not a chance

mun pää on liian sekasin edes yrittääkseni laihtua. ehkä taas ens viikolla, tällä hetkellä en osaa edes istua kunnolla.

aamu

... mitä tässä nyt voi sanoa. väsyttää hirveesti. kouluun pitäis mennä. illalla ehkä vielä kävelylle, ja suunnitella päivärytmi, muuten tästä ei tuu yhtään mitään. viimeajat on ollu ihan hirveitä, ja laihtumiselle en oo edes jaksanu haaskata oikeen ajatustakaan. eilen tein sentään sen verran että kävelin terapiaan ja takasin. tänään vähän pidempi matka kouluun ja takasin, suoraan terkkarille, koska mun päänahka on kauhean kipeä ja niskassa on outo patti. saa nähdä tuleeko koulupäivästä sittenkin tk:ssa istumista...

mutta asiasta toiseen, ajattelin sisällyttää uuteen päivärytmiini lisää liikuntaa, joka päivälle vähän. jospa se tästä sit taas lähtis pikkuhiljaa... ja edelleen mahdollisimman vähillä kaloreilla ja ravintolisiä syöden, niinkun tähänkin asti.

ei tänään.

tänään en edes kehtaa laittaa painoani tänne, hävettää ja suututtaa niin perkeleesti. viime yö jo pelkästään oli pelkkää helvettiä... viiltelin taas, nyt on koko käsi taas paketissa. kulta olis halunnu soittaa ambulanssin, mutta kielsin... nyt ei kyllä oo muuta sanottavaa, ehkä joku toinen päivä.

food

huomasin just että mun keho tarvii kiinteää ruokaa, oten päätin alkaa syömään yhen nutrin ja yhen kiinteän ruuan päivässä. kattoo lähtiskö paino sillä tippumaan.

tänään ahdistaa ja masentaa ihan vitusti, ihan kaikki. osasin jo odottaa tätä, mutta tää on jo paljon pahempaa kun luulin, en pysty tekemään mitään.

70,4

vieläkin!? nyt pitää kyllä keksiä jotain muuta...tai sitten ei.

kouluun en jaksanu raahautua, vaikka nukuin ihan ylikauan. heräsin 7 aikaan painajaiseen ja omaan huutooni. itkin hetken, täristen oltin tupakan ja lisää unta palloon. nyt vois ottaa lääkkeet ja mennä sohvalle makaamaan. tänään ei vaan jaksa.

ahdistus

nyt iski ihan hirveä läskiähdistus, kun aloin miettimään mitä kaikkea tuolta keittiöstä voisin just nyt tuntea sisääni... ne on kaikki kyllä kaapeissa piilossa, mutta tiedän tasan tarkkaan mitä siellä on, ja haluan syödä ne. kaikki! otin nutrin siinä toivossa että vähän latistais tätä ruuan hinkua, mutta ei sitten niin mitenkään. makasin sängyllä, treenasin vähän, ei auttanu sekään. ehkä se johtuu siitä kun eilen söin pitkästä aikaa ihan ruokaa, niin haluan sitä lisää. hampaisiin sattu kyllä eilen ihan hirveästi sen syömisen jälkeen, kun en oo joutunu pureskelemaan mitään aikoihin.

ja taistelutatoa tässä tarvitaankin... hitto vie, pitää kohta ottaa unilääkkeet niin ei tunnu nälkää kun kuorsaa. pari röökiä, ehkä jotain juomista ja sit voisin ihan tosissaan mennä nukkumaan. mä en kestä tätä ruuanhimoa! toivottavasti huomenna on helpompi päivä... en kestä tätä ruuanhimoa, enkä myöskään kestä olla enää näin läski. pakko päästä kummastakin eroon, kysymys kuuluu vaan, miten? kai mä vielä jotain keksin. ainakin nuo kuplivat juomat pitää mahan täyden olosena, mutta ei se sitä himoa poista. jos nyt luovuttaisin tältä päivältäja menisin sinne nukkumaan. huomenna kuitenkin aikanen herätys.

jaahans

tuli sitten nukuttua pari tuntia... ei tullu tämän päivän treeneistä sitten vissiin oikeen mitään, ellen nyt illalla sitten jaksa alkaa niitä tekemään. ei muuten paljoa tarvittu että tuli uni. makasin hetken sängyllä ja siinä sitä sitten kuorsattiinkin. tekis vaan mieli ryömiä takasin...

huomenna olis taas koulua, saa nähdä mitä siitäkin tulee, kun ei varmaan vieläkään saa tehä mitään, varsinkaan kun on noi lävistykset noin tuoreet... istuskelis sitten taas koko päivän. pitää kai ottaa nutrit mukaan sinne niin voin vtää ne ruokatunnilla.

cooking, not eating.

tein kullalle salaatin, siitä tuli ihan törkeen hyvän tuoksunen ja näkönen, vähän harmittaa kun ite en sitä itelleni salli. siihen tuli vesimelonia, tomaattia, salaattia, paprikaa ja viinirypäleitä. voi että kun se on niin herkku! tosin mietin hetken aikaa että eiän se nyt maailmaa kaatais jos sitä salaattia söisin, mutta ei, päätin pysyä vahvana ja tyytyä nutriini, kun ei sekään hullummalta maistu. kohta pitääkin ottaa jo päivälääkkeet, en kyllä tiiä mitä sitten tekisin. tuli yllättävä tylsyys.

no se ei ollu kovin kummonen siivous... imuroin koko kämpän, siivosin kissanlaatikon ja laitoin pyykit. ei menny kauaa mutta silti sain hien pintaan. nyt jos vielä pieni treeni ja sit suihkuun vähän viilentymään ja pesemään edelleen naamassa olevat eiliset meikit.

kulta kävi kaupassa ja osti salaattiainekset, se meinaa tehä itelleen kunnon ruokaa. se haluaa nostaa painoaan. vähän käy kateeks kun toinen syö kaikkea hyvää, omenoita ja vesimelonia sun muuta, ja minä en. voisin hillitä kateuttani tekemällä sen kanssa sitä ruokaa, koska tykkään kokata ja kohta on jo nutrien aika, joten sen otettua mulla ei oo nälkä eikä niin kova hinku syödä sitä ruokaa mitä teen.

