active day

sain tänään hoidettua hirveästi asioita kamalasta lääkepöhnästä huolimatta, eikä koulumatkatkaan tuntunu ollenkaan pahalta. ei edes heikottanu kertaakaan päivän aikana. koulussa söin puolikkaan perunan ja vähän kastiketta. jotenkin kesken syömisen tuli sellanen olo että se on ihan turhaa. syöminen siis ja ruoka. pärjään ihan hyvin ilmankin. ei se mitenkään ahdistava olo ollu, en vaan halunnu syödä sitä enempää.

joo ehkä vähän harhaanjohtava kuva mutta ei voi mitään 

kotimatkalla huomasin että mun lantionluut tuntu vyötä vasten, eikä vyö ollu edes kireällä vaan housut puolittain roikku mun päällä. :) tuli hyvä olo ja kultakin oli ilonen koska minä olin ilonen tästä pienestä laihtumisen merkistä. :) 

vois ehkä alkaa muutenkin alkaa kävelemään enemmän, ei täällä kämpässä oikeen saa liikuntaa paitsi jos käy alaovella tupakalla, eikä sinnekään oo kun yks kerros väliä... ja siivoaminen on toinen, mutta täällä alkaa olla jo niin siistiä ettei enää löydy mitään mitä siivota. :D 

tässä kämpässä on kyllä yks huono puoli, ja se on se että keittiö on keskellä tätä kämppää, eli halusipa sitten olohuoneeseen, vessaan, makkariin tai ulos niin pitää mennä keittiön läpi. onneks kulta on niin kiltti että ajattelee mua eikä jätä ruokia näkyville, vaan laittaa ne aina kaappeihin piiloon ettei mun tee mieli syödä tms. nyt täytyy myöntää että kyllä mua syöminen ahdistaa. tai siis että pelkään lihovani, sen takia en halua syödä. vaikka eihän se yks leipä mitään lihota, mutta pelkään etten voi enää lopettaa syömistä jos sen alotan. siks pyrin syömään aina valvotussa ympäristössä, esim. koulussa tai jonkun muun nähden, niin voin verrata omaa syömistäni muiden syömisiin ja lopettaa "kesken". yksin tulee helposti syötyä liikaa ihan huomaamatta, varsinkin jos istuu koneella tai kattoo telkkaria. 

tänä aamuna tuntu ensimmäistä kertaa ihan kunnolla tän syömättömyyden vaikutus. herätessä joka ikinen raaja oli ihan puutunu eikä tuntunu veri kiertävän millään vaikka kuinka venytteli, ravisteli ja hiero. palelti kanssa ihan hirveästi, mutta sitä on jo kestäny kolmisen päivää muutenkin. saattaa myös johtua säästä. tänään palelin koko päivän koulussakin. istuin sisällä takki päällä patterin vieressä kaulahuivi kaulassa. voin vaan kuvitella miten paljon mua paleltaa sitten kun painan vielä paljon vähemmän, nyt kun tuota rasvakerrosta on vielä paljonkin ylimääräistä. 

en jaksais odottaa talvea ja kaikkia ihania villahuiveja, säärystimiä ja takkeja... mutta syksykin on ihana, kunhan ei vaan olis ihan näin kostea, koska mun kaikki kengät on pohjasta rikki, paitsi maiharit, niin ei oo kovin kiva tulla joka päivä sukat märkänä koulusta kotiin :D ehkäpä alan käyttämään niitä maihareita, ne on aika painavatkin niin tulis vähän lisää vastusta kävelymatkoihin. :)

mun maiharit on paljon hienommat kun noi... :D