On oma asiani miten aikani tapan

Eilinen meni sittenkin huonosti, taas. Miten mä en onnistu yhtenäkään päivänä.. Oon vaan heikko. Silti ympäri kehoa huomaa jo muutoksia, kädet on laihemmat ja kasvot, kaula ja maha. Silti vaatteet tuntuu puristavan, voi tietty olla että mun pesukone on kutistanu niitä, ainakin ne tuntuu sellasilta jäykiltä.

Perjantaina näen kultaa pitkästä aikaa, sillä alkoi tänään työt Jyväskylässä joten se on ollu siellä kämpällä nyt viikonlopun yli ja on perjantaihin asti. Toivottavasti sekin huomaa perjantaina sitten miten oon laihtunu.. Varmaan huomaakin, kasvot on sen verran eri näköset että kyllä sen jo huomaa, varsinkin kun tässä on vielä muutama päivä aikaa laihtua.

Tänään oon ehtiny jo syömään kaiken suunnitellun paitsi iltapalan, oli aamupäivällä niin nälkä mukamas että vedin lautasellisen hernekeittoa ja salaattia aamujugurtin ja puolikkaan omenan lisäks. Onneks ei oo enää nälkä, eikä mulla kovin paljoa mitään syötävää täällä olekaan, oon sen verran hyvin tuhonnu jo kaiken. Pakastimessa on 2 pakettia jauhelihaa ja kaapissa kukkakaalia, spagettia ja riisiä huomisen salaatin ja jugurtin lisäks. Siinä onkin oikeastaan kaikki ruoka mitä mulla tällä hetkellä on. Kyllä mä noilla pärjään helposti keskiviikkoon asti kun meen käymään terapiassa, käyn samalla kaupassa. Perjantaina tulee vasta rahaa, pitää sillon käydä uudestaan kaupassa ja maksaa sähkölasku.

Tänään oon ottanu vähän rennommin, oon treenannu vaan kahdesti. Vatsalihakset on silti kipeet ja paikat on maitohapoilla. Huomenna sitten taas enemmän, kyllä varmaan tänäänkin tulee ainakin kerran treenattua, illalla kun menee nukkumaan, koska mulle tulee levottomat jalat noista lääkkeistä niin pitää aina liikkua se pois.