rutiinia

keksittiin kullan kanssa että ehkä se ois mulle helpompaa pysyä tuossa dietissä jos viikonloppuna yhtenä iltana käytäis syömässä jotain ihan oikeeta ruokaa, niinkun eilenkin se rullakebab puoliks. kun eihän se nyt loppujenlopuks niin paljon siihen vaikuta että kuinka nopeasti sitä laihtuu, kun kuitenkin muuten saan joka päivä alle 300 kcal.

sit ajattelin kans jotain rutiinia täällä kotonakin, siivoamista ja sen sellasta, tulis tehtyä muutakin kun niitä yksiä ja samoja liikkeitä joka päivä. ehkä, jos jaksetaan ja innostusta riittää, aletaan käymään kävelyillä ja lenkkeilemään vapaa-aikanakin, koulumatkoista kun kuitenkin tulee aika paljon liikuntaa jo niistäkin.

tää liikkumisen halu on mulle aika uutta, yleensä oon vaan jättäny syömättä kokonaan, mutta koitan nyt, koska uskon että tää toimii paremmin, että jos söis vähän ja liikkuis suht paljon, niin putoaisko paino nopeammin. alkumetreillähän tää koko homma vielä on, mutta uskon että viikon, parin päästä näkyy jo selviä tuloksia, kun jo nyt niitä näkyy vähän.

en kuitenkaan halua sellasta lihaksikasta vartaloa, pelkästään kiinteän ja laihan. haluan varsinkin mun jaloista ja mahasta ylimääräsen rasvan pois, niin että ne on laihat ja kauniit. kaikkii muu tietty laihtuu siinä mukana, mutta keskityn eniten noihin alueisiin, koska niitä inhoan eniten.

oon huomannu nuo kuplajuomat tosi tehokkaiks nälänpoistajiks, koska esim. äsken mun teki hirveästi mieli syödä taas, mutta nyt kun oon puoli tuoppia juonu makuvettä, ei enää tunnu nälkää. tunnin päästä ois aika ottaa päivän eka nutri, ja sitä ennen ajattelin ainakin käydä suihkussa ja siivota vähän. pitää vaan hetki odottaa että särkylääke alkaa toimia, kun mun käsiin sattuu ihan hirveästi noiden uusien lävistysten takia.

en jaksais odottaa huomista aamupainoa, koska uskon että se on huomenna taas hieman pienempi kun tänään, ainakin jos pysyn suunnitelmassani ja jaksan touhuta niin paljon kun haluan ja aion. yhet kevyet treenit jo tehty, vielä siivous ja kahet treenit lisää ois suunnitelmissa tälle päivälle. luulen että se riittää. plus sitten ne mitä teen tylsyyteeni, joita niitäkin on aika paljon. :) nyt kun jaksais vaan pitää tätä rutiinia yllä niin olis tosi hyvä, ja olisin jo vähän ajan kuluttua siinä kunnossa että pystyy kattomaan peiliin nyrpistämättä naamaansa.

70,4

eilen käytiin murun kanssa baarissa ja se oli ihan kauheaa. ite en juonut muuta kun yhen batteryn ja vettä, joten klo 2 aikaan alko olemaan verensokerit jo niin alhaalla että oli lähdettävä pois. käytiin pizzerian kautta, ja sieltä tarttu mukaan rullakebab ja iso pullo light-colaa. mun ei pitäny siihen rullaan koskea, mutta toisin kävi. nyt pieni paniikki että mitä vaaka näyttää... jospa sen kohta uskaltais kattoa että saa taas otsikon...

OHO! pysyny samassa!? vau. no ei sitten mitään paniikkia, tämä päivä edelleenkin samalla linjalla edellisten kanssa, nutreja vedellen. nyt voisin ottaa aamulääkkeet ja koittaa heräillä.

don't want to

oon koko päivän odottanu toisen nutrin ottamista, mutta samalla lykkäsin sitä niin pitkälle kun pystyin. nyt kirjoittaessa on hyvä ottaa se, niin ei keskity siihen että sisälle menee jotain. pelkään painon olevan huomenna taas isompi kun tänään. en halua että se nousee enempää. vaikka ihan normaaliahan se olis että nousee ensin ja laskee vasta sen jälkeen... haluan vaan äkkiä painon alas. saan alle 300kcal päivässä, mutta silti tuntuu että se on liikaa. että pärjäisin vähemmälläkin. en kuitenkaan luovu nutreista, vaan jatkan edelleen kahen sellasen ottamista päivittäin. eihän se loppujen lopuks niin paljon ole, ja jos jonkun aikaa en syö niitä ja sitten taas alotan, niin käy taas että paino nousee ja tulee ahdistus.

tänään lähetään varmaan baariin, mutta en ajatellu sielläkään juoda muuta kun vettä. en edes saa juoda alkoholia lääkityksen takia. saatan kuolla jos juon. kunhan lähetään kattomaan mikä on meininki ja näyttäytymään että hengissä ollaan. :D pääsen esittelemään uusia lävistyksiänikin. tein napaan, toiseenkin ranteeseen ja vasemman käden peukalon ja etusormen väliin. vaan tuohn viimeseen sattuu, koska laitoin ensin sen neulan väärästä kohtaa läpi, meni lihakseen. sattu. :D

pitäis vissiin alkaa kehittelemään illan asustustakin tässä kun jaksaa... en varmaan mitään ihmeellistä laita, tai sitten vedän ihan överiks. saa nähdä kummin käy. :D luultavasti laitan vaan perusmeikin ja kullan paidan niinkun joka päivä muutenkin... ihan vielä ei oo kroppaa jota vois näyttää sellasilla tiukoilla vaatteilla. tänään nimittäin kokeilin taas niitä uusia housuja ja ne tuntu kireämmiltä kun edellisellä kerralla... ehkä se johtuu vaan siitä kun oon treenannu jalkoja aika paljon niin ne on vaan turvonnu tai jotain... koska lihonu sanan oikeassa merkityksessä mä en oo voinu, en tällä ruokavaliolla.

