sortumus.

en sitten voinu vastustaa sitä helvetin perunarieskaa... onneks oli pieni pala, ja koko syömisen ajan etsin siitä vikoja, syitä miksi jättää se syömättä... liian kuivaa, inhottavia muruja suussa, liikaa levitettä päällä, ei maistu miltään, se tulee näkymään huomenna vaa'assa... oikeastaan olin aika pettynyt, kun ei se oikeastaan ollu niin hyvää kun kuvittelin sen olevan, eikä olo siitä muuttunu mihinkään. en tullu ilosemmaks eikä se ahdistanu kun sen söi... halusin syödä sen ja toisaalta taas yritin estää itteäni syömästä sitä. syömisen jälkeen on nyt vaan tyhjä olo, niin mahassa kun tunnetasollakin. jos syöminen ei tee mua yhtään ilosemmaks eikä muuta olotilaa muutenkaan mitenkään, miks pitäis syödä? tää on nyt kyllä aika jännää...