Restricting

Pieni voitto ruokahalua vastaan; söin salaatin, jäi vielä nälkä, aloin himoita ranskalaisia joita on pakastimessa, mutta en syöny, en edes kattonu jääkaappiin päinkään vaan treenasin, join vettä ja kävin tupakalla, himo meni ohi :)

Päivän toisena ruokana olis tänään hernekeittoa, puolet jätän huomiselle. Iltapalaks on sitten omena tai jugurttia. Pitäis hakea jugurttia ja colaa huomenna lisää, ne alkaa olla lopussa... Tai sitten soitan taas äidille että tuo niitä töiden jälkeen. Keskiviikkona joudun kuitenkin kävelemään terapiaan niin tulee liikuttua sillon. Liikun toki kotonakin paljon, vähän väliä teen jotain liikkeitä, mutta kävelyllä käyminen on pelottavaa. Mä siis pelkään ulkona liikkumista. On jo ihme että pystyn käymään ulkona tupakalla, Muutaman kerran oon linnoittautunu kämppään sisälle ja ollut sisällä 24/7 monta viikkoa, polttanut tupakat ikkunasta tai liesituulettimen alla. Nyt mä uskallan mennä ulos tupakan ajaks jopa illalla. Mutta ajatus terassin ylittämisestä pelottaa, ajatus kahden kilometrin kävelemisestä pelottaa, ja kävellessä monta kertaa alkaa fyysisesti pyörryttää pelon takia.

Tänään on ollu aika jännä tunne tästä kaikesta.. Toisaalta pelottaa että tää lähtee käsistä, etten enää pysty hallitsemaan syömisen rajoittamista, vaan syön aina vähemmän ja vähemmän enkä pysty lopettamaan, mutta toisaalta toivon että mulla olis sitä tahdonvoimaa olla syömättä paljoa, niinkun just tänään aikasemmin oli. Eli kysymys kuuluu: Haluanko upota syömisvammailuun ja menettää kontrollin vai haluanko pitää kontrollin itelläni ja syödä vähän enemmän?

Päätin kattoa miten käy, koska kuitenkin mulla on vielä pitkä matka siihen että tää olis vaarallista, en oo vielä lähelläkään alipainoa, joten ehkä mä murehdin siitä addiktiosta myöhemmin. Mutta onko sillon liian myöhäistä? Toisaalta oon aina ollut aika jääräpäinen joten vaikka sairastuisinkin, uskon että saisin itteni taas kuntoon vaikka olisin liian laiha ja sairas..

Oon huomannu muutoksia kehossa jo nyt, mun rinnat on pienentyneet, niissä on löysää nahkaa kun niitä nipistelee, mahan löllöt on pehmeämmän ja käsien jänteet näkyy selvemmin, sormuskin lähtee paljon helpommin sormesta, nyt se liukuu kevyesti paikalleen kun ennen sen tiellä oli läskiä. Ainoa huono puoli tässä taitaa olla se että kun laihdun lisää, en voi pitää enää vihkisormusta kun se tippuu sormesta.. Jalatkin tuntuu laihemmilta, tai ainakin kiinteämmiltä. En vielä mahdu samoihin housuihin kun kesällä, mutta ei sekään ole kaukana. Mulla on kolmet tavoitehousut odottamassa, ja ensimmäisiin mahtuminen ei ole kaukana. Viimeisiin on vielä matkaa, ne on tosi tosi pienet. Jos vuoden päästä mahdun niihin, olisin tyytyväinen. Sitten kun mahdun niihin, voin lopettaa nääntymisen ja alkaa pitämään painon siinä.

Tajusin just etten oo nähnyt kavereita yli kuukauteen.. Oon vaan ollu yksin ja kullan kanssa. En oo oikeastaan edes kaivannu kavereitani, musta tuntuu että me kasvetaan pikkuhiljaa erilleen. Niitä kiinnostaa vaan huumeet ja juominen, mua kiinnostaa vaan laihduttaminen ja ruoka, jota en syö. Kummallista miten kaikista lähimmät ystävät vaan unohtaa pikkuhiljaa. Kyllähän ne on sanonu että vois nähdä, mutta se ei kuitenkaan koskaan toteudu, vaikka välimatkaa on vaan noin 3-4km. Ei se mua siis haittaa, mä viihdyn yksin ja yksin ollessa on helpompaa pysyä syömissuunnitelmissa.

Näin viime yönä unta että käytin kokaiinia ja olin laihtunu hirveästi. Johtunee ehkä siitä että kumpikin aihe on ollu mielessä jo muutaman päivän. En mä siis käytä kokaiinia, mutta olis mukava kokeilla sitä ja varmaan joskus kokeilenkin, mutta en halua alkaa käyttää sitä vakituisesti. Mulla on aina ollut tietty mielenkiinto piristeisiin, piriä oon kokeillu ja se oli ihan mahtavaa ainetta, mutta en ole käyttäny sitä kun pari kertaa, koska tiedän että jäisin koukkuun siihen koska se vie ruokahalun kokonaan ja antaa hirveästi energiaa. Mä en silti halua alkaa samanlaiseks kun jotkut mun kaverit jotka vetää mitä tahansa joka viikonloppu. Mä pysyn mieluiten selvinpäin suurimman osan ajasta, sillontällön käytän jotain, mutta en tosiaan vakituisesti. Pilvi tai alkoholikaan ei enää maistu, koska syön sillon aina ihan liikaa.