en edelleenkään jaksais odottaa sitä että voin vaan mennä vaatekauppaan ja ostaa mitä vaan, tietäen että ne kyllä sopii ja istuu ja näyttää hyvältä mun päällä. siihen asti tyydyn peittämään itteni mahdollisimman hyvin, tiettyjä erityistilaisuuksia lukuunottamatta. joskus harvoin saatan laittaa päälle hameen ja korsetin, mutta siihen se sitten jääkin. yleensä vedän päälle sitä mitä ensimmäisenä sattuu käteen, eli useimmin kullan paidan ja löysät farkut jotka nekin oli alunperin sen :D

tylsyys

mulla ei ilmeisesti oo kovinkaan paljon muuta elämää kun bloggaileminen. :D vedin äsken päivän ekan nutrin kahviin sekotettuna ja voin kertoa että oli vähän liian tujua mahalle... kahvi tais olla hieman vahvaa tai jotain.

kissat onnistu hajottamaan mun tuhkiksenkin kun ne riehu ympäri kämppää, joten tuli sitten imuroituakin tuossa pikaseen. tälle päivälle ois vielä pyykinpesu ja lakanoiden vaihto suunnitelmissa, mutta se tuntuu liian vähältä. haluan tehä enemmän! en jaksa vaan olla paikallani, vaikka väsyttääkin.

tuntu muuten oudolta kattoa vierestä kun toinen söi mun lempiruokaa ja ite en. kattelin sitä vähän aikaa ja voin jo tuntea suussani miltä se tuntuis ja maistuis, mutta silti en edes ollut vähällä sortua syömään. ja se oli jo ennen kun otin nutrit, eli mulla olis pitäny olla nälkäkin siinä vaiheessa... jännä miten helppoa ja vaikeeta tää on samaan aikaan.

food...

tein kullalle "kevyen" aamupalan. muusia ja nakkeja, mun lempparia. sain kuitenkin hillittyä itteni eikä tehny edes tiukkaa, kun tietää että on nutrit tulossa pakastimessa. sekotan ne kahviin kun se on parempaa silleen :D siivoilinkin jonkun verran, akvaarion putsailin ja tiskasin. koitan vaan pysyä mahdollisimman kiireisenä ettei tuu tylsyysnälkä ja mässyhimo. :)

kuvia, kuvia!

aamun treenit suoritettu keittiössä ja huomasin että selästä tuntuu luut lattiaa vasten... kipeetä teki, mutta se ei riittäny syyks lopettaa. nyt oon sitten ettiny netistä kuvia ja tässä parhaimmistoa:

haluan näyttää yhtä hauraalta ja kauniilta kun nämä tytöt näissä kuvissa. jotain niin kaunista kyllä :)

70,4

heräsin yöllä monta kertaa siihen, kun näin unta donitseista ja kaakaosta. venytin vaa'alle nousemista liian pitkään, yritin nukkua väkisin enkä halunnut juoda vaikka suu on rutikuiva. pieni pettymys, mutta olihan tuo jo odotettavissa. painon noususta huolimatta tunnen oloni laihemmaksi ja vähän näkyy muutoksia jo kehossakin, varsinkin kaulassa. jänteet näkyy selvemmin. pidän kaulastani nyt. pitäis kai ottaa ennen ja jälkeen kuvia, mutta harmi vaan ei oo kameraa.

aamulääkkeet otettu ja nyt vaan odottelis että tuo kultamurmeli herää, että pääsen sängylle tekemään treenejä. pitäis kai keittää kahvia niin ei väsyttäis niin paljon. nutreja säästelen myöhemmäks, ettei illalla iske hirveä nälkä. tänään ajattelin tehä kullalle ruokaa, koska tykkään kokkaamisesta. järjestettiin eilen jääkaappi niin ettei mun tarvii kattoa ruokia kun meen ottamaan sieltä juomiani, etten vaan repsahda syömään tai ettei mulle tuu paha mieli.

on niin vaikea keksiä tekemistä täällä "neljän seinän sisällä" varsinkin kun toinen nukkuu ja tekee vaan mieli käpertyä siihen viereen, mutta jos jatkan nyt nukkumista, nukun ens yön tosi huonosti ja oon ihan tokkurassa koko päivän. kun vaan uskaltaisin mennä yksin ulos, lähtisin vaikka lenkille. siivoamistahan täällä ois aina, mutta siitäkin tulee sen verran meteliä etten viiti tehä sitäkään ettei tuo yks herää. antaa nyt nukkua kun se valvo viime yönä niin pitkään.

oon tosi tyytymätön tähän painon laskun hitauteen, mutta ei auta kun odottaa. antaisin melkein mitä vaan vaikka jostain pilleristä mikä tekis hujauksessa laihaks... en viihdy tässä kropassa ollenkaan, enkä jaksais odottaa sen kutistumista. toisaalta en pidä elämästäni juuri muutenkaan suurelta osin, kun ei siinä oikeastaan oo oikeen sisältöä. mä vaan olen ja stressaan asioista enkä saa oikeen mitään tehtyä, noin niinkun suurella mittakaavalla.

nom

ihan vaan sen verran että toi mansikan makunen ei oo ollenkaan hassumman makusta. ei sitä huvikseen vetäis, mutta menee alas ja helposti! :)

vetäsin tuossa vielä näin energiseks kun yhtäkkiä pamahdin niin kämpän siistiksi, pyyhin pölyt ja imuroin. kulta siivos kissan laatikon ja vei roskat. vielä kun pesis pyykkiä niin ois päivä pulkassa. pienen treenin vedän kyllä vielä jossain välissä, se on niiiiin mukavaa se pieni polttelu lihaksissa! :) toivon vaan että huomenna paino ois tippunu edes vähän, tai ainakin pysyny samassa kun tänään.

laihdutuspillereitä en tällä kertaa oo ottanu, koska pystyn taistelemaan nälkää vastaan ilman niitäkin, tosin mä en edes tunne nälkää jostain syystä, en oo oikeastaan koskaan tuntenu. se on ollu vaan se himo ruokaan. nyt kun ei oo sitäkään niin ei pitäis olla pahempia ongelmia. :) oon psyykannu itteni niin hyvin kaikkia himoja vastaan ajattelemalla niitä kaikkia turhia aineita mitä niissä ruuissa on, ettei tee edes pahaa haistaa kadulla kävellessä esim. grilliruoan tuoksun. uskon todella että saan tällä hetkellä kaiken tarvitsemani noista ravintolisistä, tai ainakin sitten kun proteiinit tulee. ja kun paino tippuu, mun mielialakin paranee. :)

koitan saada myös mahdollisimman paljon nukuttua, koska väsyneenä ei tuu mistään mitään. tänään meen taas aikasin nukkumaan, vaikka olis kutsuttu ties minne bilettämään. mieluummin käperryn omaan lämpimään sänkyyni ja näen kauniita unia kun tankkaan itteni täyteen lihottavia alkoholijuomia ja teen itestäni idiootin. oon ollu jo 5 viikkoa juomattakin. haluan ensin tehä itestäni kauniin ja vasta sitten näyttäytyä maailmalle uutena ihmisenä... tai noh, samana ihmisenä, mutta kauniimpana ja itsevarmempana.

haluan aktiivisen elämän, mutta se muutos ei tapahdu hetkessä, kun on tottunu olemaan vaan kotona tekemättä mitään. arkipäivisin tulee oltua sen verran aktiivinen että puoli tuntia kävelee suuntaansa kouluun mutta sen jälkeen me ei käydä oikeastaan missään muualla kun lähisiwassa. nyt otin tavoitteekseni pitää kämpän puhtaana, siivoilla joka päivä vähän ja olla sillä tavalla aktiivinen enkä jää vaan sänkyyn tai sohvalle koko päiväks. samalla kuluu kivasti kaloreita. pidän myös kiinni pienestä treeniohjelmastani, joka ei kovin kummoinen ole, mutta ompahan jotain. aina kun tulee tylsää, treenailen vähän. 30 toistoa kaikkea mitä haluan sillä hetkellä tehdä. enimmäkseen jalkoja ja vatsaa tulee vahvistettua. sitä aion jatkaa ja pitää sen jokapäiväisenä. nyt vielä kevyt iltajumppa, suihku ja nukkumaan ja huomenna uuteen päivään! :)

kauppareissu

meni ihan hyvin, käytiin apteekissa ja s-marketissa. apteekista lähti mukaan rauhottavia, multivitaa, rautavalmistetta ja imodiumia, mahaa rauhottamaan. ässästä ostettiin lähinnä kissoille tarvittavia ja mulle sitä magnesium-makuvettä ja nutreja, mansikan makuisia tällä kertaa. ne vois olla vähän parempia.

ostoksilla ollessa olo oli tosi mukava, tunsin koko ajan miten huppari heilui ympärillä liian isona, housut roikkui vaikka oli vyö eikä taskuihin tarvinnut väkisin ja vaivoin tunkea käsiä. ei edes ahdistanut hirveämmin, yleensä kun julkisilla paikoilla ahdistaa ihan hirveästi. ehkä se johtuu siitä että otin rauhottavat päivälääkkeet just ennen lähtöä, ja oli mukavaa seuraa, muru, paraskaveri ja sen tyttöystävä.

tuli taas puhe mun mielenterveydestä, ja huomasin, että ne ihmiset ihan oikeasti välittää musta, vaikka mun hulluudesta ja ongelmista on jo tullu yleinen vitsi. ne ei halua että joudun osastolle, ja ne pelkää mun puolesta ilmeisesti aika paljonkin. ne ei halua että sekoan lopullisesti tai että meen yhtään huonompaan kuntoon. vasta tänään tajusin että ne taitaa oikeasti rakastaa mua. että mulla tosiaan on joku joka oikeasti välittää. oon tosi onnellinen että mulla todella on sellasia ihmisiä elämässäni.

huomenna alkaa siis tosiaan tää mun uus ruokavalio "puhtaalta pöydältä" eli kaks nutria plus pillerit päivässä. saas nähdä kuinka nopeasti alkaa paino sitten tippumaan. toivottavasti nopeasti, mutta ei se haittaa vaikka laskis hitaastikkin, kunhan laskee. en oo vielä päättäny tavoitepainoa, oon itse asiassa tarkotuksella jättäny sen päättämättä ja miettimättä. sitten kun viihdyn omassa nahassani niin sitten on hyvä. :)

long way to go

siihen on vielä niin pitkä matka, millanen haluaisin olla, mutta joka päivä pääsen lähemmäs sitä tavoitetta. joka päivä oon kuitenkin muutaman gramman lähempänä. pysyn siis positiivisena, maailma ei saa kaatua siihen että paino ei olekkaan laskenut vaan pysynyt samana tai noussut pari sataa grammaa. se ei vähennä yhtään arvoani ihmisenä, eikä sen takia pidä rankaista itteään. koitan pitää itteni tervejärkisenä siltä osalta, että tiedän mitä teen, tiedän miten se vaikuttaa kehooni, mutten ota siitä liikaa henkisiä paineita. mun koko elämä ei pyöri laihduttamisen ympärillä, vaikka siltä saattaa vaikuttaa.

joka päivä näen pieniä muutoksia kehossani, ja olen siihen tyytyväinen. iloitsen niistä pienistä muutoksista, enkä murehdi niitä kehon kohtia, jotka ei ole vielä ehtineet muuttua. ne muuttuu kyllä, kun jaksaa odottaa ja tehdä paljon työtä sen eteen. täytyy vaan pysyä vahvana eikä heittää lusikkaa nurkkaan jos asiat ei menekkään niin nopeasti kun toivoo. mikään tavoittelemisen arvoinen ei tule helposti eikä nopeasti.

mulle tuli heti parempi olo kun otin sen nutrin, ja päätin ottaa sellasen nyt ihan tosissaan joka päivä kaks kertaa. en jaksa näännyttää itteäni niinkun alussa tein. se oli liian rankkaa. ehkä jopa niin rankkaa että se jopa esti mun painoa putoamasta. mahakin voi paremmin nyt, enää ei pelota että on yhtäkkiä juostava vessaan kun kaikki menee suoraan läpi. täytyy tosiaan suunnitella tuo ruokavalio ihan kunnolla kunhan saan kaikki tarvittavat aineet tänne kotiin. vähän jakaa niitä pitkin päivää, ettei sitten tarvii olla tiettyyn aikaan päivästä ihan hirveissä nälkä angsteissa tai jotain. proteiinit tulee viikon sisällä ja vitamiinit sun muut käyn hakemassa tänään kohta kun lähetään kaupungille. sitä ennen on kuitenkin otettava päivälääkkeet.

rakastan laihtumista ja sitä tunnetta, kun huomaa että joku kohta kehossa ei ole enää niin iso kun ennen.

elämäntapa?

oon tässä aamun angstauksesta selvittyäni alkanu miettimään, että tästä laihduttamisesta vois tulla mulle oikeastaan ihan mukava elämäntapa. mulla on nutreja varten kahvi pakastimessa jäähtymässä, kun niitä ei saa lämpimään sekottaa, ja ajattelin illalla ottaa vielä sen toisenkin sitten jos tulee sellanen olo. voisin tehdä niiden ottamisesta rutiinin itelleni. niissä ei kuitenkaan niin paljon kuitenkaan kaloreita ole että sillä pääsis lihomaan, se oikeastaan auttais vaan pitämään tuon nälän ja himot kurissa. muuten pysyn tiukasti nestelinjalla, eli light-colaa, vettä, kahvia, makuvettä, energiajuomaa.

tein tuossa sellasen pienen treeninkin kun pääsin aamuangstista yli, ja tuli siitäkin parempi olo. kyllä se paino putoaa, pitää vaan jaksaa odottaa. jos ens viikon lopussa olis saanu pari kiloa tippumaan niin se olis hyvä. tänään tosiaan haen ne lisäravinteet apteekista, koska en halua mitään puutostiloja. mun päänahka on tosi kipeä, se johtuu varmaan siitä kun en oo syöny kunnolla aikoihin. pitäis kai käydä lääkärissä. ensin koitan kuitenkin jos noista lisäravinteista olis jotain hyötyä. varmaan on. en halua että mun hiukset tippuu. proteiinia pitäis vissiin tilata kans ettei ne tipu.

noin nyt on proteiinitkin tilattu. enää vaan odotellaan. eipähän pitäis tulla sitten kauheita puutostiloja. mun päähän ei vaan mahdu ajatus siitä että mihin ihmiskeho muka tarvii kaikkea sitä turhaa mitä ruuassa on... mieluummin annan omalle kropalleni sitä mitä se tarvii, enkä täytä sitä turhuudella. vaikka hyväähän se ruokakin kai on, mutta sitä pitää syödä niin paljon että saa kaiken tarvitsemansa, ja sen määrän mukana tulee niin paljon kaikkea turhaa. tietty turhaahan tuo colakin on, mutta se saa mun nälän katoamaan niin hyvin että juon sitä lähinnä sen takia. kahvi ja energiajuoma taas antaa sitä energiaa että jaksaa nousta sängystä ylös ja selvitä päivästä.

jaahans, eilinen ruoka pyrkii kovasti pihalle, maha edelleen ihan sekasin. vois auttaa jos jois vähemmän, mutta en halua kuitenkaan kuivua. parempi pysyä näissä nutreissa vaikka kovin hyviä ne ei olekkaan, mutta toisaalta ruoka ei mulle mielihyvää tuo muutenkaan joten se on ihan sama miltä se maistuu kunhan se alas menee ja pysyy siellä. maha tottuu luultavasti nopeammin tähän nestemäiseen ruokavalioon kun siihen jos alkaisin yhtäkkiä syömään taas kiinteää ruokaa normaalisti. eihän tää kovin kaunista ole, mutta mitäpä sitä ei tekis laihuuden saavuttamiseks. :)

70,2

huoh, tiesin ettäse eilinen kostautuu... noh, jospa se tästä lähtis vielä. alotan siis tänään nuo nutrit, koska kouluun ei menty, vaikka piti. jää se vähäkin liikunta siis tältä päivältä pois. tänään on kuulemma mun sedän hautajaiset... en mene sinne, kun ne haluaa pienen tilaisuuden.

tänään on helpompi päivä kun yleensä, ei silleen heikota tai ole mitään aliravitsemuksen oireita. lääkkeet pitäis ottaa kohta, ja ehkä käydä suihkussa ja päivemmällä käydä hakemassa lisää lääkkeitä ja lisäravinteita, kun tänään tuli eläkkeet. mulla on kai joku puutostila kun mun päänahka on ihan verillä ja rikki. aamupalaks voisin juoda tuota makuvesi tsydeemiä, kahvia ja ehkä colaa lääkkeiden kanssa.

päätin ottaa sittenkin niitä nutreja kaks päivässä, yhen päivällä ja yhen illemmalla, koska eilen tuli niin kauhea olo illalla etten voinu muuta kun sortua vanhaan ansaan ja viillellä. onneks oli vaan pieniä pintanaarmuja, mutta silti.. ei se ole oikein. tänään masentaakin aika pahasti. kai se on ne hautajaiset... mutta en aio sortua enää mässäilemään. pysyn positiivisena ja oon edelleen sitä mieltä että se paino kyllä tippuu ajallaan, eikä se 222kcal niistä nutreista päivässä niin paha oo. pystyn kyllä elämäänsen kanssa.

why oh why did i eat?

meni sitten vielä puolikas ruisleipäkin... oksettaa ja maha on ihan liian täynnä. nyt vasta muistin miksen oo kattonu telkkaria vähään aikaan, sillon tulee mutusteltua kaikenlaista kun keskittyminen herpaantuu. onneks tuo maha ei nyt pidä enää ihan hirveitä vastalauseita, uskaltaa mennä nukkumaan, jos huomenna sitten jaksais taas. saan kuulemma nukkua koko viikonlopun alkaen huomisesta, jes. :) ja voin kertoa ettei tästä mässäilystä todellakaan tule tapa! hyi olkoon...

täys maha...

hyi hyi hyi mikä olo, söin nuudelipaketin ja juustoa, nyt maha on ihan täynnä ja oksentaisin varmasti jos vaan kumartuisin... inhoan tätä oloa, mutta piti syödä kun kulta aikansa suostutteli. eihän tuo nyt niin paljoa kuitenkaan oo, loppujenlopuks... mutta tästä hyvästä sitten hirveä mahan vääntäminen, tulee varmaan kaikki suoraan läpi kun ei oo ruokaan tottunu mahaparka. kattoo sit taas huomenna vaikuttiko painoon vai ei.... pahoin pelkään että vaikutti...

just about stuff

taas on yks itsensärääkkäyspäivä takana :D no ei nyt ihan. hyvin meni koulupäivä, nukkuen ja musiikkia kuunnellen kun en vieläkään saa työsaliin lääkityksen takia mennä. sain syötyä 5 makaronia ja pienen pienen palan lihaa. murun mielestä mulla taitaa olla ongelma. Sherlock! :D onneks sille voin sanoa suoraan syömiseen liittyvistä ajatuksistani, ja pohtia yhdessä sen kanssa, miten ei olis ihan niin syyllinen tai nujerrettu tai pettynyt olo päivän päätteeks. päätettiin siis että söin nuo päivällä ja jos illemmalla tulee nälkä, syön yhen nutrin.

mulla on niiiiin nuutunut ja väsynyt olo, en oikeen jaksais tehä mitään. ja toisaalta jaksaisin, jos vaan tekisin. :D tänään koulusta tullessa kyllä huomas että alkaa rasvat palamaan jaloista, oli sellasta polttelua reisissä että huhhuh! kun vihdoin päästiin kahen kaupan kautta kotiin, makasin vaan sängyllä hetken ihan reporankana ja nautin polttavasta tunteesta, joka hitaasti levis reisistä vielä jalkapohjiin ja vatsaan asti. sitten me harrastettiin vielä vähän toisenlaista liikuntaa, käytiin suihkussa ja huilattiin taas. tuo rassu nukahti <3

 ite tässä vielä mietin että pitäiskö tänään syödä vielä vai sinnittelenkö iltaan asti syömättä. mielessä pyörii myös että mitä sitä jois, ostin tollasta ihme makuvettä missä on magnesiumia, join sitä jo yhen tuopillisen, mutta suu on edelleen kuiva. olis tuolla kaapissa vielä colaa ja mehua ja vaikka mitä, mutta en osaa päättää mitä haluan. päädyin siihen makuveteen. vähän vaihtelua elämään.

huomasin tuossa keittiön kaappeja läpi käydessäni, että täällä ei oikeastaan ole mitään ruokaa :D en siis taida syödä. peilin edestä kävellessäni taas huomasin, että mun olkapäät on alkanut kukkimaan ja naamassa on hirveästi pieniä näppylöitä. katsahdin myös sivuprofiilia koko kropastani ja voin kertoa että sitä näkyä en halua kovin usein enää nähdä! hyi helvetti! vaatteilla voin hyvin peittää läskini mutta alasti en mitenkään, en asentoa vaihtamalla tai käsillä tai jaloilla peittämällä. alan tuntea ahdistusta kehostani, mutta oon silti ilonen kun tiedän laihtuvani koko ajan, pikkuhiljaa.

tänään koulussa ollessani aloin miettimään sitä, miksi just nyt aloin vammailemaan syömiseni kanssa pahemmin kun koskaan ennen. yhdistin sen siihen, kun kuulin vähän ennen tän vammailun alkua, että mun setä on kuollut. en edes itkenyt, en reagoinut mitenkään. en tuntenut mitään. sen jälkeen oon vaan lakannut yksinkertaisesti syömästä. ehkä tää vammailu on pesiny mussa jo kauan, kuten onkin, mutta tää uutinen sai sen räjähtämään käsiin. tiedän että olis ehkä parasta hakea apua ennen kun tää saa kunnolla vallan, mutta musta tuntuu etten halua sitä vielä. vasta sitten kun oon hyvä. eikä ne varmaan edes ottais tän painosta läskikasaa vakavasti jos sanoisin että mulla taitaa olla syömisongelma.

pelkään vähän sitä nutrin ottamista... nyt alkaa pikkuhiljaa kehittyä se kalorikammo. eihän se 111 paljon ole, varsinkaan kun juuri mitään muuta en oo tänään syöny. kullan mielestä sitä ei voi edes laskea syömiseks mitä tänään sisääni laitoin, mutta mun mielestä asia on päinvastoin. teki heti mieli oksentaa se pois. vihaan kiinteän ruuan tuntua mahassani, joten sinänsä vetäisin mieluummin niitä nutreja kun ne on sentään nestemäisiä. ja onneks mulla on noin rakastava ja ymmärtäväinen avomies jolle voin puhua ihan mistä tahansa. sekään ei hirveästi syömisestä pidä, mutta sillä on tällä hetkellä tavoitteena saada lisää painoa, mikä on aika huvittavaa kun miettii että minä haluan laihtua :D silti kumpikin tukee toista, tuo vaan joutuu vahtimaan ettei mulla karkaa homma ihan käsistä. :/ joka päivä se ehdottaa ennen ruokalaan menoa määrän mitä syön, ja yleensä minä kiellän sen. se määrä alenee aina ihan naurettavan pieneksi, mutta kulta sanoo että se on pääasia kun syön edes jotain. yleensä se syö oman ruokansa sillä aikaa kun minä istun kädet jalkojen välissä tuijottaen omaa lautastani, ja sitten pakotan itteni syömään sen säälittävän pienen määrän niin nopeasti kun voin, ja kulta syö loput. tykkään kattoa kun se ruoka häviää, kunhan se ei häviä mun sisälle.

