hungry

nälkä alkaa tuntua luissa ja ytimissä, niinkun sanotaan... nyt tekis mieli käpertyä sänkyyn kaakaomukin, kirjan, piparminttukarkkien, suklaan ja kirjan kanssa, mutta ei. en aio. en tänään, enkä vielä pitkään aikaan. se ei vaan käy laatuun. sekoitan mansikan makuisen proteiinipirtelön ja juon sen. kuvittelen sen olevan ruokaa. kaikkea mitä himoitsen tällä hetkellä. koska huomenna saa syödä. vähän.

pirtelö täyttää vatsan nopeasti. himot häviää. nyt tiedän vatsani koon: kolme desiä. tulee taas hiljaista. sytytän tupakan, ihanaa. hetken odottelun jälkeen voin taas suorittaa liikuntarituaalini.

tää on ollu aikamoinen rysäys mun kropalle ja pääparalleni tää anan sisällyttäminen taas elämääni. annan sen hallita kaikkia päätöksiäni aamusta iltaan, illasta aamuun. niin kauan kun oon hereillä, on tehtävä mitä tahansa että laihtuu. vaikka sitten vaan heiluttaa jalkaa telkkaria katsellessa.

sen myötä liikunnasta on tullut myös iso osa päiviäni. se on mielessä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla: "pitäisikö tehdä vielä vatsoja? saanko unta jos teen? haittaako jos en saa unta koska teen? sitten voisin liikkua koko yön."

tunnen miten pirtelö valuu vatsasta suolistoon. ei hyvä. ei se pysy sisällä. se on ehkä hyvä. en vaan jaksais juosta koko ajan vessassa, liikkuminen hankaloituu, ehkä jopa estyy. ei hyvä.

tänään aion mennä viimeistään klo 21 nukkumaan. ja menen kunnollisesti nukkumaan. ei lääkehuuruisia blogipäivityksiä tai käyntejä facebookissa, ei mieletöntä siivoamista ja lattialla konttaamista. vain minä, sänky, peitto ja tyyny. ja minä makaan hiljaa. ei liikuntaa. kissat toiseen huoneeseen. pyhitän ensi yön nukkumiselle. katsotaan miten onnistuu.