vettä ja colaa

päivä on sittenkin lähteny ihan hyvin käyntiin. treenailin vielä jonkun aikaa kun muru meni syömään, kokkasin sille nakkikastiketta ja makaroonia, oli kuulemma hyvää. ite en edes maistanu sitä, koska aion pysyä siinä tämän päivän paastossa. siivosin koko kämpän taas, ja voin kertoa että hiki alko virtaamaan noiden jälkeen. aika paljon oon vaan maannu sängyllä, koska tietty sitä ollaan vähillä energiatasoilla kun ei syö mitään. kumma kyllä ei ole edes nälkä. se kai meni johonkin piiloon kun huomas ettei sitä huomioida. :D

taidan olla hieman erilainen laihuuden tavoittelija kun useimmat. en treenaa himona, en rankaise itteäni treenaamalla tai oksentamalla syömiäni ruokia, enkä kauheasti panikoi kaloreista, mulla ei siis ole mitään muuta pakkomiellettä kun tulla laihaksi. ja parhaimman keinon siihen katson olevan mahdollisimman vähän syöminen. syön mitä on tarjolla, jos huvittaa sydä. jos ei huvita, en syö. niin helppoa se on. ainakin mulle. tänään tosin on sellanen päivä että jätän tarkotuksella kaikki ruuat välistä, koska en päässyt tavoitepainooni, mutta en mä siitäkään jaksa sen enempää panikoida. kyllä se vielä laskee, pitää vaan odotella tarpeeks kauan. joka tapauksessa oon joka päivä lähempänä viimeistä päämäärääni ja lopullista tavoitepainoa, joten miks täyttää tää aika panikoimisella ja ahdistuksella, kun voi ihan yhtä hyvin nauttia tuloksista, edistymisestä ja sen huomaamisesta.

eka tavoite mulle on, että tämän viikon loppuun mennessä, eli viimeistään sunnuntaina, painan alle 70kg. lopulliselle tavoitteelle en oo antanu numeroa, koska katson sen sitten sen mukaan miltä näytän, mihin oon tyytyväinen. tällä hetkellä en oo tyytyväinen mihinkään osaan kropassani, päinvastoin. inhoan sitä, lähestulkoon kiellän sen olemassaolon kokonaan. en yleensä katso itseäni peilistä, muuten kun meikatessani. sekin johtuu pelkästään siitä, etten alkaisi stressaamaan ja panikoimaan liikaa. en halua myöntää olevani näin läski. haluan että tulee se päivä, kun katson peiliin ja huomaan näyttäväni hyvältä. laihalta. ja se päivä tulee kyllä vielä. aikaa siihen menee, mutta se aika kuluu muutenkin, vaikka söisin ja lopettaisin laihduttamisen. joka tapauksessa aika kuluu. kysymys on vaan siitä, minkälainen haluan olla tulevaisuudessa.

tällanen kroppa olis aikalailla sellanen mitä havittelen. toki mun jalat ei varmaan ole noin pitkät, mutta tästä saa jonkinlaisen kuvan siitä, mitä mä pidän hyvänä saavutuksena. saattaa olla että tää laihdutus menee ylikin, mutta sen varalta sovittiin kullan kanssa että jos mun paino tippuu 45:een niin se saa luvan kanssa laittaa mut hoitoon. :) en halua kuolla sen takia että haluan laihtua. haluan vaan laihtua ollakseni itsevarmempi ja tyytyväisempi itteeni. tunteakseni itteni kauniiks.