nyt kyllä väsyttää ja olkapää kramppaa sen verran että taidan painua ainakin hetkeks tuonne sängyn pohjalle kultani kainaloon huilimaan. ehkä teen muutamat vatsat, sitten saa riittää tältä päivältä. :)

70,0

jes! mä tein sen! ja vieläpä reilusti ennen sunnuntain tavoitepäivää. :) tänään kouluun, ehkä jopa uskallan syödä siellä vähän jotain pientä, tai sitten alotan ne nutrit... en oo vielä varma, kummin teen.

viime yö meni... oudosti. otin lääkkeet ja menin nukkumaan jo joskus klo 19 aikaan, heräilin muutamaan otteeseen, hoipertelin pitkin seiniä vessaan ja onnistuin lyömään pääni pyyhkeidenkuivaustelineeseen... sattu hirveästi, sattuu vieläkin, mutta ei onneks tullu jälkeä. näin unta että söin ihan hirveästi, leivonnaisia, makkaroita ja pihvejä, ja tajusin etten saanu syödä. juuri kun olin menossa oksentamaan, heräsin. ehkä tää juttu on alkanu vähän leviämään käsiin, tai sitten mulla vaan on niin nälkä että se tunkeutuu uniinkin. koko ajan väsyttää ihan hirveästi, ja tekis mieli vaan jäädä sänkyyn makaamaan. en kuitenkaan tee niin, vaan lähden reippaana kouluun istumaan klo 14 asti, tekemään ei-yhtään-mitään.

aamupalaksi kahvia, vettä, colaa, lääkkeet ja tupakkaa. tuntuu että oon päässy hieman kuivumaan. mutta se voi ihan hyvin johtua noista lääkkeistäkin, koska kuiva olo tuntuu vaan suussa. pari litraa nesteitä ja menoks vaan taas, kyllä se siitä suttaantuu!

oon alkanu jokseenkin pitämään kropastani, tai ainakin inhoamaan sitä vähemmän kun ennen. tänään suihkussa käydessäni katsahdin alaspäin ja huomasin, että näin enemmän kun ennen, eikä mun jalat ja maha näyttäny enää niin paksuilta, ällöiltä, läskeiltä. ehkä jo ens viikolla mun uudet housut mahtuu niin hyvin, että voin käyttää niitä koulussa. ainakin toivon niin. toisaalta voisin pitää edelleen niitä vanhoja vähän bägejä housuja, ja laittaa tiukemmat vasta sitten kun oon laihtunu huomattavasti, niin saisin ehkä enemmän kommentteja siitä miten oon laihtunu, mutta toisaalta taas en tykkää olla huomion keskipisteenä. en myöskään tykkää siitä että multa kerjätään huomiota.

haluaisin vaan kaikista mieluiten olla rauhassa oma itteni ja olla kuulematta kenenkään valitusta siitä miten niillä on muka vaikeaa, kun elämässä on paljon suurempiakin huolia kun se, ettei jonkun ex-poikaystävä vastannu kerran puhelimeen :D säälittävää. itelläkin on tietty muitakin ongelmia kun tän painon kanssa kamppaileminen, mutta tässä blogissa en niistä puhu. täällä haluan vaan keskittyä siihen, että olisin vihdoinkin tyytyväinen oman ihoni sisällä. unelma olis, jos pystyis vaan laittamaan mitä tahansa päälle ja näyttää silti hyvältä, ja silloinkin, kun ei ole mitään päällä. mulla on "pahimmat" alueet kropassani jalat, maha ja olkapäät. niiden haluan ja toivon kutistuvan eniten, sitten oon tyytyväinen.

noin, nyt on kahvi juotu ja sen tuoman energiamäärän avulla alan valmistautumaan päivääni, joten hellurei ja hyvää päivää kaikille! :)

vettä ja colaa

päivä on sittenkin lähteny ihan hyvin käyntiin. treenailin vielä jonkun aikaa kun muru meni syömään, kokkasin sille nakkikastiketta ja makaroonia, oli kuulemma hyvää. ite en edes maistanu sitä, koska aion pysyä siinä tämän päivän paastossa. siivosin koko kämpän taas, ja voin kertoa että hiki alko virtaamaan noiden jälkeen. aika paljon oon vaan maannu sängyllä, koska tietty sitä ollaan vähillä energiatasoilla kun ei syö mitään. kumma kyllä ei ole edes nälkä. se kai meni johonkin piiloon kun huomas ettei sitä huomioida. :D

taidan olla hieman erilainen laihuuden tavoittelija kun useimmat. en treenaa himona, en rankaise itteäni treenaamalla tai oksentamalla syömiäni ruokia, enkä kauheasti panikoi kaloreista, mulla ei siis ole mitään muuta pakkomiellettä kun tulla laihaksi. ja parhaimman keinon siihen katson olevan mahdollisimman vähän syöminen. syön mitä on tarjolla, jos huvittaa sydä. jos ei huvita, en syö. niin helppoa se on. ainakin mulle. tänään tosin on sellanen päivä että jätän tarkotuksella kaikki ruuat välistä, koska en päässyt tavoitepainooni, mutta en mä siitäkään jaksa sen enempää panikoida. kyllä se vielä laskee, pitää vaan odotella tarpeeks kauan. joka tapauksessa oon joka päivä lähempänä viimeistä päämäärääni ja lopullista tavoitepainoa, joten miks täyttää tää aika panikoimisella ja ahdistuksella, kun voi ihan yhtä hyvin nauttia tuloksista, edistymisestä ja sen huomaamisesta.

