torstai 15. marraskuuta 2012

life sucks

oon todella pettyny itteeni. miten oonkaan antanu tällasen elämän jatkua näin pitkään? oon ollu jo kaks vuotta eläkkeellä, tekemättä mitään. istunu vaan kotona ja valittanu kuinka vaikeeta on. ei enää. nyt mä aion keskittyä tähän yhteen asiaan, tehdä siitä elämäni sisällön, tehdä asioita jotka edistää sitä:aion laihtua. aion vihdoinkin olla se laiha tyttö, josta aina oon uneksinu, jollasen tiedän olevan kaiken tän ylimääräsen läskin alla. aion kaivaa sen esiin vaikka itkien ja verta valuen. tällä kertaa en jousta, ja jos joustan, on paluu rutiiniin kahta kauheampi. en anna itteni läskistyä, väsyä ja masentua sohvan syövereihin mussuttamaan sipsejä, niinkun aina ennen. tällä kertaa keksin itelleni niin kovat rangaistukset ettei se ole mahdollista. nyt kun on vielä tuo yks ehkä inspiroivin asia maailmassa, avomies jota rakastan ja jota varten haluan olla kaunis, joka kannustaa mua laihtumaan, en voi näillä eväillä epäonnistua. lakkaan olemasta läski, NYT.



yritän liikkua joka päivä edes jonkin verran, ja suurin osa siitä on siivoamista. onneks täällä on niin monta meitä sotkemassa että siivottavaa riittää, varsinkin kun kissat levittää hiekkaa lattialle laatikoistaan. ajattelin ehkä lisätä vielä kävelylenkkejä murun kanssa, ehkä joka toiselle päivälle tms, mutta mun maha on vähän rajoittanu sitä millon voin mennä ulos ja millon en. muutenkin se hankaloittaa liikkumista, varsinkin vatsalihasliikkeiden tekemistä. ei se vaan yksinkertasesti onnistu. siivoaminen onnistuu aina eikä sille löydy tekosyitä miksei vois/ jaksais. aina löytyy jotain siivottavaa. 



joka päivä tunnen eri puolilla kehoani pieniä muutoksia, tänään meinaa jo sormus tippua sormesta ja oon tunnustellu lähinnä olkapäitäni ja käsiäni, ne on kutistunu. tunnen myös kasvoissa eron. koko ajan tunnen alaleukani jotenkin uudella tavalla, ja peiliin katsoessa huomaa että mun posket on kaventuneet aika paljon jo, vaikka paino ei ole paljoa tippunut. ehkä jo ens viikolla muutoksen huomaa jo painossakin.


 lauantaina on taas syöntipäivä, ja pitäis sen päivän ruuat suunnitella. pelottaa että syön taas liikaa tai vääränlaista ruokaa ja joudun koko päivän juoksemaan vessassa. tänäänkin on kyllä pitänyt, mutta ei niin pahasti kun syöntipäivinä. mun maha ei vaan tykkää ruuasta, eikä halua sulattaa sitä.


tänään selailin mun keittokirjoja, kattelin niitä kuvia ja reseptejä ja tein muistiinpanoja niistä, ja ihme kyllä mulle ei tullu yhtään nälkä eikä tehny edes mieli syödä. ajattelin ruuasta täysin objektiivisesti, enkä liittäny mukaan minkäänlaisia tunteita. se tuntu hyvältä. voisin sisällyttää sellasen ajattelun ihan kokopäiväiseen olemiseeni ja tän laihduttamisen yhteyteen. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti