennen-jälkeen vertailua varten ja mä ihan oikeasti yllätyin miten kauhea läski mä olen. tiesin olevani läski, onhan mulla peilejä joka puolella kämppää etten voi olla kattomatta itteäni joka päivä, mutta se kuva oli jotain niin kauheeta. mulla nous oksennus kurkkuun.
en koskaan pysty kattomaan itteäni kaulasta alaspäin peilistä kauaa enkä tarkasti, vaikka meillä on kaks kokovartalopeiliä. mä vaan käyn pysähtymässä niiden edessä, vilkaisen, ahdistun, heilautan hiukset korvan taa ja kävelen pois. en halua nähdä läskejäni. tiedän että ne on siellä, ja se riittää mulle vallan mainiosti. en tarvii enempää syitä laihduttamiseen. vihaan kroppaani.
kulta on ollu tosi hyvin tukena tässä mun laihdutuksessa. se tietää että mä en syöö, se tietää että oon vaarassa sairastua anoreksiaan ja se tietää kaiken muunkin. silti tuo ihana höppänä antaa mun tehdä itelleni mitä haluan niin kauan kun se on jotenkin järkevää ja turvallista.
laihdutus on mun tapani hallita elämääni. jopa seksielämä on parantunu syömättömyyden myötä, mitä en olis odottanu ollenkaan. tunnen oloni joka päivä vaan paremmaks, oon tyytyväisempi kroppaani ja tiedän ainakin pikkuhiljaa kaunistuvani. vaikka olenkin vielä sotanorsu.
pitäis ostaa lehtiä niin pääsisin silppuamaan taas anakansion sivuille kuvia. nyt siellä on kolme tyhjää aukeamaa vaan muutaman lauseen asuttavana. sinne pitää saada lisää. aion täyttää sen koko kirjan. se kansio on siis sellanen tosi iso, ehkä kahden a3:en kokonen jättimäinen valokuva-albumiks kai alunperin tarkoitettu kirja, jonka sain mun veljen tyttöystävän tavaroista sen jälkeen kun se teki itsemurhan. vaan hyvin harvat ihmiset pääsee kattomaan tai edes koskemaan siihen. se on yks mun salaisista piilopaikoista.
kohta voisin ryömiä sänkyyn odottamaan unta. huomenna uusi päivä ja toivottavasti pienempi paino. keho on vielä säästöliekillä eli en odota suuria. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti