long way to go

siihen on vielä niin pitkä matka, millanen haluaisin olla, mutta joka päivä pääsen lähemmäs sitä tavoitetta. joka päivä oon kuitenkin muutaman gramman lähempänä. pysyn siis positiivisena, maailma ei saa kaatua siihen että paino ei olekkaan laskenut vaan pysynyt samana tai noussut pari sataa grammaa. se ei vähennä yhtään arvoani ihmisenä, eikä sen takia pidä rankaista itteään. koitan pitää itteni tervejärkisenä siltä osalta, että tiedän mitä teen, tiedän miten se vaikuttaa kehooni, mutten ota siitä liikaa henkisiä paineita. mun koko elämä ei pyöri laihduttamisen ympärillä, vaikka siltä saattaa vaikuttaa.

joka päivä näen pieniä muutoksia kehossani, ja olen siihen tyytyväinen. iloitsen niistä pienistä muutoksista, enkä murehdi niitä kehon kohtia, jotka ei ole vielä ehtineet muuttua. ne muuttuu kyllä, kun jaksaa odottaa ja tehdä paljon työtä sen eteen. täytyy vaan pysyä vahvana eikä heittää lusikkaa nurkkaan jos asiat ei menekkään niin nopeasti kun toivoo. mikään tavoittelemisen arvoinen ei tule helposti eikä nopeasti.

mulle tuli heti parempi olo kun otin sen nutrin, ja päätin ottaa sellasen nyt ihan tosissaan joka päivä kaks kertaa. en jaksa näännyttää itteäni niinkun alussa tein. se oli liian rankkaa. ehkä jopa niin rankkaa että se jopa esti mun painoa putoamasta. mahakin voi paremmin nyt, enää ei pelota että on yhtäkkiä juostava vessaan kun kaikki menee suoraan läpi. täytyy tosiaan suunnitella tuo ruokavalio ihan kunnolla kunhan saan kaikki tarvittavat aineet tänne kotiin. vähän jakaa niitä pitkin päivää, ettei sitten tarvii olla tiettyyn aikaan päivästä ihan hirveissä nälkä angsteissa tai jotain. proteiinit tulee viikon sisällä ja vitamiinit sun muut käyn hakemassa tänään kohta kun lähetään kaupungille. sitä ennen on kuitenkin otettava päivälääkkeet.

rakastan laihtumista ja sitä tunnetta, kun huomaa että joku kohta kehossa ei ole enää niin iso kun ennen.