70,4

heräsin yöllä monta kertaa siihen, kun näin unta donitseista ja kaakaosta. venytin vaa'alle nousemista liian pitkään, yritin nukkua väkisin enkä halunnut juoda vaikka suu on rutikuiva. pieni pettymys, mutta olihan tuo jo odotettavissa. painon noususta huolimatta tunnen oloni laihemmaksi ja vähän näkyy muutoksia jo kehossakin, varsinkin kaulassa. jänteet näkyy selvemmin. pidän kaulastani nyt. pitäis kai ottaa ennen ja jälkeen kuvia, mutta harmi vaan ei oo kameraa.

aamulääkkeet otettu ja nyt vaan odottelis että tuo kultamurmeli herää, että pääsen sängylle tekemään treenejä. pitäis kai keittää kahvia niin ei väsyttäis niin paljon. nutreja säästelen myöhemmäks, ettei illalla iske hirveä nälkä. tänään ajattelin tehä kullalle ruokaa, koska tykkään kokkaamisesta. järjestettiin eilen jääkaappi niin ettei mun tarvii kattoa ruokia kun meen ottamaan sieltä juomiani, etten vaan repsahda syömään tai ettei mulle tuu paha mieli.

on niin vaikea keksiä tekemistä täällä "neljän seinän sisällä" varsinkin kun toinen nukkuu ja tekee vaan mieli käpertyä siihen viereen, mutta jos jatkan nyt nukkumista, nukun ens yön tosi huonosti ja oon ihan tokkurassa koko päivän. kun vaan uskaltaisin mennä yksin ulos, lähtisin vaikka lenkille. siivoamistahan täällä ois aina, mutta siitäkin tulee sen verran meteliä etten viiti tehä sitäkään ettei tuo yks herää. antaa nyt nukkua kun se valvo viime yönä niin pitkään.

oon tosi tyytymätön tähän painon laskun hitauteen, mutta ei auta kun odottaa. antaisin melkein mitä vaan vaikka jostain pilleristä mikä tekis hujauksessa laihaks... en viihdy tässä kropassa ollenkaan, enkä jaksais odottaa sen kutistumista. toisaalta en pidä elämästäni juuri muutenkaan suurelta osin, kun ei siinä oikeastaan oo oikeen sisältöä. mä vaan olen ja stressaan asioista enkä saa oikeen mitään tehtyä, noin niinkun suurella mittakaavalla.