mulle laihdutus on samaan aikaan rangaistus ja palkinto. mitä kauemmin jatkan, sitä suuremmaks mun pelko lihomisesta tulee, mutta samalla oon koko ajan lähempänä tyytyväisyyttä ja siedän enemmän kattoa itteäni peilistä ilman sitä oksennusrefleksiä.
mä vaan en jaksa enää kantaa tätä ylimääräistä painoa päälläni. se tuntuu murskaavan mut. mun sisimpäni. laihempana saisin sen sisimpäni paremmin esille.
mun koneella on 683 thinspokuvaa ja osa niistä pyörii koko ajan taustakuvina. oon hamstrannu kaiken maailman kannustusta etten vaan sortuis. jos se ei auta, liikun. ja aion liikkua vielä tänäänkin, vaikka aikasemmin luulin etten enää liikkuis iltaisin, mutta minkäs teet, oon koukussa liikuntaan.
eli nyt vielä illan viimeset rutistukset, mihin nyt rauhottavien vaikuttaessa heikosti kykenen, mutta teen silti. sitten vasta nukkumaan ja toivon huomenna numeroni olevan pienempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti