sattuu sattuu sattuu

maha ja alaleuka tuntuu olevan kun katujyrän alle jääneitä... mua väsyttääkin ihan hirveästi, mutta taidan ainakin yrittää sinnitellä iltaan asti. nukuin viime yönä 4 tuntia mutta silti heräsin pirteänä, outoa. olin kyllä ekat 5 min ihan tokkurassa ja kipuileva, joten unohdin kattoa painon ennen kun join vettä ja colaa, joten sinne meni tämän päivän punnitukset. huomenna sit uus yritys. nyt koitan vaan kestää tätä kipua ja yksinäisyyttä, kun muru lähti käymään siellä sossussa... toivottavasti ne myöntää sille rahaa, auttais ihan helvetisti tähän saumaan...

eilen meni taas aamuun asti ennen kun nukahdin. en kyllä voi sanoa että kaduttais se valvominen, me nimittäin juteltiin kullan kanssa vaikka mistä, ja musta tuntu aivan ihanalta saada kuulla kaikki ne ihanat sanat sen suusta, tuntea sen lämmin rinta mun poskea vasten ja sen vahva käsi mun ympärillä, huulet mun huulia vasten. luulen että tää on sitä aitoa rakkautta, mistä kaikki aina unelmoi, mistä mä oon aina unelmoinu. nyt oon saanu sen enkä vois olla tän onnellisempi... kulta sano eilen että se haluaa olla mun kanssa koko loppuelämänsä ja mä jäädyin enkä osannu vastata mitään, sit vähän ajan päästä otin asian taas puheeks ja kysyin oliko se tosissaan ja se sano että eiköhän se oo ollu ihan itsestäänselvyys jo jonkun aikaa... :) rakas... <3