eka tavoite mulle on, että tämän viikon loppuun mennessä, eli viimeistään sunnuntaina, painan alle 70kg. lopulliselle tavoitteelle en oo antanu numeroa, koska katson sen sitten sen mukaan miltä näytän, mihin oon tyytyväinen. tällä hetkellä en oo tyytyväinen mihinkään osaan kropassani, päinvastoin. inhoan sitä, lähestulkoon kiellän sen olemassaolon kokonaan. en yleensä katso itseäni peilistä, muuten kun meikatessani. sekin johtuu pelkästään siitä, etten alkaisi stressaamaan ja panikoimaan liikaa. en halua myöntää olevani näin läski. haluan että tulee se päivä, kun katson peiliin ja huomaan näyttäväni hyvältä. laihalta. ja se päivä tulee kyllä vielä. aikaa siihen menee, mutta se aika kuluu muutenkin, vaikka söisin ja lopettaisin laihduttamisen. joka tapauksessa aika kuluu. kysymys on vaan siitä, minkälainen haluan olla tulevaisuudessa.

tällanen kroppa olis aikalailla sellanen mitä havittelen. toki mun jalat ei varmaan ole noin pitkät, mutta tästä saa jonkinlaisen kuvan siitä, mitä mä pidän hyvänä saavutuksena. saattaa olla että tää laihdutus menee ylikin, mutta sen varalta sovittiin kullan kanssa että jos mun paino tippuu 45:een niin se saa luvan kanssa laittaa mut hoitoon. :) en halua kuolla sen takia että haluan laihtua. haluan vaan laihtua ollakseni itsevarmempi ja tyytyväisempi itteeni. tunteakseni itteni kauniiks.

jaahans!

ei me sitten mennäkkään kouluun kun tuo yks ei jaksa, ja terapiakin peruttiin. sillä tyypillä on kai jotain menoa tänään. mitähän mä nyt sitten teen... voisin ehkä siivota tänään tai jotain. tein jo muutamat vatsalihasliikkeet tuossa lattialla, kyllä huomas että siitä on pitkä aika kun viimeks oon mitenkään liikuntaa harrastanu. siitä huolimatta kropassa alkaa jo näkyä selviä muutoksia parempaan suuntaan päin, makkarat ainakin kutistunu ja mahduin eilen niihin housuihin, joten oon tyytyväinen. :)

tarkistin just niiden nutrilettien ravintoarvot, ja niistä sais kaiken tarvittavan, jos niitä söis 5 pussia päivässä, eli 555kcal... tuntuu aika paljolta. varsinkin kun siinä on suklaatakin seassa... yhessä pussissa on 111kcal, ja sen pystyisin vielä sulattamaan helposti. tuo viis pussia vaan vähän arveluttaa. tuntuu liian paljolta. taidan tehä niin että ostan niitä lisäravinteita ja vitamiineja pillereinä ja käytän vaan yhen nutriletin päivässä, jos en käy koulussa syömässä. paitsi tänään, koska en päässy painotavoitteeseeni. tänään on siis paastoa. varmaan siivoan kanssa, että saa vähän poltettua läskejä. eihän se paino tipu jos ei mitään tee.

kun vaan heräis kunnolla niin alkais kunnon toheltaminen, mutta tarviin rahaa että saan kissanhiekkaa että saan kissanlaatikon siivottua mutta kun tuo yks nukkuu niin en saa sitä rahaa. ärsyttävää. imuroiminenkin on turhaa ennen kissanlaatikon siivoamista kun sitä hiekkaa lentelee joka puolelle sitä siivotessa :D voisin ehkä sen sijaan tehä kullalle ruokaa, kun raukka parka on laihtunu 4 kiloa aika vähän ajan sisään. tykkään kokkailla, en vaan tykkää syödä mitään. :) joo, sen mä teen! nyt kun on uus leikkuulautakin minkä kulta teki koulussa tällä viikolla <3

70,5

... mikä pettymys. arvelinkin vähän ettei se noin paljoa enää laske, kun ennen. pelkäsin jopa vaa'alle astumista, kun tiesin jo etukäteen ettei se näytä niin vähän kun haluan. tänään yritän sitten olla koko päivän syömättä, niinkun lupasin jo itelleni. saas nähdä miten onnistuu. no kyllähän tuo nyt onnistuu! kouluruokailu jää kuitenkin välistä, kun pitää mennä taideterapiaan.

ajattelin tuossa vähän että voisin alkaa syömään viikonloppusin ateriakorvikkeita, mutta toisaalta vähän pelottaa se 111 kcal mitä yhessä annoksessa on... mulla on niitä jo valmiiks edellisen laihdutusyrityksen jäljiltä, joten miksikäs ei. ne täyttää mahan kivasti (josta tunteesta en yleensä pidä), vie nälän (jota en enää edes tunne), eikä niiden pitäis lihottaa, vaan olla täynnä kaikkea keholle tarpeellista. pitää vielä tarkistaa paketin kyljestä mitä niissä on. tavallista ruokaa en jostain syystä uskalla enää syödä, koska se tuntuu jotenkin arvaamattomalta. kuka tietää, kuinka paljon rasvaa ja kaloreita tietyssä ruuassa on? en minä jaksa ainakaan laskea. :D

yäh, oksettaa. oon eläny oikeastaan pelkällä colalla jo noin viikon. alkaa jo puskemaan pihalle aamuisin. mutta ei voi mitään. se täyttää mahan ja vie nälän, varsinkin yhteisvaikutuksessa hirveän tupakkamäärän kanssa :D energiajuomaa menee aamuisin yks tölkki, koska muuten jään vaan lagaamaan paikalleni, enkä pysty mihinkään. mutta sejohtuu pelkästään lääkkeistä. mulla on aika helvetin vahva rauhottava lääkitys. mistä tulikin mieleen että ne pitäis ottaa, mutta en viiti ennen kun oon käyny suihkussa. muuten ei tuu peseytymisestäkään mitään. sitten kun pitäis vielä laittaa meikit ja kaikki niin huhhu, ei toivoakaan. paitsi jos juon sen energiajuoman jo nyt, ennen lääkkeitä... maybe.

mutta joka tapauksessa tässä sitä taas mennään, uus päivä alussa ja aion viedä sen kunnialla loppuun asti. toivottavasti ei iske hirveitä heikotuksia tänään. :P